Sinä, joka elit ennen someaikakautta..

Vierailija kirjoitti:

Lomamatkan varaaminen oli monen kuukauden projekti ja silloinkin kohteen faktat perustuivat pelkästään jonkun matkatoimiston prosyyrin tietoihin, jossa kaikki paikat olivat paratiiseja....oikeasti eivät olleet.

Äkkilähtömatkoja tehtiin niin että mentiin kentälle sukset ja aurinkorantavaatteet mukana ja sitten kytättiin peruutuspaikkoja. Jos tuli aurinkomatka niin sukset jätettiin kentälle ja vanhemmat tai kaverit kävi ne hakemassa. Aivan sairaan rasittavaa ja aikaa viepää touhua.

Tuonaikaisia lentokentällä äkkilähtöjä kyttääviä porukoita ei varmaan ollut siihen aikaan monta. Enemmänkin tuo on urbaanilegendaa.

Köyhät ja opiskelijat eivät paljoa matkustelleet 1970- ja 1980-luvuilla, koska nykyistä velkaantumiseen innoittavaa kulutuskulttuuria ei ollut.

N 69 v

Minusta somen koukuttuvavuuden ja sen henkilökohtaisten vaikutusten kuten keskittymiskyvyn puutteen ym lisäksi yksi pahimpia somen piirteitä on se, että somesta on ikäänkuin tullut jokin päätäntävaltaa omaava elin. Ollaan siis menty vuosisatoja kehityksessä taaksepäin aikaan, jolloin kyläläiset joukolla tuomitsivat jonkun vaikka sitten noidaksi tai muuksi. Nykyään kun some "räjähtää" ties mistä asiasta, niin sillä onkin yhtäkkiä todella suuri merkitys, ihmisiä irtisanotaan sen vuoksi, yritykset tekevät linjauksia, ettei vaan aiheuteta kohinaa somessa, varmuuden vuoksi. Asioita ei tarvitse enää perustella, riittää että some kuohahtaa tarpeeksi jostain, niin asia on sitten varmaan niin, eikä ketään kiinnosta kuinka kattava otos ihmisistä sen kuohunnan aiheutti. Mitä enemmän pidät meteliä somessa, sitä enemmän sinulla on valtaa. Kukaan ei tunnu edes kyseenalaistavan tätä kehitystä. Tämä on pelottavaa.

Vaikea verrata, kun en itse ole somessa. Paitsi joskus näillä keskustelupalstoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lomamatkan varaaminen oli monen kuukauden projekti ja silloinkin kohteen faktat perustuivat pelkästään jonkun matkatoimiston prosyyrin tietoihin, jossa kaikki paikat olivat paratiiseja....oikeasti eivät olleet.

Äkkilähtömatkoja tehtiin niin että mentiin kentälle sukset ja aurinkorantavaatteet mukana ja sitten kytättiin peruutuspaikkoja. Jos tuli aurinkomatka niin sukset jätettiin kentälle ja vanhemmat tai kaverit kävi ne hakemassa. Aivan sairaan rasittavaa ja aikaa viepää touhua.

Tuonaikaisia lentokentällä äkkilähtöjä kyttääviä porukoita ei varmaan ollut siihen aikaan monta. Enemmänkin tuo on urbaanilegendaa.

Köyhät ja opiskelijat eivät paljoa matkustelleet 1970- ja 1980-luvuilla, koska nykyistä velkaantumiseen innoittavaa kulutuskulttuuria ei ollut.

N 69 v

Itse tunsin muutaman kaverin, jotka kesäloman alkaessa matkusti lentokentälle kärkkymään äkkilähtöjä. Nämä eivät siis olleet kavereita keskenään. Aika hankalaa täältä pohjois-Suomesta käsin, mutta matkat oli niin halpoja, että kannatti yrittää.

Hankala sanoa.

Huonommin siinä mielessä, että jos halusi vaikka pyöräilemään, piti olla puhelinluettelosta kartta mukana. Tai kun niitä ei saanut eikä ollut vielä raaskinut älypuhelinta ostaa, piti tulostaa googlekartta kirjastosta. Koko ajan piti pysähdellä ettei eksy.

Ei saanut yhteyttä keneenkään kun oli poissa kotoa koska raha. Vaan piti aidosti sopia tapaamiset niin, että ollaan paikassa x aikaan y. Jos toinen ei saavu, odotetaan aika z. Jos myöhästyi bussista tai tapahtui jotakin, ei voinut vain ilmoittaa että hei, nyt kestää.

Tieto piti hake aina kirjastosta silloin, kun netti maksoi ihan järkyttävästi. Tai ei voinut pitää numeroa varattuna, koska odotti puhelua. Kotona oli netti vasta kun muutin omaan asuntoon. Kaverilla oli netti ja se oli ihan järkyttävän iso asia.

Muutenkin piti tehdä enemmän asiat sen mukaan mitä ilmaisjakelu tai kirjaston lehtivalikoima näytti. Ei voinut vain keksiä että hei, nyt tuo paikka myy pullaa alehintaan, lähdenpä hakemaan. Tai että kohta alkaa leffa joka kiinnostaa ja rahaakin on, lähdenpä kaupunkiin. Aukioloajat piti selvittää kaupan ovesta tai sieltä lehdestä. Toki tässä rahasyy mukana, puhelu maksoi rahaa. Ei ollut mahdollista soitella yhtä halvalla kuin nykyään on.

Ainakin kaikki oli hitaampaa ja kesti aikaa ottaa asioista selvää.

Elin vapaan lapsuuden 80-luvulla. Ei voinut kukaan jäljittää missä menin tai soittaa. Siitä lienee jäänyt tapa vieläkin jättää kännykkä säännöllisesti kotiin, kun lähden kaupungille. 😁

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat aina olleet uteliaita toisten elämästä, ovat vertailleet, juorunneet, olleet kateellisia.

Täydellisiä ihmisiä on nähnyt vain televisiosta ja naisten lehdistä, aikakautensa vaikuttajia hekin. Oli helpompi ymmärtää, ettei tavallinen nainen näytä samalta kuin huippumalli lehden kannessa, silti ulkonäköpaineita oli.

Naisvihaa, rasismia ja muuta vihapuhetta käsiteltiin Esson baarissa tai lähipubissa, öyhötys pysyi pienen piirin keskuudessa.

Ilmiöt on lopulta ihan samoja, mittasuhteet erit.

Tää kommentti kaikessa paskuudessaan on täydellinen esimerkki siitä miksi asiat oli ennen paremmin. Ennen tällaiseen öyhötykseen ei olisi varmaan edes törmännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli kaikki asiat paremmin.

Niinpä.

Lapset hoidettiin kotona eikä niitä viety mihinkään säilytykseen.

Perheissä osattiin tehdä ruokaa. Ei tilattu jotain lättyjä Woltista.

Lapsilla oli kaikilla samanlaisia vaatteita. Ei ollut merkkikledjuja.

Huostaanottoja ei ollut vaan vanhemmat halusivat hoitaa lapsiaan.

Ihmiset kuoli rokkoihin ja viruksiin, kun ei ollut rokotuksia. Syöpään ei ollut montaakaan hoitoa. Tupakkaa poltettiin sisällä ketjussa. Vanhemmat saivat olla kännissä vaikka koko ajan, ei tulleet sossut lapsia pelastamaan. Vaimon sao hakata, ei ollut rikos. Homous oli. Juu, ennen oli kaikki paremmin.

Moni elää elämäänsä somessa, sinne luodaan jotain illuusiota täydellisyydestä, valitaan parhaat (ja muokatut) kuvat, kerrotaan pelkkää ihanaa ja liioitellaan niitä, koitetaan saada muut kateellisiksi. Se on ikäänkuin joku avatar, mitä hiotaan ja muokataan sellaiseksi kuin haluttaisiin oman elämän olevan, tai edes sinne päin, eikä mikään edes riitä, koska aina jollakin on vähän (tai paljon) paremmin asiat. Mitään ei osata enää kokea tässä hetkessä, kaikki pitää aina tallentaa somea varten, elää sen kameran läpi, keikat, maisemat, lomamatkat, ruoka-annokset, revontulet, auringonlaskut jne, kunhan siitä saa täydellisen kuvan. Itse hetkestä muistaa vaan sen kameran ja jalustan ja valotusaikojen kanssa säätämisen. No, ainahan niitä voi vielä jälkikäteenkin muokata..

Kyllä se oli melko samanlaista, mutta nyt kaikki tapahtuu reaaliajassa.

Soiteltiin lankapuhelimella pitkiä puheluita, kiireelliset asiat lähetettiin sähkösanomilla, faxilla tai ylen radiokanavalle, jos oli oikein kiireellinen asia.

Nyt ihmiset tuijottavat älylaitteita, ennen ihmiset tuijotti sanomalehtiä, joita sai kaikialta ostaa, jopa kadulta. Ja tieto haettiin kirjoista ja lehdistä.

Kyllä tämän päivän älylaitteiden käyttö on moninverroin parempaa, aikaa säästyy ja mikä parasta, se on halpaa ja monipuolisempaa.

Nyt ruokareseptiä saa hakea ilmaiseksi netistä tai jotain käsityöohjeita, ennen se tieto haettiin ostamalla kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsivätkö silloin 80-luvulla myös ne kiltitkin pojat mukaan diskoihin ja tutustumaan tyttöihin 😳

Miksi sinä tulet jankkaamaan omaa paskaasi toisten aivan eri aiheista aloittamiin ketjuihin?

<

Osaan kuitenkin lainata sen kommentin, mihin vastaan.Entäpä itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli kaikki asiat paremmin.

Niinpä.

Lapset hoidettiin kotona eikä niitä viety mihinkään säilytykseen.

Perheissä osattiin tehdä ruokaa. Ei tilattu jotain lättyjä Woltista.

Lapsilla oli kaikilla samanlaisia vaatteita. Ei ollut merkkikledjuja.

Huostaanottoja ei ollut vaan vanhemmat halusivat hoitaa lapsiaan.

Milloin tuo aika on ollut Suomessa?

Todellisuudessa ennen lapset hoiti vähemmän työkykyiset, vanhemmat sisarer, lapsipiiat, 15v kotiapulaiset, isovanhemmat ja muut vähemmän työkykyiset.

Ja ruoka oli leipää, tehtiin paljon puuroja ja vellejä, vihanneksia oli vain kesäisin. Ruokavalio oli niukkaa ja köyhää.

Ja aina on ollut "merkkivaatteita" mutta ne teki ompelijat, räätälit jne. Ja heidän ammattitaito ratkaisi ja niitä merkkejä arvostettiin.

Siinä olet oikeassa, huostaanottoja ei ollut, koska lapsilla ei ollut edes ihmisarvoa ja heidät laitettiin jo 10-15v piioiksi ja rengiksi tai huutokaupattiin työvoimaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista parhainta oli kun sai olla tavoittamattomissa <3

Joo, ajatella, että kun poistuit kotoa niin kukaan ei saanut sinua kiinni. Pystyi olemaan hukassa vaikka päiväkausia ja hölmönä vaan sanoa, että "ai olet yrittänyt soitella, no en ole ollut kotona". Kännykkä on todella pilannut ihmisen vapauden. Viranomaiset tavoittaa puhelimella, kaikki tietää missä liikut ja on pakko jossain vaiheessa olla tavoitettavissa tai olet todella outo ja vähintään sairas yksilö jos sua ei puhelimella tavoita.

Elämä oli hyvin erilaista. Esim ei olisi tullut mieleenkään että puhutaan tuntemattomille omia asioita, Asioista puhuttiin vain oman perheen jäsenille ja perheet oli kotikeskeisiä. Suhteet sukulaisiin hoidettiin aikasemmin kirjeillä ja korteilla, mutta puhelimen yleistyttyä myös puhelimella.

Puhelimessa ei höpisty jonnin joutavia, vaan kerrottiin asia lyhyesti ja se oli siinä.

Ihmisillä oli oma yksityisyys ja yksityisyyttä kunnioitettiiin.

Ihmiset ei valittaneet,vaan olivat tyytyväisiä, ei ollut mitään ASDH yms ilmiöitä. Ihmisen onnellisuus oli sitä, kun sai työpaikan ja junat kulki. Lapset puhui kunnioittavasti vanhemmista. ja myös opettajista.

Oma elämänhistoriani on -50 luvulle asti, mutta niin pitkälle en nyt muistele.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista parhainta oli kun sai olla tavoittamattomissa <3

Ja lukea hyvää kirjaa tai käydä metsäretkellä eväiden kanssa. Ennen ei odotettu sitä, että dokumentoitaisiin puoli elämää someen. Muutenkaan ei kirjoitettu edes tuntemattomana julkisten käymälöiden seiniin sellaisia asioita, joita ihmiset kirjoittavat nykyään someprofiilinsa oheen.

Kyllä sitä yhä saa ja voi olla tavoittamattomissa, on vaan.

Mulla on älytön puhelin joka jää aina kotiin kun astun ovesta ulos, lukuun ottamatta paria lomamatkaa.

Olin 27vee kun hankin ensimmäisen kännykän, 32vee kun kävin ensimmäisen kerran internetissä nettikahvilassa, ja 36vee kun hankin ensimmäisen nettiyhteyden kotiini.

M52

Miettikää nuoret, miten syvästi omaksuisitte asian jota kokeilette ensimmäisen kerran päälle kolmekymppisenä. Maailma oli ennen toisenlainen. Vaati enemmän aktiivisuutta monissa asioissa, paitsi työnhaussa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se oli melko samanlaista, mutta nyt kaikki tapahtuu reaaliajassa.

Soiteltiin lankapuhelimella pitkiä puheluita, kiireelliset asiat lähetettiin sähkösanomilla, faxilla tai ylen radiokanavalle, jos oli oikein kiireellinen asia.

Nyt ihmiset tuijottavat älylaitteita, ennen ihmiset tuijotti sanomalehtiä, joita sai kaikialta ostaa, jopa kadulta. Ja tieto haettiin kirjoista ja lehdistä.

Kyllä tämän päivän älylaitteiden käyttö on moninverroin parempaa, aikaa säästyy ja mikä parasta, se on halpaa ja monipuolisempaa.

Nyt ruokareseptiä saa hakea ilmaiseksi netistä tai jotain käsityöohjeita, ennen se tieto haettiin ostamalla kirjoja.

Moniko vielä muistaa radion kuulutuksia "perhe Mäkinen Vantaalta, matkalla Muonion seudulla, ottakaa välittömästi yhteyttä perheeseen"? Noita oli kesäisin paljon.

Ihmisillä oli kodeissaan kirjahylly, jossa oli esillä suurin piirtein samat asiat kuin nykyajan someprofiileissa. Melko samanlaista oli, mutta kaikki vain tapahtui hitaammin. Uudet villitykset saavuttivat syrjäkylät vuosien viiveellä. Niin ja lehtiroskiksia pengottiin josko löytyisi alan lehtiä, ja keskustelupalstatkin olivat jossain aikakauslehtien sivuilla.

Olihan se tietty aika vaivalloista iskeä mies ihan omin pienin tähtisilmin sieltä baaritiskiltä :) Lapsen isän kanssa näin. Alku oli vähän takkuinen, hän saattoi kotiovelle, mutta päätin että antaa olla mutta siitä selvittiin kun parin viikon päästä tulin toisiin aatoksiin.  Apuna hänen työpaikkansa  hienotunteinen keskus, jolle jätin soittopyynnön, jonka vaivihkaisesti toimitti perille