Miksi et tue lastasi koulunkäynnissä?

Mä tuen niin paljon kuin pystyn. Mulla on oppimisvaikeuksia, joten se vähän rajoittaa. Tietysti katson myös, että käyttäytyy hyvin ja ettei ole luvattomia poissaoloja.

Juuri oli juttua, että kirjoja kierrätetään, niin lukukirjoja ei voi edes antaa koteihin.

Ei oo mun tehtävä. Kasvatustehtävä kuuluu yhteiskunnalle, joka pitää päiväkoteja ja kouluja sitä varten.

T: sodiaalidemokraattinen nainen

En tarkasta lasteni läksyjä, koska luotan sekä lapsiin että opettajiin. Lapset tekevät läksyt minusta riippumatta ja opettaja tarkastaa.

Kokeisiin kyselen ja asioita selitän aina pyynnöstä.

Omaksi roolikseni katson pikemminkin yleissivistyksen tarjoamisen. Luen lapsille ääneen kaunokirjallisuutta ja uutisia, vien teatteriin ja konsertteihin, kerron tieteellisistä ilmiöistä, ulkoilen ja opetan liikunnallisia perustaitoja. Eli lyhyesti sanottuna elän heidän kanssaan.

Opettaja huolehtii lapsestani kouluaikana ja minä vain vapaa-aikana. Koulutus on Suomessa yliarvostettua. Sellaisia nokka pystyssä kulkevia nirppanokkia on jo ihan riittämiin mopin varressa ja Mäkkärin kassoilla. Kyllä elämä opettaa.

Kyllä tuen. Esim. rankaisen jos tulee huono wilmamerkintä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuen. Esim. rankaisen jos tulee huono wilmamerkintä.

Hyödyllisempää lapsen kannalta olisi tarjota hänelle tulevaisuuden varalle neuvoja ja uusia parempia tapoja hoitaa tilanteet. Rangaistus ei anna lapselle mitään hyödyllistä.

Omat työni vievät tehokkaasti mehut.

Kouluissa on ongelmia. Paljon homekouluja. Paljon huonoa opetusta. Paljon kiusaamista. Huumeita.

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa on ongelmia. Paljon homekouluja. Paljon huonoa opetusta. Paljon kiusaamista. Huumeita.

No ei ole paljon noita listaamiasi asioita. Eivätkä nämä listaamasi paljon asiat liity oikeastaan lasten tukemiseen millään tavalla. Mut hyvä kun sait sanottua, toivottavasti helpotti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuen. Esim. rankaisen jos tulee huono wilmamerkintä.

Hyödyllisempää lapsen kannalta olisi tarjota hänelle tulevaisuuden varalle neuvoja ja uusia parempia tapoja hoitaa tilanteet. Rangaistus ei anna lapselle mitään hyödyllistä.

Kyse on halusta eikä niinkään siitä että ei osaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuen. Esim. rankaisen jos tulee huono wilmamerkintä.

Hyödyllisempää lapsen kannalta olisi tarjota hänelle tulevaisuuden varalle neuvoja ja uusia parempia tapoja hoitaa tilanteet. Rangaistus ei anna lapselle mitään hyödyllistä.

Kyse on halusta eikä niinkään siitä että ei osaisi.

Miksi lapsesi haluaa saada huonoja merkintöjä?

Juuri sen takia en tarkista läksyjä ja neuvo lasta, kun oppimisen hankaluuksia on helpompi tukea jos ne huomataan ajoissa. Siis ope huomaa, ei minulla ole koulutusta arvioida asiaa. Meillä ope ohjeisti vanhempainillassa että älkää puuttuko lasten läksyjen sisältöön jotta ope näkee miten lapsi - ei vanhempi - niistä suoriutuu. Toki läksyistä saa muistuttaa ja katsoa että ne on jotenkin tehty.

Muistutan läksyistä ja kannustan koulunkäyntiin. Juttelemme koulupäivästä. Jos on tarvetta, niin pyytävät apua. Muutoin vastuu koulunkäynnistä on heillä itsellään. Minun käsitykseni tukemisesta on suhtautua kouluun ja oppimiseen myönteisesti ja opettaa lapset kantamaan vastuu koulutyöstään. Jos lapset jättävät lukematta kokeisiin niin itsehän he siitä kärsivät. Jos lukevat ja koe sujuu hyvin, saavat olla tyytyväisiä tekemiseensä ja vanhemmatkin ovat. En opeta lapsiani metsästämään kiitettäviä arvosanoja vaan kiinnostumaan asioista.

Ope pyysi että emme puuttuisi lapsen läksyjen tekoon. Lapsi eteni kuulemma liian kovaa vauhtia eikä kouluun jäänyt tehtävää, kun kiinnostuneelle lapselle oli jo kotona vastattu lapsen tehtäviä koskeviin lisäkysymyksiin (jatkosovelluksiin). Ei kuulemma saa muistuttaakaan läksyistä kun on lapselle hyväksi harjoitella huolehtimaan niistä itse. Kyseessä tokaluokkalainen joka on kouluaineissa varsin noheva.

Esikoisen aikaan matikassa kehotettiin tekemään perusaukeaman lisäksi lisätehtäväaukeama kotona jos kiinnostusta riitti ja läksy ei tarjonnut juuri haastetta, mutta kuopuksen kohdalla tämä erikseen kiellettiin että nopeammat tekee niitä lisätehtäviä sitten tunnilla. Näillä kahdella opella on vähän eri asenne (ja luokan tarjoama mahdollisuus) ylöspäin eriyttämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Juuri sen takia en tarkista läksyjä ja neuvo lasta, kun oppimisen hankaluuksia on helpompi tukea jos ne huomataan ajoissa. Siis ope huomaa, ei minulla ole koulutusta arvioida asiaa. Meillä ope ohjeisti vanhempainillassa että älkää puuttuko lasten läksyjen sisältöön jotta ope näkee miten lapsi - ei vanhempi - niistä suoriutuu. Toki läksyistä saa muistuttaa ja katsoa että ne on jotenkin tehty.

Tämä! Lisäksi kotitehtävien pitäisi opettaa lapselle prosessien hoitamista: läksyjen merkkausta, kirjojen mukaan ottoa, kotona kännykän laittamista syrjään ja pikkuisen epämiellyttävän asian aloittamista ja loppuun viemistä.

Omille lapsilleni koulu on toistaiseksi ollut melko helppoa, mutta läksyt aiheuttivat varsinkin esikoiselle raivareita. Pelkästään se tunne, että jokin muistettava asia painaa koulupäivän jälkeen, oli hänelle liikaa ensimmäisillä luokilla. Hän ei käynyt iltapäiväkerhoa, mutta sovimme opettajan kanssa että hän sai jäädä luokkaan koulun jälkeen tekemään läksyt.

Edelleen kuudesluokkalaisena hän saattaa jäädä luokkaan tai koulun aulaan ja tehdä läksyt siellä ennen kuin lähtee kotiin. Selvästikin hän on oppinut oman tapansa hoitaa vastuita. Ja luonnollisestikaan en valvo hänen läksyjensä tekoa, koska en ole paikalla.

Toinen lapsi taas vaatii silloin tällöin pientä kyselyä ja patistelua, kun läksyt jäävät iltamyöhään, mutta hänenkään läksyjään en tarkasta. Niin kauan kuin koenumerot pysyvät hyvinä, lapsi saa kantaa koko kunnian oppimisestaan.