Kehtaanko kysyä 8 vuotiaalta onko hänestä kiva jos erottaisiin?

Toivottavasti tuo on rikos.

Lapsi toivottavasti ymmärtää että ei jätetä yksin. 

Ei eroa kysytä tuonkaan ikäiseltä niin, että "oisko KIVA". Kysytkö puolisoltakin, että oisko KIVA erota?

Ei pidä kysyä lapselta mielipidettä. Hän ei asiaa päätä, mutta jos eroatte, hän voi luulla olleensa mukana päättämässä ja tuntea siitä huonoa omaatuntoa.

Ei lasten niskaan tuollaista kaadeta

Ja toimiva perhe on eroakaan jälkeen epätodennäköistä

Et helvetissä kysy. Te aikuiset päätätte ja kerrotte lapselle. Mieti jos laps sanoo joo ja ajattelee että erositte ku hän sano niin! Tai sanoo ei ja sit eroatte kuitenkin? Ei ei ei ei ei!

kyllä, koska tuon ikäinen pystyy määrittämään jopa oman sukupuolensa. niin ei siinä mikään ero tunnu missään.

Mä mietin, että tää on oltava porvoosta, mutta sitten muistin, että tämmösiä ihmisiä oikeasti olemassa.

Ei, et voi kysyä lapselta olisiko kiva, kun vanhemmat eroaisi. Se päätös on vanhempien tehtävä eikä lapselle koskaan saisi jäädä tunne, että hän on syy eroon tai että hänen päätöksellään olisi vaikutusta eropäätökseen.

Just, kaikenlaisia keskenkasvuisia sitä onkin vanhempina.

Tietenkin kehtaat.

Muotoile kysymys avoimeksi: miltä susta tuntuis jos erottais.

Trollihan tämä, KUKAAN ei oiikeasti puhuisi lapselle erosta kivana asiana, koska sitä se ei ole koskaan.

Anna lapselle lahjaksi uusi lasten kirja "oisko kiva jos äiti sais kikkeliä muiltakin miehiltä"

En kysyisi. Äitini kysyi, olisiko iiva, että meille tulisi vauva. Sanoin ei. Ei tullut, se abortoitiin. Vasta aikuisena ymmärsin, että menetin veljen tai siskon enkä voi olla miettimättä, olisiko hän syntynyt, jos olisin sanonut joo.

Ei lapsen taakaksi tuollaisia kysymyksiä ja vastauksia. Oikeasti!!!!

Juttelin ennen eroa kuusivuotiaan lapseni kanssa asiasta kaikessa rauhassa ja sanoin, että hän saisi nähdä isäänsä niin usein kuin haluaisi, koska muutimme melko lähelle. Ero sujui sitten myös ihan asiallisissa merkeissä. Ensimmäisenä iltana lapsi tirautti pienen itkun nukkumaan mennessä uudessa kodissa, mutta sopeutui sitten kuitenkin hyvin tilanteeseen ja tykkäsikin rauhallisemmasta ja itsenäisemmästä elämästämme.

Minkään ikäiseltä lapselta ei kysytä mielipidettä vanhempien eroon.

Vierailija kirjoitti:

Juttelin ennen eroa kuusivuotiaan lapseni kanssa asiasta kaikessa rauhassa ja sanoin, että hän saisi nähdä isäänsä niin usein kuin haluaisi, koska muutimme melko lähelle. Ero sujui sitten myös ihan asiallisissa merkeissä. Ensimmäisenä iltana lapsi tirautti pienen itkun nukkumaan mennessä uudessa kodissa, mutta sopeutui sitten kuitenkin hyvin tilanteeseen ja tykkäsikin rauhallisemmasta ja itsenäisemmästä elämästämme.

Tuollaista ei kannata mennä lupailemaan. On ennemmin sääntö kuin poikkeus, että etävanhempi luistaa tapaamisista.

Oletpa ap törkeä. Ei lapselle saa kasata tuollaisia henkisiä paineita. Ikään kuin sälyttäisit hänen harteilleen osasyyllisyyden erosta. Huh, miten puistattavaa!

Ole aikuinen ja kanna vastuusi omista päätöksistäsi. Lapselta ei tuollaisia kysellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttelin ennen eroa kuusivuotiaan lapseni kanssa asiasta kaikessa rauhassa ja sanoin, että hän saisi nähdä isäänsä niin usein kuin haluaisi, koska muutimme melko lähelle. Ero sujui sitten myös ihan asiallisissa merkeissä. Ensimmäisenä iltana lapsi tirautti pienen itkun nukkumaan mennessä uudessa kodissa, mutta sopeutui sitten kuitenkin hyvin tilanteeseen ja tykkäsikin rauhallisemmasta ja itsenäisemmästä elämästämme.

Tuollaista ei kannata mennä lupailemaan. On ennemmin sääntö kuin poikkeus, että etävanhempi luistaa tapaamisista.

Tunsin kyllä exäni kymmenen vuoden perusteella niin hyvin, että TIESIN sen lupauksen pitävän. Ja se myös piti.