Lue keskustelun säännöt.
Mistähän saisi kavereita ujolle nuorelle? Ja vertaistukea äidille.
23.01.2023 |
14-v tyttö harrastaa pianon soittoa ja ratsastusta ja on koulussa hyvin taitava. Kavereita vain ei ole yhtään serkkuja ja nuorempaa veljeä lukuunottamatta voimakkaan sosiaalisen pelon vuoksi. Jo useampi vuosi mennyt näin. Nyt katselin protuleirejä kesäksi, mutta ei hän varmaan uskalla sinnekään lähteä. Lohduton tilanne, jota ei yhtään helpota se, että tytön isän kanssa ei ole enää minkäänlaista keskusteluyhteyttä. Tytöllä oli vähän aikaa ahdistusta lievittävä lääke käytössä parisen vuotta sitten, mutta isä lopetti sen keskustelematta kenenkään kanssa, koska hänen mielestään lääke oli sellainen, että voisi aiheuttaa aivovaurion (yleisesti käytetty SSRI-lääke). Olisiko ketään kohtalotoveria, onko mitään mahiksia vaikuttaa tähän tilanteeseen, kun tytöllä on nykyään sama kieltäminen päällä kuin isällään (isällä ollut samat vaikeudet lapsena ja nuorena ja käytännössä hän pääsi yliopistossakin eteenpäin vain minun tsemppauksen johdosta.)?? Tyttö ei siis enää itsekään halua mitään keskustelutukea, eikä lääkitystä. Olisi sitä varmaan silloin pari vuotta sitten jatkanut, jos isä olisi lääkkeen jatkumisen sallinut.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaa, samantyyppinen tilanne.
No kerro omastasi lisää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peleistä? Mun tällä hetkellä ainoat kaverit on verkossa, yhtäkään heistä en ole nähnyt oikeassa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Peleistä? Mun tällä hetkellä ainoat kaverit on verkossa, yhtäkään heistä en ole nähnyt oikeassa elämässä.
En tiedä, onko hänellä edes nettikavereita, vaikka paljon pelaakin. Ap
Miten tyttö voisi saada positiivisia kokemuksia ihmissuhteisiin liittyen? Entä nuo ratsastuspiirit? Luulisi että sieltä löytyy muitakin ujoja heppatyttöjä. Joku ratsastusleiri?
Vierailija kirjoitti:
Miten tyttö voisi saada positiivisia kokemuksia ihmissuhteisiin liittyen? Entä nuo ratsastuspiirit? Luulisi että sieltä löytyy muitakin ujoja heppatyttöjä. Joku ratsastusleiri?
Ongelmana on, että se sosiaalinen jännittäminen on jo niin voimakasta, että hän välttelee kaikkia tilanteita, joissa joutuu puhumaan. Ja kieltää, että siinä olisi mitään ongelmaa. Mietin, että jos olisi joku samanlainen nuori, jolla vastaavia ongelmia. Mutta mistä löytää sellainen. Ja voinko tuputtaa hänelle sellaista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että olet huolissasi, mutta ehkä ei kannattaisi tehdä asiasta kovin isoa numeroa. Nuo lääkkeet ja terapia(?) oikein alleviivaa epävarmalle nuorelle, että hänessä on jotain vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että olet huolissasi, mutta ehkä ei kannattaisi tehdä asiasta kovin isoa numeroa. Nuo lääkkeet ja terapia(?) oikein alleviivaa epävarmalle nuorelle, että hänessä on jotain vikaa.
Niin no koulupoissaoloja on vain tosi paljon. Mietityttää elämässä eteen päin pääsy. Saako lukiossa vielä jotain tukitoimia vai ollaanko siellä jo täysin omillaan. Noita haasteita voisi käsitellä turvallisesti terapiassa ja lääke voisi helpottaa oireita. Nyt vain tuntuu, että ongelmaa siirretään vuosilla eteenpäin. Ja kun isällään ollut samat ongelmat, koskaan ei ole niitä missään käsitellyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin nuorena vähän samanlainen. Olin lapsenakin ujo mutta teini-iässä melkein ihmiskammoinen. Kehitin melkeinpä pakkoajatuksen tasolle meneviä ajatuksia siitä miten olen hävettävän näköinen. Teini-iässä myös painoni nousi aika rajusti joka pahensi tilannetta. Itsensä häpeäminen ja omassa kehossa olonsa epämiellyttäväksi kokeminen oli aika rankkaa.
Minulla oli kuitenkin netissä melko monipuolinen kaveripiiri. Viihdyin silloisessa Demissä keskustelemassa päivittäin ja pelasin. Tosielämässä samantyylisiä kavereita oli vähän ja jopa kristitty absolutisti äitini ehdotti minulle lukioiässä että pitäisikö minun mennä vaikka kavereiden kanssa baariin. :D
Olin myös poissa lukiosta melko paljon johtuen tuosta häpeästä ja siitä että vaikka koulu meni melko hyvin, en ollut kovin kiinnostunut monestakaan oppiaineesta. Minusta kasvoi kuitenkin ihan normaali korkeakoulutettu ihminen. En ole edelleenkään mikään sosiaalinen perhonen mutta sosialisointi töissä sujuu hyvin, sain opiskeluaikana kavereita ja jopa kumppani löytyy. Omalla kohdallani myös isä oli samalla tavalla estoinen.
Oletko kysynyt tytöltä onko hän yksinäinen?
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena vähän samanlainen. Olin lapsenakin ujo mutta teini-iässä melkein ihmiskammoinen. Kehitin melkeinpä pakkoajatuksen tasolle meneviä ajatuksia siitä miten olen hävettävän näköinen. Teini-iässä myös painoni nousi aika rajusti joka pahensi tilannetta. Itsensä häpeäminen ja omassa kehossa olonsa epämiellyttäväksi kokeminen oli aika rankkaa.
Minulla oli kuitenkin netissä melko monipuolinen kaveripiiri. Viihdyin silloisessa Demissä keskustelemassa päivittäin ja pelasin. Tosielämässä samantyylisiä kavereita oli vähän ja jopa kristitty absolutisti äitini ehdotti minulle lukioiässä että pitäisikö minun mennä vaikka kavereiden kanssa baariin. :D
Olin myös poissa lukiosta melko paljon johtuen tuosta häpeästä ja siitä että vaikka koulu meni melko hyvin, en ollut kovin kiinnostunut monestakaan oppiaineesta. Minusta kasvoi kuitenkin ihan normaali korkeakoulutettu ihminen. En ole edelleenkään mikään sosiaalinen perhonen mutta sosialisointi töissä sujuu hyvin, sain opiskeluaikana kavereita ja jopa kumppani löytyy. Omalla kohdallani myös isä oli samalla tavalla estoinen.
Oletko kysynyt tytöltä onko hän yksinäinen?
Kiitos paljon kokemuksesi jakamisesta :) Olen joo kysynyt, ja aiemmin pyörineessä terapiassa siitä oli ollut puhetta. Tyttö vain vastailee vähän sillä tavalla, mitä toinen haluaa kuulla. Eli voi olla, että sen myöntäminen, että olisi yksinäinen, ei onnistu, koska ajattelee, että se voisi tuottaa surua. Minun on suoraan sanottuna hyvin vaikeaa saada häneen yhteyttä. Hän myös tuntuu valehtelevan suht paljon. Tämäkin ihan vastaava piirre kuin isällään. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kiusaamista koulussa? Eikö luokalla / rinnakkaisluokilla ole tosiaan ketään kaveria? Todella kurja tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Onko kiusaamista koulussa? Eikö luokalla / rinnakkaisluokilla ole tosiaan ketään kaveria? Todella kurja tilanne.
Kaipa siitä puhumattomuudesta on hänelle huudeltu, ei ehkä pahasti kiusattu. Mutta joo, eipä ole yhtään kaveria. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kiusaamista koulussa? Eikö luokalla / rinnakkaisluokilla ole tosiaan ketään kaveria? Todella kurja tilanne.
Kaipa siitä puhumattomuudesta on hänelle huudeltu, ei ehkä pahasti kiusattu. Mutta joo, eipä ole yhtään kaveria. Ap
Pelkkä huutelukin on tosi ahdistavaa. Itse olin kiusattu koulussa, mutta pelastus oli ne muutamat kaverit ympärillä. Siksi sattuu ihan sydämeen ajatella että joku joutuu sietämään ääliöiden käyttäytymistä täysin yksin. Voi kun voisin taikoa jostain kaverin lapsellesi.
Protuleirille jos saisit jotenkin lähtemään, niin siellä on kyllä ihana tunnelma ja kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat, myös hiljaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Protuleirille jos saisit jotenkin lähtemään, niin siellä on kyllä ihana tunnelma ja kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat, myös hiljaisia.
jep!
Vierailija kirjoitti:
Protuleirille jos saisit jotenkin lähtemään, niin siellä on kyllä ihana tunnelma ja kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat, myös hiljaisia.
Täytyy yrittää panostaa siihen. Ap.
Minuakin kiinnostaa, samantyyppinen tilanne.