Yksipuolinen rakkaus

En tiedä miksi keskustelu poistettiin... Mutta koska en ole hirveästi tästä puhunut kenenkään kanssa, laitan tämän vielä uudestaan, koska teki hyvää lukea järkeviä kommentteja. Eli:

Jo kaksi vuotta kestänyt friends with benefits -tyyppinen suhde parhaan ystävän kanssa. Oma elämä sidottu ystävän elämään monin tavoin eli fwb:n kaatuessa lähestulkoon kaikki pitäisi pistää uusiksi (jep, omiin muroihin on kustu). Näemme päivittäin. Suhde on aika lailla kumppanuutta, mm. hoidamme toistemme asioita paljonkin ja asumme lähekkäin. Nukutaan yhdessä useampana yönä viikossa, näin ollut alusta asti.

Kaikin tavoin siis upea ihmissuhde, paitsi että itse rakastan toista enemmän kuin ystävänä, kun taas toiselle olen "vain" ystävä. Toinen on kiinnostunut toisinaan myös muista, joskaan ei tähän mennessä syvällisemmällä tasolla, itse en. Ei siis ole yhteistä tulevaisuutta "virallisena" pariskuntana.

Jatkuva epävarmuus ja pelko muutoksista syö omaa mieltä joka päivä. Samoin pelko siitä, että mikään ei muutu. Tiedän mitä pitäisi tehdä, eli lähteä, mutta ajatuskin tuntuu hirvittävältä. Olen muutenkin huono irrottautumaan ihmissuhteista.

Kokemuksia, vertaistukea, järjen sanoja, mitä vain otetaan vastaan.