Opettajat kertovat kauhukokemuksiaan kermaperseiden vanhemmista

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta olen kyllä väsynyt ainaiseen opettajien kitinään siitä, miten vaikeita ne lapset tai perheet tai opetustyö on.

Ensinnäkin omat kokemukseni koulusta ovat aika huonot. Opetuksessa keskityttiin enemmän "sinä uskot koska minä sanon" opetukseen eikä saanut kyseenalaistaa tai pyytää selityksiä.

Juuri näin somessa saman jutun matikankokeessa. Se meni jotenkin näin: "Viidessä korissa on 3 omenaa. Paljonko omenoita on yhteensä?". Oppilas oli kirjoittanut 3x5=15, mutta oli saanut vain puolet pisteistä, koska olisi pitänyt kirjoittaa 5x3=15. Aika paskamaista suoraan sanoen. Varmaan arvaatte auttoiko oppilaan selittely opelle, että "sehän on ihan sama asia".

Ennen lapsia on jätetty heitteille ja oman onnensa nojaan myös perheissä. Perheiden tietotaito lasten hoidossa on sukupolven aikana kuitenkin kohonnut, mutta kasvatus- ja koululaitokset toteuttavat edelleen samoja kaavoja ja suhdelukujaan. Onko mielestänne kouluissa välituntivalvonta riittävää?

About kaikki palvelutaso arjessamme on nopeutunut ja parantunut. Lasten tarpeita halutaan perheissäkin tukea paremmin. Vanhemmat haluavat antaa lapselleen hyvät eväät elämään ja pitää yllä lapsen kiinnostuksen ainaiseen oppimiseen ja uteliaisuuteen.

Mutta sitten muksu istutetaan pulpettiin katsomaan taululle ja oppimaan ulkolukua. Lahjakkuudesta rangaistaan ja rauhallinen, kiltti lapsi laitetaan istumaan häirikön viereen terapiaeläimeksi. Tämä kaikki pitäisi vanhempien vaan niellä, koska se on luokan etu ja omalle lapselle ei sovi vaatia erityiskohtelua. Nopeammin ei saa edetä.

Miten mikään muuttuisi, jos vanhemmat eivät vaadi ja anna palautetta? Lapset ovat yksilöitä ja kyllä he ansaitsevat tulla kohdatuksi yksilöinä.

(Tuossa jutussa myös mustamaalataan vanhempia, jotka käyttävät viranomaisteitä. Ne ovat ihan sallittu keino, jos kokee vääryyttä. Siksi ne ovat olemassa.)

No johan nyt oli tekstiä. Miten sinä tiedät että jokaisessa perheessä ajatellaan juuri niinkuin sinä ajattelet? Perheitähän on erilaisia, ihan varmasti joka perheessä ei ajatella asioista samalla tavalla, tai ajatella ollenkaan asioita mitä sinä ajattelet.

Minäkin tykkäsin kyseenalaistaa koulussa ja ymmärrän harmituksen kun siitä ei tykätty, mutta opettajilla on aika kiire saada opetettua niitä perustason asioita siellä, ei ole aikaa lähteä pohtimaan maailmanfilosofiaa ja kaikkia mahdollisia muuttujia jokaiseen asiaan: Sellainen syventävä pohdinta tulee vasta paljon myöhemmin, kun oppilas ehkä erikoistuu vaikkapa jollekkin tietylle alalle.

Opettajat eivät myöskään sille mitään voi, että häiriköitä on pakko luokassa sietää, luuletko että ne opettajatkaan sellaisesta riemuisaan on?

Yleensäkkin kirjoituksessai kohdistat syyttelyä opettajiin asioista, jotka ovat organisaatiotason tai jopa yhteiskuntatason ongelmia, joille yksittäinen opettaja ei mahda yhtään mitään. Opettaja joutuu opettamaan niissä olosuhteissa mitkä hänelle on annettu.

Mutta mami ja papi maksaa sitten lapsen valmennuskurssit korkeakouluihin. Tai maksaa lapsen opinnot muissa EU maissa. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä nyt on ollut iät ja ajat.

Paitsi että ennen kansankynttilänä ei ollut auktoriteettivapaa piipittäjä vailla kurinpitokeinoja, vaan vapaussodassa vankeja teloittanut kaapin kokoinen suojeluskuntavääpeli, jolla oli tuliase vyöllä luokkahuoneessakin ("siltä varalta että uusi punakapina syttyy"). Jos vanhempi alkoi kyseenalaistamaan jotain asiaa, niin saattoi nostaa rinnuksista seinälle ja kysyä sitten että oliko jotain valittamista.

En nyt sano että ennen oli asiat paremmin, mutta ainakin eri lailla. Opettajahan oli kylän suvereeni auktoriteetti rovastin ja apteekkarin ohella. Ja ennen noita sodan runtelemia miehiä oli työelämässä paljon, alun heikkohermoinen tapaus perustuu ihan tosielämän henkilöön.

Väärinhän tuo ope teki. Jos hakkaa toisen päätä seinään, se on rikostutkinta eikä mitään jälki-istuntoa. Taisi juristi-isä säikähtää ja uhkaili opea. 

Esim. ylilääkärit ja rotaryt puolisoineen sekä muut kokoomukselaiset kermaperseet olleet erityisen itserakkaita pentujensa suhteen. Niiden " lapsia ei voi edes verrata kammottavakäytöksisiin, syöpäläisiäkin viliseviin duunariköyhälistön kersoihin !"