Lue keskustelun säännöt.
Mikähän mussa on vikana?
09.11.2006 |
En löydä ystäviä. Tai siis löydän, mutta eivät ne kauaa ystavanä pysy, ainoastaan tuttavana.
Vähän aikaa sitten juteltiin netin välityksellä erään äidin kanssa. Tavattiin ja kahviteltiin ja juteltiin niitä näitä. Muutaman kerran tavattiin ja nyt tämä äiti ei näköjään haluakaan olla tekemisissä mun kanssa. MIKSI? Mä en ymmärrä...
Näitä on monia esimerkkejä. Mielestäni olen ollut mukava ihmisille ja iloinen yms. Mistähän mahtaa taas kiikastaa?
On todella inhottavaa kun ei ole ystäviä :' (
Kommentit (8)
tai ainakin ilmoita ettet halua vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tässä seikkoja, joita kannattaa välttää varsinkin ystävyyden alkumetreillä (tunnistatko näitä itsestäsi?):
-takertuminen (nähdäänkö taas huomenna ja ylihuomenna ja ensiviikolla ja viikonloppuna ja..)
-liika uteliaisuus (niin siis kuinka usein te harrastatte seksiä?)
-jatkuva toisen asioiden kääntäminen itseensä (ai teillä paha on korvatulehdus? meillä oli niin paha että...)
-omien mielipiteiden esittäminen ainoina oikeina niin jyrkästi, ettei toiselle jää saumaa olla erimieltä (päiväkotiin lapsensa laittavat äidit ovat kyllä täysin sopimattomia äideiksi! (ja seuralainen vilkuilee kelloa että kohta täytyy lähteä hakemaan niitä muksuja sieltä pk:sta..))
Mutta minäpä takerrun lyhyisiin vastauksiisi: oletko aina yhtä lyhytsanainen? Annatko itsestäsi mitään toiselle ihmiselle? Mitään ei saa, ellei itse anna ensin.
Minulla on kaveri, joka on tosi kiva eikä hänessä itsessään ole mitään vikaa. Hän vastaa kysymyskiin tosi lyhyesti, ja hohtimilla pitää vetää irti mielipiteitä. Se on tosi rasittavaa, koska ystävyyden vetovastuu jää jotenkin minulle ja minä koen, että koko ajan etsin uusia mielenkiintoisia puheenaiheita.
Ja musta tultiin ihan hyvin toimeen ja lapset tykkäsivät leikkiä toistensa kanssa. Ihmettelen...
ap
Ainakin mulle. Sen takia hengaan lähinnä sellaisten niin tuttujen ihmisten kanssa, että voin mennä niille kylään ja oikaista heti sohvalle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puhu " juttelusta" vaan " antamisesta" . Jutustelu on pitemmän päälle ihan roskaa. Vaatteista puhuminen tai sen kuvaileminen, mitä on missäkin nähnyt, ei luo ystävyyttä. Ystävyyden perusta on se, että kertoo itsestään jotain, kertoo tunteistaan, päästää toisen ihmisen itseään lähelle.
Ei toista tietenkään päästä lähelle heti ensimmäisellä kerralla. Mutta jos ei missään vaiheessa ota riskiä, niin sitä ei koskaan voi tehdäkään.
No, minäkin kyllä myönnän, että toisiin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa. Mutta tämän asian kun oivalsin, niin olen jopa aikuisiällä saanut uusia ystäviä.
Suurin osa ihmisistä ei vaan ystävysty kaikkien kanssa. Ainakaan minua ei kiinnosta pitää yhteyttä useimpiin tapaamiini ihmisiin. Olen porukassa mielelläni ja käyn kahvilla tms. (lähes) kenen kanssa vaan, jos sellainen tilanne on, mutta ihmisen pitää olla minulle jotenkin kiinnostava ja tärkeä, ennekuin viitsin olla aktiivinen " ystävä" .
Eli olet varmaan vaan törmännyt epäsopiviin ihmisiin.
omaa käytöstään kannattaa tietysti miettiä aina silloin tällöin, mutta jos vastauksesi ovat olleet rehellisiä ja objektiivisia, en keksi muutakaan syytä kuin huono tuuri.
Tämä saa ainakin mulla aikaan reaktion vähentämään yhteydenpitoa.