Paino-ongelma syöpähoitojen jälkeen
Mulla todettiin keväällä syöpä ja koko kesän juoksin sitten säde- ja sytostaattihoidoissa. Viimeinen säde oli 17.8. Syöpä saatiin onneksi (toistaiseksi) selätettyä, mutta nyt on sitten suuri ongelma saada paino nousemaan. Näläntunne on kadonnut, mutta siitä huolimatta yritän syödä paljon ja kaloripitoista ruokaa. Mitään kevyttuotteita ei ole aikaisemminkaan kuulunut ruokavalioon eikä kuulu nytkään. Kahvinkin juon nykyään kuohukermalla.
Paino tänä aamuna 48.8 vaatteet päällä. Olen 171 pitkä. Onneksi olen ruumiinrakenteelta sellainen, että en ihan luurangolta näytä, mutta kyllähän minä aika tikku ole. Etenkin jalat.
Eilen kävin otattamassa labrassa verikokeet ja tuloksetkin jo tuli. Ei ollut lähetettä, vaan tarkoitus varata nyt lääkärille aika ja saa katsoa nuo arvot läpi, että mikä mättää, kun ei vaan painoa tule. En oikein itse noista arvoista osaa katsoa, mihin erityisesti pitäisi kiinnittää huomiota esim. kilppariongelmissa tai jossakin muussa, mikä selittäisi tämän ongelmani. Jollakin tietoa? Mitä arvoa erityisesti katsoisin? Jotkut näyttävät olevan viitearvojen alapuolella.
Viimeisestä säteestä siis nyt 3 kk. Luulisi, että elimistö alkaisi jo toimimaan. Vai olisiko sitten vielä liian aikaista ihmetellä tätä.
Kommentit (9)
Aika lyhyeltä ajalta tuntuu. Kärsivällisyyttä! Mutta ei lääkärillä käynti tokikaan huono idea ole. Kunhan on asiasta ymmärtävä lääkäri.
Kun olet menettänyt noin paljon painoa, sen korjaaminen vie todellakin aikaa.
Elimistö kun käyttää saamansa energian kaiken sen kojaamiseen mikä on mennyt hoitojen aikana epäkuntoon. Ei kroppa ala kerryttää rasvaa eikä lihasta ensin vaan todellakin keskittyy elintärkeitten elintoimintojen korjaamiseen ja palauttamiseen. Ja se vie paljon energiaa. Se on ykkösprioriteetti.
Pyri syömään monipuolisesti ja terveellisesti jotta puutostilat korjaantuvat. Hoidoista on todellakin vielä kovin vähän aikaa, Ravitsemusneuvoja puheilla käynti voisi myös olla hyvä idea.
Itsellä sama, ruoka ei vaan kerta kaikkiaan maita ja usein jopa inhottaa. Paino pudonnut varsin alas eikä nouse. Pieniä annoksia yritän, ja usein.
Onkologin kontrolli tammikuussa, aion siellä puhua asiasta.
Kiitos vastanneille. Ennen hoitoja paino mulla oli 58 eli noin 10 kg tippui. Ja tosiaan, töitä saan tehdä, että pysyisi 50 kg:ssa. Nyt tänään sitten taas tuon alle....
Varmaankin on niin, että hätäilen turhan aikaisessa vaiheessa, kun vasta 3 kk kulunut, mutta alkaahan sitä miettimään, että onko nyt taas joku muu ongelma (suolistosyöpä, kilpparin vajaatoiminta, jne.).
Onneksi käytän pääasiassa mekkoja eikä ne mitään tiukkoja ole, niin ei näy alipaino niin paljon eikä ole tarvinnut koko vaatevarastoa uusia, kun mekot käy hyvin. Ovat vaan vähän väljempiä.
ap
Luulisi, että syöpäpotilas voisi saada ajan kunnalliselle ravitsemusterapeutille, joten kannattaa kysyä lääkäriltä lähetettä.
Pidän smoothiesta, jonka voi tehdä ihan sauvasekoittimellakin, jos tehosekoitinta ei ole. Siihen voi laittaa auringonkukansiemeniä tai cashewpähkinöitä, banaanin, maitotuotteita, erilaisia öljyjä sekä heraproteiinijauhetta.
Apteekissa myydään ateriankorvikkeita, jotka on tarkoitettu juuri tuollaisiin tilanteisiin. Ne ovat juomia, jotka sisältävät paljon energiaa. Ne ovat aika kalliita, joten en tiedä, voisiko lääkäri kirjoittaa reseptin, jolla niitä voisi saada halvemmalla.
Kaikkea hyvää ja pikaista paranemista kaikille syöpäpotilaille. Olette todellisia arjen sankareita!
Paininut saman ongelman kanssa aikoinani. Myös 171 ja paino romahti alle 50. Kärsivällisyyttä! Eihän painoakaan pudoteta 10 kiloa kuukaudessa eikä kahdessa terveellisesti ja pysyvin elämäntapamuutoksin. Samalla lailla painon nostaminen on maraton, ei sprintti. Ravintoarvollisesti huonolla rasvaisella ja sokerisella hötöllä ei pidä yrittää tehdä pikatuloksia vaan panostaa monipuoliseen ja laadukkaaseen, maittavaan ruokaan. Rakennuspalikoita kunnon perustaan. Värikästä, vitamiinirikasta, laadukkaita hiilareita ja riittävästi proteiinia lihasten kasvuun. Veriarvota antavat osviittaa.
Itselläni meni pari vuotta päästä takaisin 56 kiloon. Ja vielä monta vuotta enemmän pätevän lihaksiston rakentamiseen. Nyt 10 vuotta myöhemmin olen elämäni kunnossa. Älä tuijota vaakaa äläkä peiliä, vaan terveys edellä ja keskity positiivisen kautta siihen, että itsestäsi tuntuu kuitenkin hyvältä ja viikko viikolta vahvemmalta vaikka alla onkin tikkujalat.
Itse sain pyytämättä ajan yliopistosairaalan ravintoterapeutille syöpähoitojen aikana.
Mutta en tiedä oliko siitä apua, sieltä tuli samat neuvot jotka tiesin muutenkin: öljylisää joka ruokaan, paljon proteiinia jottei lihakset kuihdu.
Minäkään en oikein saa painoa nousemaan.
Nyt 175cm/52 kg
Hoidot oli viime talvena
Vierailija kirjoitti:
Itse sain pyytämättä ajan yliopistosairaalan ravintoterapeutille syöpähoitojen aikana.
Mutta en tiedä oliko siitä apua, sieltä tuli samat neuvot jotka tiesin muutenkin: öljylisää joka ruokaan, paljon proteiinia jottei lihakset kuihdu.Minäkään en oikein saa painoa nousemaan.
Nyt 175cm/52 kg
Hoidot oli viime talvena
Tämäpä juuri. Oli minullakin noita ravitsemusterapeuttitapaamisia hoitojen aikana, mutta mitään niistä ei irti saanut. Kaiken tiesi jo ennakolta. Ihmiset aina suosittelee noita ravitsemusterapeutteja, mutta kun ei niistä mitään hyötyä ole. Ei sitten mitään. Kertovat vain öljy- ja rasvalisäyksistä ja siitä, mistä saa protsuja....
ap
Vierailija kirjoitti:
Paininut saman ongelman kanssa aikoinani. Myös 171 ja paino romahti alle 50. Kärsivällisyyttä! Eihän painoakaan pudoteta 10 kiloa kuukaudessa eikä kahdessa terveellisesti ja pysyvin elämäntapamuutoksin. Samalla lailla painon nostaminen on maraton, ei sprintti. Ravintoarvollisesti huonolla rasvaisella ja sokerisella hötöllä ei pidä yrittää tehdä pikatuloksia vaan panostaa monipuoliseen ja laadukkaaseen, maittavaan ruokaan. Rakennuspalikoita kunnon perustaan. Värikästä, vitamiinirikasta, laadukkaita hiilareita ja riittävästi proteiinia lihasten kasvuun. Veriarvota antavat osviittaa.
Itselläni meni pari vuotta päästä takaisin 56 kiloon. Ja vielä monta vuotta enemmän pätevän lihaksiston rakentamiseen. Nyt 10 vuotta myöhemmin olen elämäni kunnossa. Älä tuijota vaakaa äläkä peiliä, vaan terveys edellä ja keskity positiivisen kautta siihen, että itsestäsi tuntuu kuitenkin hyvältä ja viikko viikolta vahvemmalta vaikka alla onkin tikkujalat.
Kiitos tämän kirjoittaneelle.
Olet varmaan täysin oikeassa. Ja kyllä. Olen juuri sortunut noiden pikatulosten tavoitteluun rasvaisilla ja kaloripitoisilla ruuilla. Myös sipsejä ja pullia vetänyt kaksin käsin, vaikka en pullista edes tykkää...
Yritän alkaa keskittyä nyt toisin. Hoppuilen varmaan aivan liikaa.
ap, jolla tikkujalat
En tiedä paina 110 kg ja olen 175 cm