Ukki pyysi pitämään kädestä kiinni kun hän menehtyi, nyt en ole uskaltanut nukkua kahteen yöhöön
Kotonani nukun yksin, mutta herään joka rapahdukseen. Saatoin ukin ikiuneen sairaalassa, koska äitini ei pystynyt. Tulen varmaan kohta hulluksi kun pelkään. Valvonko väkisin kun yksityiselle ei ole varaa mennä ja joku päivystys... odottaisin varmaan vuorokauden.
Kommentit (20)
Niin siis mistä se pelko juontuu? Oliko ukki kenties väkivaltainen ja pelkäät, että hän on yhä elossa kun kuulet rasahduksia?
Mikä sua pelottaa?
Olen oman isäni saattanut viimeiselle matkalle. Viimeiset 3vrk olin vieressä koko ajan.
Mene sinne äidin luokse nukkumaan ellet yksin uskalla.
Miksi et uskalla nukkua? Koeta rauhoittua, yritä ajatella että toimit hienosti kun saatoit ukin ajan yli. Ei ole mitään pelättävää, muistele hyviä hetkiä ja sure rauhassa, kaikki on hyvin.
Pelkäätkö että ukkisi tulee kostamaan sinulle?
Miksi ap:ta alapeukutetaan? Kai sitä nyt saa mennä vähän sekasin kuolemaa kohdatessa? Empatiaa kiitos
Voi sinua. Teit hienon teon ja lähetit ukin matkalle. Nyt ei tarvitse enää murehtia tai pelätä mitään, ukilla on hyvä olla. Tarvitset varmaan tukea lähiaikoina, joko terveydenhuollolta tai läheisiltä. Hanki tukea, sinä ansaitset sen. Ja kyllä sinä tulet lopulta nukkumaan hyvin, kun saat asian käsiteltyä.
Ota kännit. Vähän varovasti jos et ole tottunut käyttäjä. Huomenna on tarpeeksi ajattelemista omasta olosta.
Minulla jäi paha olo äitini käytöksen takia.
Hän oli isän viimeisillä hetkillä kiirehtimässä lähtöä, että "henkilökunta saa tehdä työtään rauhassa"
En lähtenyt, vaan jäin juttelemaan hänelle hengityskoneessa ja kertomaan mitä ehkä tapahtuu (hänelle tehtiim riskipitoinen leikkaus, josta oli todennäköisintä, ettei hän enää selviä). Ilman leikkausta olisi menehtynyt 100% varmasti ja kivuliaasti.
Kerroin tilanteen hånelle rauhallisesti ja kysyin, haluaako hän leikkauksen. Isä nyökkäsi hiljaa ja puristi lyhyesti kättä.
Äiti lymyili verhon takana hoputtaen. Sitten isä alkoi puristaa kättä jättääkseen jäähyväiset. Silloin äiti hyökkäsi verhon takaa ja repäisi isän käden irti, että "minä haluan pitää kanssa kädestä".
Isä irroitti käden.. En ikinä anna sitä anteeksi, varsinkin, kun tämä jälkeenpäin hoki "eikö ollutkin hyvä, kun annoin sinun pitää isää kädestä".
Tuo hetki raastaa minua vieläkin. Kuolevan kädenpuristus on sellainen, että sitä tärkeämpää hetkeä ei ole olla toiselle läsnä
Joo noihin kriisipuhelimiin voi tosiaan soittaa yötä päivää. Tässä yksi numero https://mieli.fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin/
Mä muistan mieheni kuoleman jälkeen, että pyysin varmaan parin viikon ajan , että siskoni nukkuisi samassa huoneessa kanssani
Pitkään nukuin niin, että mulla oli yövalo päällä ja illalla nukkumaan käydessä kuuntelin lapsuuteni lempeää äänikirjaa. Myös joku lastenohjelma voisi toimia.
Ota lomaa, jotain pientä stressiä. Ei kai moni saakaan unta jos tapahtumat draamallisia.
Heippa!
Osanottoni ukkisi menehtymisestä. Hän on varmasti hyvässä paikassa nyt
Harmi kuulla, että viimeinen tilanne oli noin ikävä. Sinä et ole kuitenkaan tehnyt mitään väärää ja ukillasi on ollut lempeä lähtö tuonpuoleiseen rakastaen sinua valtavasti.
Voisit kuitenkin jutella tästä äitisi kanssa ja kertoa miltä sinusta tuntui. Katso, mitä tällainen tilanne voi sinulle opettaa.
Kuten täällä joku mainitsi niin kaikki on hyvin ja ihan varmasti tokenet tästä kokemuksesta pian. Ole itsellesi armollinen.
Auttaako tieto, että ihmisellä on aivotoimintaa vielä 10min ajan kuoleman jälkeen, eli vaarisi ei ollut vielä poissa kun laskit hänestä irti? Hän ei kuitenkaan tajunnut sitä ettet pidä enää kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Voi sinua. Teit hienon teon ja lähetit ukin matkalle. Nyt ei tarvitse enää murehtia tai pelätä mitään, ukilla on hyvä olla. Tarvitset varmaan tukea lähiaikoina, joko terveydenhuollolta tai läheisiltä. Hanki tukea, sinä ansaitset sen. Ja kyllä sinä tulet lopulta nukkumaan hyvin, kun saat asian käsiteltyä.
Kuinka kauniisti ja rauhallisesti kirjoitit, aivan kuin lämmin halaus <3 en ole ap mutta kiitos
Vierailija kirjoitti:
Ukkisi riivattu sielu siirtyi sinuun kuolinhetkellä..
Olet kyllä sairas läpimätä paska
Kumma. Onko omalla tavallaan hienompaa hetkeä kuin pitää huoli ettei läheinen ole yksin tämän kuolinhetkellä. Itse olen pitänyt kädestä sekä isääni että äitiäni näiden lähdön hetkellä. Surullistahan se on mutta en ikimaailmassa olisi halunnut olla missään muualla tuolloin.
Soita johonkin kriisipuhelimeen? Mitä pelkäät?