Miten te muut työssäkäyvät ehditte olla lastenne kanssa?

Ajattelin nimittäin juuri tätä asiaa tänään!



Oma äitini on tehnyt aina kolmivuorotyötä ja isä 8-16 ja aina ollaan yhdessä vietetty paljon aikaa. Vapaapäivinä tehty kaikkea mukavaa yhdessä ja työpäivinäkin on aina ollut aikaa juttelulle, vaikka sitten siinä telkkaria katsoessa.



Lastesi takia yritä löytää sitä aikaa heille.

Kun viiden aikoihin ollaan kotona, alkaa armoton ruoka- ja pyykkirumba. Lapset kun menee nukkumaan klo 8, niin ei siinä paljoa leppoisaa aikaa jää. Ruokapöydässä istun kyllä heidän kanssaan vaikken itse söisikään ja hetken myös istun molempien sängynlaidalla iltaisin.

mutta meillä yritetään pitää kiinni yhteisestä perhepäivällisestä jolloin jutellaan kuulumiset, sekä iltasadusta vanhempien kainalossa jolloin tankataan halipulaa.

En tiedä miten käy kun poikani tästä kasvavat ja alkaa koulu. Just juttelin yhden tutun kanssa, jolla kaksi kouluikäistä poikaa, ja sanoi mulle että nauti nyt vielä siitä kun lapset tarvitsevat sua; kun koulu alkaa, ne suuntaa katseen pois kotoa kavereihin päin etkä tiedä enää mitä niille kuuluu. En tiedä onko se näin, mutta hirvittää jo etukäteen...

On haasteellista löytää aikaa jokaiselle lapselle erikseen, itselleen, miehelle ja koko perheelle sekä työlle.



Yritän kiireisimpinäkin päivinä rauhoittaa pienen hetken jokaiselle lapselle tullessani kotiin. Kysyn miten päivä meni, mitä tekivät, kenen kanssa leikkivät, koululaiselta kysyn läksyistä ja ovatko tehty. Läksyjä meillä ei ikinä ole tehty ja tarkistettu yhdessä. Koulupoika on hoitanut ne alusta saakka itse ja hyvin hoitaakin.



Lapset eivät kaipaa tuntitolkulla jakamatonta huomiota, pienempikin aika riittää.



Miksi sinulla on päivittäinen pyykkirumba? Entä ruoan kanssa?

Itse pesen pyykkiä muutaman kerran viikossa. Viikonloppuna saattaa kone pyöriä koko päivän. Olen hankkinut kuivurin, joten saan tavarat samana päivänä vielä kaappeihin.



Meillä syödään yleensä vasta klo 18-19 ja silloin kaikki kokoontuvat yhdessä pyötään. Siinä jutustelemme niitä näitä. Myös iltapala ja aamiainen syödään yhdessä. Iltaruoat ovat nopeita - uuniruokia, keittoja, wokkeja, pastoja. Ne ehtii tehdä sillä välin, kun lapset katsovat PikkuKakkosta.



Koululaisen kanssa pidän yhteyttä päivän aikana kännykällä. Iltapäivästä tarkistan yleensä hänen suunnitelmansa ja muut pikakuulumiset.



Vapaa-aikana käyn jumpassa ja joskus harvoin kaupassa. Muutoin vietämme kaiken ajan yhdessä koko perhe.

ja työpaikka lähellä (lyhyt työmatka).

Meillä puuttuu juuri tuo kuivuri, joten siksi pyykkiä pestään joka päivä.. Rahat on sen verran tiukassa ettei ainakaan ihan lähiaikoina voida kuivuriakaan hankkia. Pyykin ripustuksen ajoitan kyllä usein siihen aikaan kun lapset on jo nukkumassa. Silloin laitan valmiiksi myös seuraavan päivän vaatteet yms. Ehkä aikaa löytyisi enemmän jos osaisi muutenkin paremmin organisoida.

6

Yleensä pyrimme siihen, että edes toinen vanhemmista on nukkumaan mennessä paikalla.

eli mietin itsekseni kumpi on pahempi:

a) lapset syö viikolla äidin omin pikkukätösin puurtamaa päivällistä ja lapset leikkii/kitisee keskenään tuon ajan vai

b) lapset syö viikonlopun jämiä tai valmisruokaa mikroräjäytettynä ja äiti leikkii heidän kanssaan esim. legoilla tuon ruuanvalmistusajan

Päädyin B:hen, hyvin näyttävät silti kasvavan, varsinkin kun kuitenkin ruuan mukana on aina vihannekset ja leipä yms.



ja sitten:

a) käytänkö illat pyykinpesuun ja ripustukseen ja viikkailuun vai

b) ostanko lapsille sen verran riepuja kaappiin, että pärjätään koko viikko ja pesen sitten matterhornillisen pyykkiä viikonlopun aikana?

Yllättäen otin taas ton B:n. Pyykkiä pestään viikolla vain, jos ulkovaatteet on PAKKO pestä tai on tullut ripulit/yrjöt vaatteille niin, että hajuhaitta pakottaa pyykkäämään:) Muuten kestetään tursuilevaa pyykkikoria perjantai-iltaan asti.



lisäksi meillä käy siivooja 2x kk, joten sitä hommaa ei tarvitse miettiä, yleisessä järjestyksen pidossakin on ihan tarpeeksi hommaa illoiksi.

Mä tulostin sun vastauksen.



Kiitos!



t: Yksi surkea uraäiti

myöskään mihinkään eineksiin tai mikroruokiin ei pääsääntöisesti voi mennä, koska perhe on suuri ja ruokaan kuluu hirveitä summia rahaa muutenkin.

Pyykkiä on pakko pestä joka päivä, koska mitään pyykinkuivatustiloja ei ole, ja kylppäriin ei mahdu kuivumaan koko viikon suurperheen pyykki.

Kiitos vastauksista.

ap

jos ei rahat kunnolla riitä ja toisia heistä ei edes tarpeeksi näe?

Nyt sovin esimieheni kanssa hieman lyhyemmästä työviikosta. Teen 35 viikkotuntia ja tämä tuntuisi auttavan paljon, vaikkei kyse ole monesta tunnista!

Minulla kaksi pk-ikäistä lasta, toinen eskarissa ja toinen 3-v pian. Olen eronnut ja lapset isällään joka ke-to ja joka toinen vkl pe-su. Olen kokopäivätyössä, työpaikka ja tarha onneksi lähellä kotiamme. Ehdin omasta mielestäni olemaan lasten kanssa ihan hyvin huolimatta ruuan laitosta, kodinhoidosta tai pyykinpesusta (jonka tekee kone, en minä!). Yleensä teen ruokaa pariksi päiväksi, koska joskus todella rasittaa miettiminen, mitä tänään ruuaksi. Kyselen päivän kuulumiset ruokapöydän ääressä, ja teen muita kotijuttuja, kun lapset leikkivät KESKENÄÄN, eivät minun kanssa. Iltasatu ja halaamiset ja pusut kuuluvat ilman muuta kuvioihin, ja tunteita muutenkin sanotaan ja näytetään pitkin päivää (tai iltaa). Mielestäni tärkeää on ,että on aidosti läsnä, vaikka ei koko ajan tarvitsekaan olla touhuamassa lasten kanssa.