Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Koronaa tässä potenut jo viikon, nyt ehkä vähän helpottaa. Pakkanen alkaa jo ottaa aivoon, ukko kantaa puita minkä kerkiää, minä yritän sairasvuoteelta lämmittää uunia, silti kylmä. Kiitollinen kyllä kun ei mies tai lapset ole tätä tautia (ainakaan vielä) saaneet. Kurja olo, tulevaisuus ei näytä lupaavalta millään mittarilla. 

N40

Ihan hyvää. Aika vilpoisa keli oli pihalla.

Tänään oli hyvä päivä.kävin lenkillä iltapäivällä.päivällä kävin ravintolassa lounaalla.otin päivällä kahden tunnin kaneusunet ja nyt kerron tässä päivän tapahtumat.mitätäpä sitä tällainen eläkeukko vois muuta päivältään toivoa.m63v

Pakkasta reilut 20C, kävin kuvaamassa luontoa. Upean värisiä kuvia, mutta sormet jäässä.

Mitä Sinulle tänään kuuluu, kerrohan. Mukavaa viikonloppua kaikille

N63

Kiitos kysymästä, ihan hyvää kuuluu.

Aamulla jumppasin, kävin äänestämässä ja ruokakaupassa.  Viikonlopun ruoat suunniteltu valmiiksi. 

Hyvää viikonloppua kaikille!

Luin lehdestä nuoresta miehestä joka elää varsin erilaista elämää mitä moni muu. 

"Miika Varis Oikari on asunnoton omasta tahdostaan. Vaikka miehellä on sijoitussalkussa sievoisia summia, hän elättää itsensä keräämällä pulloja.

Pakkasta on parikymmentä astetta, mutta 23-vuotias Miika Oikari painelee lumisessa maisemassa ohuessa takissa, lippalakissa, risoissa kengissä ja collegehousuissa. Niiden alla on sentään pitkät kalsarit. Kengät hän kertoo löytäneensä roskiksesta.

Oikari on luvannut esitellä meille majapaikkansa metsässä Helsingin ja Espoon rajalla.

Se on iglu, jonka Oikari on rakentanut metsään ennen joulukuun lopun kovia pakkasjaksoja. Apunaan hänellä oli vain sattumalta löytynyt palanen lapion katkennutta kärkeä.

Iglu on hyvin ahdas. Sinne pitää liuuttautua joko pää tai jalat edellä. Hartioista meinaa silti jäädä jumiin. Sisällä ei mahdu olemaan kuin makuuasennossa.

Miika Oikari käyttää itsestään nimeä Varis. Varis on kuulemma metafora miehen elämäntyylille. Hän kokee elävänsä yhteiskunnan ulkopuolella ja keräilee päivät pitkät roskiksista panttipulloja sekä muuta tavaraa.

Varis ei nosta tukia, vaikka hän olisi oikeutettu ainakin työttömyyskorvaukseen. Se on kuulemma periaatekysymys.

Ja jos mä ottaisin jotain Kelan tukia, niin se varmaan herättäisi vihaa joissain ihmisissä, hän miettii.

Jo lapsena Varis mietti, miksi hänen pitäisi olla osa yhteiskuntaa, jossa kouluttaudutaan, hankitaan työpaikka ja perustetaan perhe. Jos toimii jonkun muun asettamien normien mukaan, ei voi olla vapaa, hän sanoo.

Koulussa Varis oli hyvin ujo. Kavereita ei oikein ollut. Ei hän niitä sanojensa mukaan kaivannutkaan, mutta pieni yksinäisyys silti kalvoi. Koskaan ei tuntunut siltä, että kuuluisi johonkin. 

Varis on kotoisin Kajaanista. Hän kävi siellä vielä lukiota, joka katkesi koronapandemiaan. Motivaatio loppui, ja hänellä todettiin keskivaikea masennus. Vuoden päästä koittaisi armeija.

Varis ajatteli, että armeija olisi hänen viimeinen velvollisuutensa. Sen jälkeen hän päättäisi päivänsä.

Varusmiespalvelus muutti kuitenkin kaiken. Uudenlaiset ajatukset täyttivät mielen.

Varis tuumi, että elämästä voisi ehkä nauttia, jos eläisi omilla ehdoilla vailla odotuksia, vastuuta ja pelkoa.

Ajattelin, että jos on valmis kuolemaan, niin sittenhän pystyy elämään aika vapaasti, Varis sanoo.

Sivulauseessa hän myöntää, että nykyistä elämäntyyliä inspiroi osittain myös dokumentti, joka kertoi metsään muuttaneesta, itsensä nälkään näännyttäneestä miehestä.

Sellainen ajatus mullakin oli, mutta ei tietenkään ole enää. "

Jatkan seuraavaan viestiin ajatuksia tästä kaikesta. 

Jatkona edelliseen viestiin tuosta dokumentista. 

Pitkä lainaus, mutta tämä herätti paljon ajatuksia. Arvostan sitä, että joku elää erilailla. Hänellä on toisaalta ollut mahdollisuus valita toisin. Monella ei ole ja elämässä hyvin vähän joustovaraa. Samalla en kyllä suosittele olemaan noin ohkaisissa vaatteissa kovassa pakkasessa. Voi käydä huonosti ja tulee paleltumia. Myös tuo hänen rakentamansa lumimaja on melko vaarallinen. Voi romahtaa.

Tukien nostamattomuus voi olla myös sellainen rohkea teko, mutta samalla minusta niissä ei hävettävää. Ihmisen on oikeus elää myös ollessaan työtön ja kenenkään ei pitäisi enää joutua häpeämään tukien nostoa. Jaan myös saman ajatuksen siitä miten täällä monesti ajatellaan kaikkien menevän sitä samaa tietä. Toki arvostan niitä joilla on jo lapsuudessa, vaikka joku suosikki ammatti mihin pyritään. Minulla ei ollut ja en vieläkään oikein tiedä paikkaani täällä. Näin olen yhteiskunnan silmissä melko arvoton.

Jaan myös samat ajatukset yksinäisyydestä. En ole oikein koskaan kuulunut minnekään. En ollut tosin kovin ujo. Myöhemmin kiusaaminen vei minulta paljon. En enää oikein uskaltanut mitään. Jaan ajatukset mielenterveyden heikentymisestä sekä toivottomuudesta. Minäkin ajattelin vuosia sitten, etten enää kestä. Lopulta ajatus siitä, että minä elän elämääni niinkuin pystyn ja sen pitää riittää auttoi jatkamaan eteenpäin. Siinä piti toisaalta nyörtyäkin ja yrittää unohtaa se kuinka joku etenee urallaan niin hyvin ja itse sinnittelee arjessa.

Hän mainitsee lainauksen lopussa kuinka näki dokumentin jossa mies meni metsään ja näännytti itsensä nälkään. Ja hän meinasi tehdä samoin. Tästäkin kohdasta tuli vaan mieleen kuinka tiedän itse mitä dokumenttia hän melko varmasti tarkoittaa. Kyseessä on Hyönteisten ääni, niminen dokumentti jonka itsekin jo nuorena lukiossa ollessa katsoin. Mietin sitä kuinka joku muu on myös katsonut sen ja ehkä kokenut samaa pahaa oloa kuin minäkin. Jotenkin ihmeellinen tunnekin tuli, kun luin tuosta. Samalla kiva, että hän voi paremmin ja toivoin kaikkea hyvää hänelle. Jonkinlaista samankaltaisuutta löysin myös itseeni verratessa. Hän tosin minua melkein 10 vuotta nuorempi. Pahoittelut pitkästä laukauksesta. Tämä asia on vaan ollut tänään mietinnässä ja harvoin luen jotain sellaista mikä herättää näin paljon ajatuksia itseenikin liittyen. 

Muuten olen tänään ulkoillut, vaikka kurkku on kipeä ja yskää on. Ehkä lievä flunssa tulossa. Kävelin pitkän lenkin ja yritän vielä mennä pienen illalla. Minua ei pakkanen haittaa. Olen vaan liikaakin tehnyt tälläkin viikolla. Alkaa voimat olla nollissa. Ehkäpä flunssakin iskee sitten nopeammin. Tavallinen päivä, mutta ihan ok olo. Ehkäpä paras fiilis tällä viikolla. Jos joku tahtoo lukea tuosta nuoresta miehestä jutun niin voin linkin laittaa alla toiseen viestiin. Pahoittelen viestin pituutta. Tämä kaikki vaan mieiessäni ja päätin kirjoittaa. 

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010126128.html

Tässä vielä linkki jos jotain kiinnostaa lukea hänestä. 

Masentaa. Tekisi mieli piirtää muttei sitä tullut mitään. Haluaisin jutella jonkun kanssa.

Eilen töissä raivottiin ja tänään sain pärjätä kahdestaan yhden kanssa. Onneksi tänään sentään oli kevyt työpäivä. Katsoin äsken elokuvan Who am i ja oli aika hyvä elokuva. Hetken aikaa vielä netflixissä.

Enpä tänään muuta olekaan tehnyt. Kiva vaan laiskotella. Mulla on luvassa pitkä viikonloppu, kun maanantaikin on vapaapäivä. Se tuli vapaapäiväksi, kun kaikki on aivan poikki. Mä olin ainut joka ei eilen ravonnut töissä, sillä mä olin vain aivan hiljaa potemassa pahaa oloa, jonka sain siitä ilmapiiristä. 

Oon paskana. 

Aion kummiskin parantaa fiilistäni nyt alkaneella viikonlopulla.

Elämässä moni asia ei vaan mene niin kuin tahtoisi. Minulla ja äidilläni on nyt 200 euroa rahaa ja pitäisi vielä helmikuun puoliväliin pärjätä. Lisäksi autonkorjauskulut tulevat myöhemmin maksettavaksi. Pitää taas sitten nakertaa niistä pienistä säästöistä, että pärjätään edes jotenkin. Meillä onneksi on niitä säästöjä vielä vähän. Kohta nekin ovat jo menneet ja takaisin eivät tällä menolla tule. Ei kannata kysyä mikä johti tähän ja mitään muutakaan siihen liittyvää. Voin sanoa, että ollaan jotenkin pärjätty pitkään, mutta viime vuodet vähän liikaa olleet. Isäni valittaa rahoistaan. Hänellä yli 500 euroa tilillä ja kohta tulee lisää. Kyllä hän pärjää. Me saamme miettiä mitä syömme seuraavat viikot. Alkaahan tämäkin jo väsyttää vähitellen. Äitini on töissäkäyvä. Liian pieni palkka vaan jo ei ole täydet tunnit. Minä yritän opiskella. 

Kyllä on talous tiukilla monella näinä aikoina. Jos aiemminkin on pärjännyt vähällä, on vaikea mistään puristaa. Nää sähkön hinnat, ruoan hinnat, lomautukset, irtisanomiset ajaa monet ihmiset todella ahtaalle. Ja nyky hallitus 'lupaa' kiristää lisää... ja köyhiltä, vanhoilta, sairailta, lapsilta... niitähän etuudet koskee.

Kumpa valoisampaan oltais menossa🤔

(Ihmettelen kyllä, että kokoomus kärkkyy kärkipaikoilla niin puolueena kuin presidenttikisassakin...)

Kevättä kohti

Voimia kaikille Teille, joilla on hankalia aikoja talouden, yksinäisyyden, työttömyyden, sairauden yms kanssa

N63

Huonoa. Miehen lapsi on meillä enkä kestä ollenkaan

Toi Varis-tarina on tosi koskettava. Toivoisin niin hänelle läheistä ihmissuhdetta, joka halais ja sanois: Sä oot ihan sopiva tollasena. Kai siskoon on välit kunnossa, kun siellä käy.

Vierailija kirjoitti:

Toi Varis-tarina on tosi koskettava. Toivoisin niin hänelle läheistä ihmissuhdetta, joka halais ja sanois: Sä oot ihan sopiva tollasena. Kai siskoon on välit kunnossa, kun siellä käy.

Kiva, että luit tuon "tarinan" minkä linkkasin. Se vaan kosketti itseänikin. Hän vastaa  niin hyvin siinä videolla, kun kysytään minkä viestin hän tahtoo muille välittää. Hän sanoo, että jokaisella on varmasti jokin tarina siellä taustalla mihin kannattaa perehtyä syvällisemmin. Niin se minusta myös on. Joku voi katsoa jotain ihmistä vaan sen nykytilanteen mukaan, eikä näe mitä siellä taustalla on. Tuli mieleen omakin elämäni. Jonkun mielestä olen syrjäytynyt ja huonoja valintoja tehnyt. Ehkä heikkokin. Jos tietää tarinani esim pitkällisen kiusaamisen tuomine asioineen sekä yksinäisyyden kokemukseni niin ehkä näkee paremmin sen mikä johti siihen millaista elämäni on. Tai jos tietäisi kuinka esim kestin elämääni aiemmin tai sain kuitenkin itseäni eteenpäin vaikeassa tilanteessa sekä hoisin koirani aina hyvin loppuun saakka niin voisi pitää minua jo vahvanakin. Tämä kaikki tuli vaan nyt mieleen. Joku näkee minut ujona ja hiljaisena. Ei tiedä taustaani ja sitä kuinka opin olemaan hiljaa ja näkymätön, että välttyisin monelta ikävältä jutulta. Näin on vaikeaa enää olla niin rohkea. Joku toinen oppii siihen, että voi rauhassa puhua ja olla oma itsensä. Joku taas oppii piilottamaan itsestään paljon ja sekään ei riitä.

Viestisi on myös kaunis. Itsekin mietin usein olisipa edes yksi sellainen läheinen ihminen jonka kanssa tulisi hyvä ja riittävä olo sekä saisi kokea sen, että olisi jollekin tärkeä. Minulla ei ole oikeastaan ketään. Kysyit hänen siskostaan ja kyllä heillä ymmärteekseni on hyvät välit. Käy siskon luona välillä. Sekin on tärkeää. Minusta sympaattisen oloinen nuori mies. Pelottaa vaan vähän ajatella häntä kovassa pakkasessa noin ohkaisesti ja tuo lumimajs vaarallinen minusta. Ei ole mikään iglu mikä on "muurattu" turvallisesti.

Jatkan vielä:

Itse kirjoitan paljon, kun oikeasti monesti päässä pyörii ajatuksia paljon. Äitini kanssa puhun ns arkipäivän jutuista ja monesti sekin jo vaikeaa. Hän, kun puhuu vaan töistään ja hyvin raskasta aihettakin. Sen vuoksi jään aina paitsi kaikesta kiinnostavasta juttelusta. En voi puhua mistään kenenkään kanssa ja se kyllä syö minuakin. Toisaalta olen varovainen ja hiljainen monesti. En sen vuoksikaan oikein tutustu muihin yms vaikuttavat. Yksinäisyyteen vähän kuin kasvaa vuosien aikana. Toisaalta kiva, että tämäkin mies on löytänyt somen ja saa sen kautta kivoja  viestejä ja kommentteja seuraajilta. Somen hyvä puoli on tämä. Itse en tosin ole kunnolla somessa lainkaan.

Tänään tuo flunssa on pahempi kuin eilen. Kävelin ehkä liikaa silloin. Tänäänkin on pakko silti päästä ulos ja tien jo pienen lenkin. Itselle ulkoilu on vaan todella tärkeää. Pitää kyllä nyt vähän varoa, ettei rasita itseään liikaa. En ole silti kovin väsynytkään. Verta tulee jo nenästä niistäminen myötä. No pieni juttu tämä on. Muuten hyvin tavallista päivää vietän.

Tuli vielä mieleen tuo, kun M30 kertoi kuinka ikävää on jos elokuvista pitävä ei pysty niitä katsomaan, kun silmät huonossa kunnossa. Tarkoitti siis itseään. Tuli vaan mieleen kuinka itsellä oli aikoja, kun en voinut musiikkifanina kuunnella mitään musiikkia, kun ensiksi korvat soivat jatkuvasti ja se kuuntelu pahensi asiaa sekä sitten vielä voin muuten huonosti ja musiikki teko olosta entistä pahemman. Olin levoton ja ahdistunut. Silloin tajusin sen miltä tuntuu menettää tärkeä asia. Myöhemmin kaikki palasi ennalleen ja pystyin taas kuuntelemaan. Korvien soiminen väheni ja ei tullut enää levoton olo kuunnellessa. Kyllä sitä arvosti.

Liikunnan kanssa sama juttu. Loukkasin joskus jalkani ja tuli kävelyyn taukoa. Seurauksena unettomuutta ja ahdistusta. En meinannut enää nukkua lainkaan. Sitten, kun vähitellen jalka parani ja pääsin ulos niin tilanne parani. Kirjoitan taas paljon. Ehkäpä olen itse sitten N30 kakkonen, kun täällä on välillä kirjoitellut  jo yksi toinen ennestään. 

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä:

Itse kirjoitan paljon, kun oikeasti monesti päässä pyörii ajatuksia paljon. Äitini kanssa puhun ns arkipäivän jutuista ja monesti sekin jo vaikeaa. Hän, kun puhuu vaan töistään ja hyvin raskasta aihettakin. Sen vuoksi jään aina paitsi kaikesta kiinnostavasta juttelusta. En voi puhua mistään kenenkään kanssa ja se kyllä syö minuakin. Toisaalta olen varovainen ja hiljainen monesti. En sen vuoksikaan oikein tutustu muihin yms vaikuttavat. Yksinäisyyteen vähän kuin kasvaa vuosien aikana. Toisaalta kiva, että tämäkin mies on löytänyt somen ja saa sen kautta kivoja  viestejä ja kommentteja seuraajilta. Somen hyvä puoli on tämä. Itse en tosin ole kunnolla somessa lainkaan.

Tänään tuo flunssa on pahempi kuin eilen. Kävelin ehkä liikaa silloin. Tänäänkin on pakko silti päästä ulos ja tien jo pienen lenkin. Itselle ulkoilu on vaan todella tärkeää. Pitää kyllä nyt vähän varoa, ettei rasita itseään liika

Kirjoitat tosi sujuvasti, tekstistäsi huomaa, että teet sitä paljon. Kirjoitan itsekin, niin siksi sen huomaan. Haluaisitko keksiä itsellesi tunnisteen, jos haluat kirjoitella täällä enemmänkin, tunnistaisimme sinut helpommin. 

Täällä on ketju pyörinyt reilun kaksi vuotta, isoksi osaksi moitteetta. Ei siis ikäviä kommentteja juurikaan. Kiitos siitä kaikille, tästä on hyvä jatkaa

N63

Samaa paskaa, kotona työttömänä yksinäisenä läskinä. Odotan vain että pääsen täyttämään päivärahahakemuksen ja saan rahaa, jotta voin aloittaa suunnittelemani terveellisen ruokavalion ja laihtuminen alkaa. Toivo myös, että tämä paska pakkanen lauhtuu, niin pääsen kävelylenkeille.

Olin unohtanut laittaa herätyksen, mutta heräsin onneksi sopivasti. Sunnuntaiaamun hiljaisuuden voi melkein kuulla! Töitä on tarkoitus tehdä tänään.

Vierailija kirjoitti:

Olin unohtanut laittaa herätyksen, mutta heräsin onneksi sopivasti. Sunnuntaiaamun hiljaisuuden voi melkein kuulla! Töitä on tarkoitus tehdä tänään.

Mä laitoin herätyksen tämän päiväiseksi, mutta heräsinkin tuntia aiemmin herätystä. Herätys vain oli aamulääkkeen ottoa varten. Tässä sängyllä oon siinä ja siinä aionko nukkua vielä. 

Onneksi itselläni ei ole tietoa töistä pariin päivään. Hyvää työpäivää sulle.