Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Aamun ajatus. Mitä oikeastaan voi tietää mistään? 

Lainaukset eivät vieläkään toimi näin mobiililla, mutta vastaan sinulle N63:

Me itseasiassa tehdään äidin kanssa yhdessä ristikoita myös kun käyn kylässä. Se on sellainen meidän juttu, ja luulen että äitikin siitä aina nauttii, koska on kerännyt lehdistä ristikoita meille kansioon. Tykkään itsekin, lukeminen ja kirjoittaminen on aina ollut itselle mieluisaa ja tykkään pulmapeleistä, joten ristikko istuu näihin kaikkiin sopivasti.

Käsitöissä en valitettavasti loista, minulle on sattunut kouluaikoina varsin ikäviä ns. Rättikässäopettajia ja se tappoi kyllä innostuksen aiheeseen nuorempana. Tosin askartelusta ja pienoismalleista pidän hurjasti. Halusin aina lapsena terveyskeskuksessa käydessä mennä katsomaan rakennuksen pienoismallia esillä. Haaveilen remontoivani joskus lapsuuteni nukkekodin täysin, jahka vain olisi tilaa tällaiselle puuhastelulle enemmän.

Ehkä jonain päivänä saan sen käsityökärpäseb puremanki, ken tietää.

N30

Hauskasti nuo säätilat vaihtelee. Kaunista on edelleen, mutta jos nollaan, lämpöasteille menee, niin voipi huurteet poista kadota.

Maalari/remppaaja: voi kun toivon, et sullois samanhenkistä talkooapua. Yhdessä tehden näkee työn tuloksen erilailla ja voi vertailla värejä yms.

M30, huikea määrä leffoja sulla katsottuna, jatka samaan malliin, niin pysyvät kinot pystyssä

N30, entäs palapelit? Vitsit, kun olis paikka, mihin vois levitellä. Mullon varmaan kymmenisen palapeliä, muutama mustavalkoinen taidekuva, hitsin vaikea.

Kaikille "lainaajille" tiedoksi: pitkiä kommentteja ei onnistu lainata, ei ainakaan useampaa kertaa...

Kertokaahan taas kuulumisia

N63

Hauskasti kirjoitit sinä, kellä lapsenlapset oli yökylässä. Kyllä ovat semmosia ilopillereitä ja ikiliikkujia, useimmat. Ja nokkelia.

Kyllä leffat on loistavampia teatterissa. Viel jos sattuu oikea yleisö, hipihiljainen.

Sodankylässä isoon telttaan mahtuu 800-900 katsojaa. Loistava kokemus, kun aivan hiljaisen yleisön joukossa kuuluu alkutekstien ainana tölkkien aukisihahdukset. Ja leffan loputtua huumaavat ablodit. Näin kävi esim. Kuolleet lehdet leffassa. Myös Ilveskuiskaaja. Mummola oli pienessä teatterissa, pehmustetut penkit!

Tulin äsken 4km lenkiltä koiran kanssa, kohta laitan broiskun uuniin ja teen salaatin. Kunhan ruoka valmis niin katson leffaa samalla syöden. Sitten vielä käyn lenkillä ja lämmitän saunan.

Ihana vapaapäivä!

Vierailija kirjoitti:

Hauskasti nuo säätilat vaihtelee. Kaunista on edelleen, mutta jos nollaan, lämpöasteille menee, niin voipi huurteet poista kadota.

Maalari/remppaaja: voi kun toivon, et sullois samanhenkistä talkooapua. Yhdessä tehden näkee työn tuloksen erilailla ja voi vertailla värejä yms.

M30, huikea määrä leffoja sulla katsottuna, jatka samaan malliin, niin pysyvät kinot pystyssä

N30, entäs palapelit? Vitsit, kun olis paikka, mihin vois levitellä. Mullon varmaan kymmenisen palapeliä, muutama mustavalkoinen taidekuva, hitsin vaikea.

Kaikille "lainaajille" tiedoksi: pitkiä kommentteja ei onnistu lainata, ei ainakaan useampaa kertaa...

Kertokaahan taas kuulumisia

N63

Hauskasti kirjoitit sinä, kellä lapsenlapset oli yökylässä. Kyllä ovat semmosia ilopillereitä ja ikiliikkujia, useimmat. Ja nokkelia.

Elokuva Isä oli koskettava elokuva YLE:llä.

Jotenkin oma isä tuli mieleen ja myös oman elämän mahdollinen tulevaisuuden kuva..

Kaikki me täältä lähdetään, onnistui bisnekset tai ei - omalla kohdalla kaikki meni lopullisesti pipariksi jokunen vuosi sitten ja parempaa ei ole näköpiirissä. Vasta vähän yli viisikymppisenä ei saisi luovuttaa mutta vastoinkäymiset ovat liian moninaisia ja liian raskaita. Mennyttä nuoruutta on pohjaton ikävä..

"Käsitöissä en valitettavasti loista, minulle on sattunut kouluaikoina varsin ikäviä ns. Rättikässäopettajia ja se tappoi kyllä innostuksen aiheeseen nuorempana. Tosin askartelusta ja pienoismalleista pidän hurjasti" 

Lainasin tähän N30:n viestin kohdan. Tuttua myös minulle tuo. Toinen opettaja oli kiva, mutta toinen hyvin ikävä. Hassua toisaalta, että nyt yritän käydä yhtä artesaanilinjaa. Samalla taitoni eivät meinaa riittää siihen. Olisi vaan tärkeää saada tuo koulutus viimein loppuun ja saisi paperin, että olen käynyt sen koulutuksen. Pahinta on se, kun pitäisi näyttää muille miten tehdään joku juttu. Näitäkin hetkiä koulutuksessa on ja minua suoraan sanoen pelottaa se kaikki. Tuntuu ihan hirveältä ajatella, että minä opetan muita ja olen esillä. En tiedä miten selviän ja nuo vielä arvioidaan. Olenkin käynyt nyt kaiken helpomman ensin ja nuo esillä olot ja opettamiset ovat jääneet jäljelle. Tuli vaan viestistäsi tämä kaikki mieleen ja mietin kuinka itsekin nyt vähän kuin pakosta yritän saada tuota koulutusta käytyä. Olin kiusattu pitkään ja jännittää kaikki ihmisten kanssa toiminenkin. Näin on hyvin vaikeaa nyt saada käytyä koulutusta. Pystyn jotenkin tekemään niitä käsitöitä itse ja selviän, mutta tuo toisille näyttäminen on ihan hirveä ajatuskin. Olisi vaan tärkeää saada koulutus loppuun.

Harmittaa myös se, kun äitini oli joskus pienessä palvelutalossa töissä. Siellä olisikin ollut kiva näyttää vanhuksille jotain käsityön tekoa. Olivat melko hyväkuntoisia ja tuttu pieni henkilökunta. Olisin nyt tarvinnut jonkun tuollaisen paikan missä jonkun näytön olisi voinut helpommin antaa. Ei minusta nyt vaan meinaa olla menemään mihinkään ihan vieraaseen paikkaan. Itse olen myös todella yksinäinen ihminen. Kiusaaminenkin on vaikuttanut. En oikein enää luita muihin ja koe oloani hyväksi ihmisjoukossa. Samoin toisaalta tämä asuinpaikka sekä muukin tilanne vaikuttaa. En tiedä olenkohan koskaan enää sillä tavalla "normaali" ihminen tämän ihmissuhde asian kanssa. Nyt onkin sitten vaikeaa käydä tuota koulutusta, kun ei ole muutenkaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa ja nyt pitäisi pystyä niin rohkeasti toimimaan. Jotenkin niin ääripäästä toiseen pitäisi mennä.

Olen kyllä puhunut opettajalle hieman, mutta ei hän ymmärrä sitä jännitystä kuitenkaan sillä tavoin kuin haluaisin. Ei ne vinkit "ei tarvitse jännittää" yms auta, kun jännitän kuitenkin paljon. Tulen varmasti kirjoittamaan tästäkin aiheesta tänne. Oikeastaan tuntuu niin pahalta se, kun pitäisi nyt pystyä opettamaan muita ja näyttämään muille oikein ja sitten vielä neuvomaan heitä miten tekevät kaiken. Sitten arviointi siitä kaikesta vielä minulle. Ihan hirveä olo jo kun mietinkin sitä mikä tulee olemaan edessä. En tiedä miten pystyn siihen kaikkeen. Äitini ei ymmärrä miten vaikeaa ja lähes mahdotonta tuo kaikki minulle nyt on. 

Tänään toisilla oli töissä tunteet pinnassa. Helevetti, kun mä en jaksa tätä maailman menoa. Mä oon vähän miettinyt, etten mä kävisi enää tuolla töissä. 

Sitten sähkökin mietityttää, kun kuulin, että kiinteässä sopimuksessa on pörssisähköäkin. Mä oon ihan helevetin pihalla tästä maailmasta. Mä niin kaipaisin yksinkertaista elämää. 

Tästä päivästä on todellakin tullut paska. Ahdistaa! Mä oon aina luullut, että on kiinteäsähkö ja pörssisähkö, että muita muotoja ei ole, että osaisiko joku selventää, että miten nämä sähkösopimukset toimii?

Mulla todellakin on kivi sydämellä.

M30

Ikävä kuulla, että M30 kokee jaksamattomuutta nykymaailman edessä - mutta samaistuttavaa. Ahdistaa nykymaailman meno, koko ajan sotia ja hätää, ilmastokriiseilyä ja muuta. Omaa osaamista pitäisi koko ajan päivittää (ihan omaan piikkiin ja omalla vapaa-ajalla) ja kilpailu on kovaa synnyttäen painetta. Koen kyllä olevani onnekas, sillä minulla on vahva lähipiiri ja ihana kumppani, joiden kanssa puhua tällaisista huolista. Hyvä, että voit tänne avautua samaisista asioista M30!

Sinä, joka kirjoitit myös ikävistä kässäkokemuksista ja koulutuksen viimeistelyn paineesta, ymmärrän täysin! Minun pitäisi tänä keväänä valmistua vihdoin töiden ohella opinnoistani, mutta tie on ollut pitkä ja kivinen. Ja en usko siltikään, että välttämättä valmistuisin. Parhaani yritän kyllä, sillä tämä on viimeinen tilaisuuteni valmistua.

Olen matkalla töihin ja olenpa nauttinut yllättävän paljon työviikosta. Porukka on mukavaa ja työnkuva minulle sopivaa. Olen siis vastikään aloittanut paikassa, joten en pidä näitä itsestäänselvyytenä. On ollut energiaa taas urheillakin.

Vietämme kumppanini kanssa tänään treffi-iltaa. Pelaamme yhdessä, katsomme ehkä myös sarjaa. Tuntuukin, että viime treffailusta on aikaa, sillä hän sairasteli viime viikon, joten kiva päästä taas kohtaamaan kasvotusten!

N30

Tsemppaan tässä itseäni yhden urakan aloittamiseen. Tän viestin lähettämisen jälkeen aloitan. Hyvä mä, nyt lähtee!  :D

Tuntuu vaan niin itselläkin raskaalta kaikki. Minulla ei ole kuin äitini. Tämä hyvässä mielessä ja arvostan häntä.Tulemme ihan ok toimeen. Silti kaipaan aina jotain jonka kanssa puhua jostain minua kiinnostavasta. Olen yksinäinen. Stemppaan aina päiviä läpi ja juttelen äidillekin. Silti paha olla usein. 

Vierailija kirjoitti:

Tänään toisilla oli töissä tunteet pinnassa. Helevetti, kun mä en jaksa tätä maailman menoa. Mä oon vähän miettinyt, etten mä kävisi enää tuolla töissä. 

Sitten sähkökin mietityttää, kun kuulin, että kiinteässä sopimuksessa on pörssisähköäkin. Mä oon ihan helevetin pihalla tästä maailmasta. Mä niin kaipaisin yksinkertaista elämää. 

Tästä päivästä on todellakin tullut paska. Ahdistaa! Mä oon aina luullut, että on kiinteäsähkö ja pörssisähkö, että muita muotoja ei ole, että osaisiko joku selventää, että miten nämä sähkösopimukset toimii?

Mulla todellakin on kivi sydämellä.

 

M30

Sähkösopimukset on tosiaan hankalia tällä hetkellä.

Onkohan tuossa M30:n mainitsemassa tapauksessa kyseessä sellainen käyttövaikutussopimus, jossa on kiinteä hinta ja sen lisäksi pystyy itse vaikuttamaan hintaan jonkin verran. Jos käyttää sähköä silloin kun pörssisähkö on halpaa, maksaa sähköstä hieman oman sopimuksensa kiinteää hintaa vähemmän ja päinvastoin.

Minulla loppui juuri entinen sähkösopimus, ja otin nyt tilalle uuden kiinteähintaisen kun en jaksanut murehtia pörssisähkön kanssa. Mietin tuollaista yhdistelmäsopimustakin, mutta se olisi ollut 24 kk, enkä halua sitoutua nyt niin pitkäksi aikaa.

Tarjolla olevat sopimukset on kai myös erilaisia eri sähköyhtiöillä. Ja sitten eroa on on siinä perusmaksussakin. 

Minulla on tänään vähän väsynyt päivä. En oikein tiedä mihin suuntaan elämäni on kääntymässä vai olenko vain pysähtynyt paikalleni odottamaan, että jokin ulkoinen asia muuttuisi.

Odotan yhteydenottoa mahdollisesta työtarjouksesta. Odotan tietoa varatusta ajasta terveysasemalta.

En oikein voi muuta kuin odottaa.

N48

Puutetta, kurjuutta ja murhanhimoa. Hallituksen fasismi jopa närästää.

Meinaa itkettää mutta kai se tuolla hiihtoladulla ohi menee. Eilen illalla oli jo kyyneleet silmissä. 

Tein tänään kirppislöytöjä ja aikaisempina päivinäkin. Tänään löytyi Coronado (2003), Winners & Sinners 2 - My lucky Stars (1985) ja G-Force - Miniagentit (2009).

Sitten aikaisempina päivinä löytyi Saigon - Kahden poliisin helvetti (1988), Flying virus (2001) ja Harry and The Hendersons (1987).

Tänään on ollut parempi päivä, kuin aikaisemmin. Kiitos muuten yrittävästä auttavasta kädestä sähkön suhteen. N30:llekin tukevasta viestistä. 

Mä oon tässä hurahtanut seuraamaan Uuden musiikin kilpailua. Se siis tarkoittaa sitä, että arkisin joudun valvomaan klo. 00.00 saakka. Eka oli Cyan Kicks ja pidin heidän biisistä. Energistä ja ei liian yksinkertaista musiikkia. Siinä on selvästi eri osioita.

Mä en edes tykkää seurata täällä olevaa Umk -ketjua, kun joka vuosi on niin negatiivista meininkiä ja halveeraavaa asennetta siellä. Ajattelin tässä päivän kuulumisten perään kertoa mitä mieltä oon kenestäkin esiintyjästä. 

On tässä aikaisempina öinä tullut nukuttua aika vähän. Noin viisi tuntia vaan. Jotenkin energiatasoni nousevat yötä kohti, joka vaikeuttaa levolle laskeutumista.

Seuraatteko te Umk -kilpailua ja Euroviisuja?

Ihan mielenkiinnosta odotan Windows95Manin ja Jesse Markinin biisejä eniten Umk:ssa.

Mä oon muuten viimepäivinä ostanut huppareitakin. Pari ei niin puhtaan sinistä hupparia. Taitaapi kevään värini olevan sininen. Alkaakohan tulla vähitellen kevät? Säät ovat reilusti lämmenneet viime viikkoisesta. Töissä ja täällä kotona tuli ihan hirveän kuuma, että piti laskea lämmitystä.

M30

Mä sain tänään kunnon palovamman peukalon päähän ja siitä alkoi huono päiväni, kun mikään ei ole hyvin sujunut. Tänään iski taas ahdistus ja nyt se on onneksi ohi.

Oli aikamoinen vaaratilanne töissä, kun violetillä ja sinisellä hehkuva metallin pala pomppi öljyiselle alustalle. Siinä äkkiä otin rätin ja nostin sen sieltä pois. Ihme oli, että ei syttynyt palamaan. Peukaloni sai siitä operaatiosta palovamman ja vielä kipeää tekee. Valkoinen kläntti peukalon päässä on nyt.

Silmässänikin tekee kipeää ja tässä iltasella se alkoi. Paha on katsoa oikealla silmällä. Tänään myös kaupassa alkoi rystyset vuotamaan verta. 

Ei viime yökään hyvin sujunut, kun viisi tuntia taas tuli vain nukuttua. Oon yrittänyt tässä iltasella nukkua, mutta ei pysty, kun tekee kipeää silmään ja peukaloon. Tänään on alkanut pärskiminenkin, että "loistava päivä" todellakin.

Tänään ei töissä ruokailukaan sujunut, kun aloin tiskata astiani ja otin purkkaa jauhattavaksi. Sitten vasta huomaan, että mulla on vielä toisessa astiassa vielä ruokaa

Eräiden tankojen mittaan työstäminenkään ei sujunut, kun jouduin hyppiä kolmen eri laitteen välillä ja mitta ei vaan mene kohdilleen. Millimetrin kahden kymmenesosan tarkkuudella yritin työstää.

Tiedoksenne, että töissäni on erittäin tarkkaa työtä.

Kuuntelin viime yönä Umk biisin Sexmanelta. Kovaa se biisi lyö, mutta tarttumapintaa en saa siitä. Todella siisti musavideo on sillä, mutta mielestäni jotain siitä biisistä puuttuu viisubiisiksi.

Tällä viikolla en ole käynyt porukoillani. Todellakin yksin oloa on vapaa-ajoillani. Huomenna voisin mennä porukoilleni. Koirallakin on varmasti todella ikävä, kuten minulla myös sitä.

M30

Ikävää, että muillakin on huono olla ja kaikkea ikävää sattunut. Minulla oikeastaan tämä loppuviikko on ollut vaikea. Tuntuu sillä tavalla turhalta kaikki. Yritän maalata ja silti tiedän, että kämppä olisi kaivannut ammattilaisen remonttia ja maalausta. Minulla ei vaan ole rahaa sellaiseen. Minä yritän tehdä jotain, mutta teen väärin ja voi olla, että pahennan vaan asioita. Lisäksi kaikki raha mitä kämppään menee on pois jostakin tärkeämmästä. Monelle tuo remontti olisi tärkeä asia, mutta minulle nyt vähän kuin lisäkuluja. Lisäksi isäni on aina hankala käytökseltään. Valittaa minulle esim autostaan niin kuin minä voisin jotain sen korjauksen yms eteen tehdä. Lisäksi arvostelee herkästi kuinka minä sitten pilaan koko kämpän maalauksillani jos teen väärin yms. Silti mikä hän on arvostelemaan ja omista rahoistani olen maalit ostanut.

Äitini kanssa meillä vaan ei meinaa enää mitään juttun aiheita olla. Hän puhuu vaan töistään jos puhuu ja minä olen sillä tavalla väsynyt siihen. Monesti yritän piristää häntä ja keksiä puhumista tai annan hänen puhua töistään ja kuuntelen sujuvasti. Aina se ei vaan toimi ja väsyn siihen kaikkeen. Sitten tulee välillä suututtua. Kadun sitäkin, mutta niin monet kerrat minä olen se joka yrittää pitää sitä fiilistä yllä. En aina vaan jaksa sitä. Äitini ei tule ikinä ymmärtämään esim yksinäisyyttäni. Ehkä ikävästi sanottu, mutta tämän huomasi jo kun olin paljon nuorempi. 

Tämän kaiken lisäksi pelottaa se koulutus niin paljon. Pelkään, että teen väärin tai minusta ei vaan ole opettamaan muille. Jollekin ehkä pieni asia tämäkin. Tavallaan en ole oikeastaan ihan kunnossa tällä hetkellä. Viime vuosi hyvin raskas ja voimat vähissä. Mietin tänään mikä esim ilahduttaa minua nyt. Hyvinä päivinä kaunis ilma tai jokin ruoka yms saattaa toimia hetken ilon aiheena. Sellainen pidempi aikainen ilon tunne puuttuu. Samalla keskittymiskykyni on mennyt todella huonoksi. Joskus olen lukenut paksuja kirjoja ja tykännyt siitä. Nyt vähitellen viime kesän ja syksyn aikana en vaan pysty enää siihen. Samoin olen joka talvi ja todella pitkään katsonut urheilua. Ampumahiihtoa, tavallista hiihtoa sekä muuta urheilua. Tänä syksynä ja talvena en ole katsonut oikeastaan mitään. Mielessäni muistelen kuinka vuosia sitten katsoin taitoluistelua yölläkin Areenasta ja jaksoin miettiä jokaista yksityiskohtaa. Nyt en jaksa seurata niitä lainkaan enää. Tämäkin on huono juttu ja kertoo jotain siitä kuinka alan olla väsynyt kaikkeen. Tarvisin jotain lomaa tästä elämästäni. 

Pahoittelut valituksesta. Surullinen olo on vaan. Ei minulla ole oikeastaan ole ollut elämä kunnossa pitkään aikaan. Nyt vaan vähitellen asiat käyvät raskaammiksi. En minäkään usein itke, mutta nyt tuli vaan kurja olo. Tuntuu, että kaikki on turhaa. Yritän piristää äitiäni, mutta sitten mokaan ja riitelen. Sitten isäni taas suuttuu jostain jne. Ei tämä elämäni oikeastaan vuosiin ollut niin kuin olisin toivonut. Joskus toivosi, että joku vilpittömästi kysyisi miten voin ja mitä minulle kuuluu. 

"Koirallakin on varmasti todella ikävä, kuten minulla myös sitä." 

Tämä oli ihanasti sanottu. Varmasti koira ikävöi sinua 😊 Lemmikillä on myös varmasti hyvä vaikutus mielialaan yms. Tulee mieleen oma koirani joka auttoi minua jaksamaan elämääni. Sen myötä pääsin aina eteenpäin. Kyllä se tuntuu, kun sitä ei enää ole. 

Oli vaikea lukea kommenttiasi, kun näössä heittelee ja silmää kirvelee. Sain kummiskin luetuksi. On meillä molemmilla vaikeaa. Yleisesti ottaen tammikuu on masennuksen aktiivisinta aikaa. Toivottavasti saat elämääsi jonkun joka oikeasti välittää ja tukee sinua. Koirat ne kaikista rakastavampia ja uskollisimpia ovat omistajilleen. Ovat niiiiiin kivoja.

M30

Tämä sydäntalvi on välillä tosiaan yhtä selviytymistaistelua. Ajattelen joskus, että olen kuin pikkulintu, jonka ainoa tehtävä on ravinnon etsiminen ja lämpimänä pysyttely. Kaikki muu menettää merkitystään kun on väsynyt ja paleltaa.

Onneksi ollaan koko ajan menossa kohti valoisampaa aikaa. Täytyy vaan jaksaa uskoa, että tästäkin talvesta selvitään, niin kuin kaikista edellisistäkin.

Itselläni työasiat liikahtivat eteenpäin, siitä olen iloinen. Mutta terveyden kanssa on edelleen vaikeaa. Koitan nyt selvitä työtehtävissäni mahdollisimman hyvin.

Ikävä tuo M30:n tapaturma. Toivottavasti silmään ei lentänyt metallisiruja tai muuta polttavaa ainetta. Toisaalta silmäkipu voi johtua alkavasta flunssasta tai väsymyksestäkin.

Minäkin olen joskus yrittänyt remontoida ja maalata asuntoani omin voimin ja vähillä rahoilla. Olen maalannut seiniä ja lattiaa tietäen, että ammattilainen tekisi työn paljon nopeammin ja paremmin. Omasta työstään ja kädenjäljestään voi kuitenkin olla ylpeä jos yrittää hyväksyä epätäydellisyyden. Se on tosi vaikeaa. Avun pyytäminenkin on vaikeaa kun tietää, että kaikilla on omat kiireensä ja vaikeutensa. Olen myös niin omatoiminen ja itsepäinenkin, että yksin tekeminen ja oleminen on minulle usein luontevinta.

Kaikille hyvää lauantaita!

N48 

Vierailija kirjoitti:

Oli vaikea lukea kommenttiasi, kun näössä heittelee ja silmää kirvelee. Sain kummiskin luetuksi. On meillä molemmilla vaikeaa. Yleisesti ottaen tammikuu on masennuksen aktiivisinta aikaa. Toivottavasti saat elämääsi jonkun joka oikeasti välittää ja tukee sinua. Koirat ne kaikista rakastavampia ja uskollisimpia ovat omistajilleen. Ovat niiiiiin kivoja.

M30

Tarttisko silmä käydä näyttämässä ensiavussa? Jos siellä on lentänyt roska?

N50