Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (20720)
Googletelkaas "yksinäisten joulu 2023" niin voitte saada helpotusta joulun aikaan. Yksinäisiä ei olla täysin unohdettu. Varsinkin googletin tämmöistä 27:n takia.
27:n tekstistä välittyi niin surun tunnelma. Toivon että saat mielekkäämmän joulun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Googletelkaas "yksinäisten joulu 2023" niin voitte saada helpotusta joulun aikaan. Yksinäisiä ei olla täysin unohdettu. Varsinkin googletin tämmöistä 27:n takia.
27:n tekstistä välittyi niin surun tunnelma. Toivon että saat mielekkäämmän joulun.
Kiitos
Arvelen, että palsta temppuilee, kun kommentoi toisille. Huomasin ainakin itse, että kaikki lainaukset eivät näy eräällä lainaajalla.
Paremmin kommunikointi nykyään sujuu, kun ei lainata pitkiä viestejä.
Sanon tämän vielä enkä tule tähän ketjuun - et edes tiedä, haluanko kumppania tai pystynkö saamaan sellaista. Ei ole sama asia kärsiä kumppanittomuudesta ja kolmenkympin kriisistä ja olls tylsistynyt perhejouluihin kuin menettää maailman rakkain ja paras äiti ja tulla riistetyksi mahdollisuudesta enää viettää joulua hänen kanssaan, puolison kanssa tai ilman. Uskon kyllä ettet mitään pahaa halua mutta nyt tuo sinun viestisi meni tosi pahasti hudiksi, etenkin kun edelleenkin vihjailet tuntemusteni olevan vain "kolmemkympin kriisiä", jota minulla ei ole. Minulla menee hyvin töissä ja kumppania en edes halua, minusta vaan tuntuu pahalta jouluna, kun en enää ikinä saa viettää sitä perheen kanssa. Voisit kunnioittaa myös muiden tuntemuksia. Tiedän että olen nuori ja elämässäni voi tapahtua vaikka mitä, mutta tosi epäempattista sivuuttaa toisen tuntemattoman ihmisten perheenjäsenen kuolema ja siitä johtuva yksinäisyys kolmenkympin kriisillä ja ehdotella että kyllä se puolison löytäminen kaiken korjaa. Äidin kuolemasta ei ole edes kahta kokonaista vuotta.
Oikein hyväö kuuluu, kiitos kysymästä! Kävimme lasten kanssa hiihtämässä. Piåaån koristellaan kuusi ja piparitaikina odottaa leipomista. Pienistä asioista on onni tehty tähän päivään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanon tämän vielä enkä tule tähän ketjuun - et edes tiedä, haluanko kumppania tai pystynkö saamaan sellaista. Ei ole sama asia kärsiä kumppanittomuudesta ja kolmenkympin kriisistä ja olls tylsistynyt perhejouluihin kuin menettää maailman rakkain ja paras äiti ja tulla riistetyksi mahdollisuudesta enää viettää joulua hänen kanssaan, puolison kanssa tai ilman. Uskon kyllä ettet mitään pahaa halua mutta nyt tuo sinun viestisi meni tosi pahasti hudiksi, etenkin kun edelleenkin vihjailet tuntemusteni olevan vain "kolmemkympin kriisiä", jota minulla ei ole. Minulla menee hyvin töissä ja kumppania en edes halua, minusta vaan tuntuu pahalta jouluna, kun en enää ikinä saa viettää sitä perheen kanssa. Voisit kunnioittaa myös muiden tuntemuksia. Tiedän että olen nuori ja elämässäni voi tapahtua vaikka mitä, mutta tosi epäempattista sivuuttaa toisen tuntemattoman ihmisten perheenjäsenen kuolema ja siitä johtuva yksinäisyys kolmenkympin kriisillä ja ehd
En ole se henkilö, jolle viestisi suuntasit mutta haluan sanoa, että olen pahoillani äitisi kuolemasta ja siitä, kuinka ikävästi se on vaikuttanut joulumieleen. Joulu on useimmille perhejuhla ja kun äkkiä yksi rakas perheenjäsen ei sitä enää olekaan juhlistamassa teidän muiden kanssa, niin kyllä se tekee kipeää. Ei se katso sitä, minkä ikäisenä on läheisensä menettänyt. Joskus vanhemmat ihmiset ovat huolimattomia sanoissaan nuorempiaan kohtaan ja jotenkin kuvittelevat, että nuorten kriiseilyt johtuvat aina iästä ja kyllä nuorella naisella aina poikaystävän löytyminen saa elämän hymyilemään. Aivan kuin nuoret eivät voisi kokea kipeitä menetyksiä ja takaiskuja vaan syy on aina oikeasti jotain "turhamaisempaa".
Jos tämän luet, niin toivon sinulle kaikesta huolimatta parasta mahdollista joulua. Minä ajattelin mennä bongailemaan aattona punatulkkuja :) En ole nähnyt tänä talvena vielä ensimmäistäkään.
terveisin "täti" 40 vee.
Mä en edes uskaltanut 27:lle kirjoittaa mitään isommin kun on niin haavoittuvaisessa tilanteessa.
Ikävää, että tämä palstailuhetkesi meni tällein. Sinua olisi ollut kiva kuulla enemmänkin.
Älä anna angistaa päivääsi toisen ajattelemattomuudet. Tänne kirjoittelee niin monet erilaiset mielet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin että täällä saa kertoilla "omia tarinoitaan" kuten myös kommentoida toisten... siis eikö saakaan?
Kun kysytään mitä Sinulle kuuluu, eikö silloin kaikki saa kertoa kuulumisiaan. Nyt menee sit joillain liikaa tunteisiin...
No. Minä just vaihdoin lakanat, varmistin että linnuilla on ruokaa. Laittelen kynttilöitä valmiiksi, sytytän ulos kun alkaa hämärtää...
Maalaismummeli
Maalaismummolle tiedoksi, että toinen kertoi omasta menetyksestään. Silloin ei kannata härnätä kyseistä kirjoittajaa.
Jos ei pysty täysin samaistumaan toisen tilanteeseen niin kannattaa jättää puheet vähemmälle ja varsinkin tässä tapauksessa. Mieti tuo tilanne, jos itse olisit 27.
M30:lle voisit puhua tuollein, mutta et 27:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tässä nyt molempia. Toinen kertoo 2v sitten tapahtuneesta surusta, toinen yrittää lohduttaa. Ja kehottaa katsomaan eteenpäin...
Kumpikaan ei ole enemmän väärässä tai oikeassa. Elämä on.
Miesnäkökulmaa
(Tosin en tiedä kirjoittajien sukupuolia, oletan naisiksi?)
Suru on suurta, se ei selittelemällä poistu. Itkee kun itkettää, vaikka kuinka paljon. Muiden ymmärrystä, empatiaa on yleensä turha odottaa, pettyy vain. Näin on, omakohtaisesti koettuna.
Valmistelen joulun itselleni kuten aina perheessä perinteisesti, jouluruoat, kuusi, kukkia, muutama konvehti, katan pöydän kauniisti, pukeudun juhlavammin, kutsun itseni pöytään, nautin jouluaterian, muistelen edeltä menneitä ja menneitä jouluja, nautin tämän joulun tässä ja nyt niillä voimilla mitä nyt on. Rauhaisaa joulun aikaa jokaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen vähän joulusiivousta, mattoja ulos tuulettumaan. Hyasintti tuoksuu kivasti. Mukavaa, että on viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
Teen vähän joulusiivousta, mattoja ulos tuulettumaan. Hyasintti tuoksuu kivasti. Mukavaa, että on viikonloppu.
Mullakin hyasintti. Sininen. Tuoksu on miedompi, mut ihana. Ja tosi kaunis väri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen vähän joulusiivousta, mattoja ulos tuulettumaan. Hyasintti tuoksuu kivasti. Mukavaa, että on viikonloppu.
Mullakin hyasintti. Sininen. Tuoksu on miedompi, mut ihana. Ja tosi kaunis väri.
Hupsusti numeroitu viestit 1561/1560 toi yllä oleva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen vähän joulusiivousta, mattoja ulos tuulettumaan. Hyasintti tuoksuu kivasti. Mukavaa, että on viikonloppu.
Mullakin hyasintti. Sininen. Tuoksu on miedompi, mut ihana. Ja tosi kaunis väri.
Hupsusti numeroitu viestit 1561/1560 toi yllä oleva
Ja nyt sit korjautui oikein...
Vierailija kirjoitti:
"Ymmärrän tässä nyt molempia. Toinen kertoo 2v sitten tapahtuneesta surusta, toinen yrittää lohduttaa. Ja kehottaa katsomaan eteenpäin...
Kumpikaan ei ole enemmän väärässä tai oikeassa. Elämä on.
Miesnäkökulmaa
(Tosin en tiedä kirjoittajien sukupuolia, oletan naisiksi?)"
Minäkin ymmärrän molempia. Itsekin suuria menetyksiä elämässä kokeneena tiedän, että suruun on joidenkin ympärillä olevien ihmisten hyvin vaikea samaistua, ja ylipäätään kestää toisen surua. Ja omassa tuskassa saattaa usein nähdä/tulkita toisen ihmisen tarkoitusperät kapea-alaisemmin kuin muulloin, onhan silloin itse niin rikki/sirpaleina.
Mutta itse tulkitsin hyväntahtoisen N63:n vastauksen yrityksenä lohduttaa ja tuoda tulevaisuuden toivoa, ettei yksinäisyys välttämättä kestä koko loppuikää. Se toivo on tärkeää elämässä, vaikkei se N27:n surua tietenkään poista.. Otan osaa suureen suruun kaikille surua kantaville. Toivon sydämestäni, että saatte surunne rinnalle myös lohtua.
Sitä niin tänään toivoisin, että hyväntahtoisena pitkään pysynyt ketju säilyisi myös sellaisena emmekä lähtisi arvostelemaan toisten luonteenlaatuja, kun emme kuitenkaan tunne toisiamme oikeasti. Vaikeahan on aina löytää juuri oikeita sanoja, vaikka hyvää tarkoittaisi. Ja me ihmiset olemme kaikki virheitä tekeviä. Ollaanhan siis toinen toisillemme lempeitä tänäänkin ja jaetaan ympärillemme sellaista hyvää, mitä osaamme.
Tänään näen kohta lapsiani ja lastenlapsiani. Ihanaa! Rakkautta ja lämpöä kaikille!
50+ Mummeli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ymmärrän tässä nyt molempia. Toinen kertoo 2v sitten tapahtuneesta surusta, toinen yrittää lohduttaa. Ja kehottaa katsomaan eteenpäin...
Kumpikaan ei ole enemmän väärässä tai oikeassa. Elämä on.
Miesnäkökulmaa
(Tosin en tiedä kirjoittajien sukupuolia, oletan naisiksi?)"
Minäkin ymmärrän molempia. Itsekin suuria menetyksiä elämässä kokeneena tiedän, että suruun on joidenkin ympärillä olevien ihmisten hyvin vaikea samaistua, ja ylipäätään kestää toisen surua. Ja omassa tuskassa saattaa usein nähdä/tulkita toisen ihmisen tarkoitusperät kapea-alaisemmin kuin muulloin, onhan silloin itse niin rikki/sirpaleina.
Mutta itse tulkitsin hyväntahtoisen N63:n vastauksen yrityksenä lohduttaa ja tuoda tulevaisuuden toivoa, ettei yksinäisyys välttämättä kestä koko loppuikää. Se toivo on tärkeää elämässä, vai
Olikos nää molemmat naisia???
Joulun aika aiheuttaa alakuloa. Ikävä kaikkia, joita pidän tärkeinä. Postilaatikko on tyhjää täynnä. Autot ajavat vaan ohi. Tänään kävin tekemässä lumitöitä ja iltapäivällä hiihtämässä ekaa kertaa tänä talvena. Se paransi huomattavasti fiilistä.
Kirjoitinkin, että "tämä on minun tarinani, sinun on erilainen". Ja sukujouluilla tarkoitin, että saatat saada uusia "sukulaisia" kumppanin kautta. Siis että samaa vanhaa et voi saada takaisin, totta tuo. M u t t a elämässäsi voi tapahtua niin paljon u u t t a.
(En minäkään kriisiä silloin huomannut, vasta jälkeenpäin...😉)