Elokuun loppua MAALISKUISET 2005

arki rullaa toista viikkoa ja tuntuu kuin lomasta olisi ikuisuus. Uuteen päiväkotiin sopeutuminen on sujunut mallikkaasti ja Kaisa viihtyykin siellä hyvin.



Kaisa meni nyt vasta nukkumaan, jotenkin nuo päiväunet venyttävät näitä iltoja ja aikaistavat aamuja. Tarhassa on kaikkien lasten levättävä ja Kaisa ei pysty olla nukahtamatta (sitkeästä vastustelustaan huolimatta). Oli kuulemma yhtenä päivänäkin vielä viimeisinä sanoinaan ennen nukahtamista väittänyt ettei väsytä. Joo joo.



Mä sen sijaan olen taas kaikenaikaa väsynyt. Voi kun sais itse nukkua päikkäreitä :)



Ei tässä mitään ihmeellistä tule mieleen. Elämä on tavanomaisuudessaan erinomaista. Kun vaan nuo työkuviot vielä saisi joskus selviksi. Mutta kaikki aikanaan!



Kirjoitelkaas ahkerasti

t. kua ja Kaisa

nyt teki sivusto mullekin temput ja hävitti tekstin. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut, elämän tavanomaisuutta kiittelin.



Uuteen päiväkotiin on sopeuduttu hyvin, mutta päiväunien nukkuminen aiheuttaa taas vaikeuksia nukahtamiseen sekä aikaisia aamuherätyksiä. Kaisa kun ei pysty olemaan nukahtamatta päiväkodissa, vaikka vielä sekunti ennen nukahtamistaan väittääkin ettei ole yhtään väsynyt.



Mä sen sijaan ole väsynyt ja taidankin tästä hilpaista petiin.



Kirjoitelkaas ahkerasti!

t. kua ja Kaisa

Hyvä, Kua, kun avasit uuden pinon, niin ei tarvitse kelata koko pitkää listaa alas...



Tänne ei ihmeempää. Olen etäpäivällä, vein lapset vasta klo 9:ksi hoitoo ja haen klo 15, joten saavat vähän lyhyemmän hoitopäivän.



eilen käytiin Nuutin 6-vuotisneuvolassa, lisäksi Saana mitattiin ja punnittiin, kun oli silloin keväällä tullut pituutta vähän liian vähän (tosin mittaustapakin muuttui makuulta seisaallaan mitattavaksi, mikä todnäk vaikutti asiaan). Nyt oli pituutta tullut hyvin, neiti on nyt tasan metrin mittainen ;-)



Nuutillakin kaikki oli muuten hyvin, mutta yhdellä kuuloalueella (juuri puhealue) oli aavistuksenomaista alenemaa, ts. jouduttiin vääntämään ääntä kovemmalle. On niillä rajoilla, että onko ok, mutta seurataan. Mainitsin eskarissa asiasta, ja todettiin, että isossa ryhmässä voi vaikuttaa, joten hyvä, että tietävät nyt. Nuutti on vlilä valittanut, ettei kuule, mutta minä en ole uskonut... Olisi vaan pitänyt taas uskoa lasta...



Juttelin aamulla Saanan päiväkodin opettajan kanssa, ja hän totesi, että Saana on sopeutunut hoitoon loistavasti, osaa leikkiä muiden kanssa mukavasti ja kaikki sujuu muutenkin. Kehui ihanaksi, mukavaksi lapseksi. Olin tietysti onnesta soikeana ;-)



Muuten ei siis ihmeempää. Viikonloppuna edessä on ala-asteen luokkakokous, joten ihan mukava lauantai tiedossa...



Nyt jatkan työntekoa!



Terhi & muksut

Ajattelin meidän kuulumisia raapustella vaikka ei ihmeitä kuulukaan =)

Kiva Tel kun teillä menee Saanalla hyvin päiväkodissa. Meidän arkajalkakin pitäisi monen mielestä viedä päiväkotiin ennen eskaria, nyt on siis pph:lla. Ei meinaa nimittäin tottua olemaan ryhmässä missä muita lapsia. Arkailee ja vetäytyy. Aikusten kanssa ei mitään ongelmia eikä tuttujen lasten. Hirvittää.



Oltiin viime pe-su ukon kans Tallinnassa kaksin ja teki kyllä hermoille hyvää. Maalisneiti piti hirveää mielenosoitusta pari päivää mutta nyt on taas oma ihana itsensä. Enää normaalia kiukkua. Pikkusisko sen sijaan tekee SEITTEMÄÄ hammasta yhtäaikaa ja kiukku on aamusta iltaan ja illasta yöhön. No ei sentäs...mutta on huomattavasti kiukkuisempi ja kyllähän sen nyt ymmärtää. Tai pitäis :P



Mitäs oli vielä??

Kua: minuukin väsyttää ihan koko ajan. Mut ei pidä valittaa kun ukko herää joka aamu 2:30 töihin ja lienee tarvitsee enempi päikkäreitä kun minä. Harvoin nämä neidit nukkuvat yhtäaikaa niin minä sitten en nuku. Vaik viime yönä nukuin vaan 3 tuntia tuon rätkyilijän takia. Miun ei sentäs tarvii rekkaa ajaa. Aika rankkaa välil kun yritän saada torpan hiljaseks joka päivä ees pariks tunniks. Yleensä sit lähen tyttöjen kans jonnekin "evakkoon", eilen oltiin ystävälläni jolla on kaksi lasta. Mukavia päiviä nekin mut rasittaa maalisneitiä kun nukkuu vaan automatkan. Rytmi olis sellainen et tarvitsee kuitenkin päikkärit.



Semmosta...nyt yritän saada laumaa nukkumaan. Hei vaan!

Mukavaa viikonloppua tulin toivottelemaan. Lähdetään huomenna suoraan töistä maalle..sienestystä, marjastusta ohjelmassa.



Palaamisiin!



T+co

Ajattelin näin keskellä yövuoroa kirjoitella kuulumisia. Ei meille niin ihmeempiä kuulu mutta kerrankin on aikaa kirjoitella...



Toiseksi viimeinen työpäivä menossa. Yövuorot on ihan mukavia mutta nyt on yhtä tuskaa kun kurkku on tosi kipeä! Nieleminen sattuu : ( Jos tää kipu jatkuu, en kyllä valvo enää ensi yötä. Kai palkan ja lisät saa silti? On meinaan sen verran hyväpalkkainen yö et jos en saa lisiä niin sit pitää valvoa vaikka pää kainalossa.



Henrin kanssa menee hienosti juuri nyt. Aiemmin meillä oli vaikeuksia kylässä kun Henri riehui kylässä niin paljon. Nyt ollaan oltu kahtena päivänä kylässä ja Henri on käyttäytynyt suorastaan mallikelpoisesti : ) On leikkinyt ja syönyt nätisti ja totellut niin hyvin. Kyllä on kiva kun välillä sujuu. Eeli kulkee kylässä kuin kotonaan. Käy kaikki ihmiset läpi ja juttelee omiaan. Kulkee koko ajan joku tavara suussa : )



Mä olin viime viikonloppuna pitkästä aikaa viihteellä. Oltiin naapurin tyttöjen kanssa. meitä oli 14 akkaa ja hauskaa oli! Otetaan uusiksi pikkujouluissa.

Nyt on siis nämä kaksi yötä ja sit alkaa loma. Lähdetään Mikon kanssa kahdestaan Puolaan, Gdanskiin. On suora lento Turusta. Ollaan neljä yötä. Lähtö on tiistaina. Maltan tuskin odottaa. Pitkästä aikaa laatuaikaa miehen kanssa kaksin! On kyllä huono omatunto kun jätetään lapset tänne mutta eiköhän he nauti enemmän olostaan täälä. Ei he jaksais meiän kanssa kiertää nähtävyyksiä : )



Mukavaa viikonloppua!



Marika

Rupesin kirjoittelemaan, kun piti muutenkin käynnistää kone. Meillä on nimittäin tänään ala-asteen luokkakokous, ja minun piti printtailla parin poissaolijan terveiset. Jännittää nähdä vanhoja luokkakavereita, osaa en nimittäin ole nähnyt yli 20 vuoteen... No, toivottavasti tulee hauska ilta!



Kalamamille ja miehelle hyvää matkaa! Meilläkin on miehen kanssa syyskuun lopussa 4 päivän reissu kaksistaan tiedossa. Lähdemme Bolognaan, Italiaan. Vähän niin kuin 10-vuotishääpäivän kunniaksi (oli heinäkuussa). Odotan kyllä kuin kuuta nousevaa ;-) Vähän hirvittää lasten jättäminen hoitoon, mutta ovat meidän äidillä ja isällä hoidossa, ja ovat tottuneet olemaan siellä hoidossa.



Jahas. Maalisneiti huutaa pyyhkimään, pitää mennä!



Terhi

Meillä on ollut tälläinen tyttöjen puoliviikonloppu. Eli Santtu lähti viikonlopuksi mummin ja vaarin mökille ja mies lähti kaverin mökille yhdeksi yöksi. Hän kotiutuu tänää jossain vaiheessa.



Oltiin eilen tytön kanssa kahdestaan leffassa katsomassa Myrskyä. Sitten syötiin ja pelattiin muistipeliä (siis ihan ruokaa syötiin). Tyttö nukkui isänsä sängyssä, eli mun vieressä ja oli kuulemma kivaa. Aamulla lähdettiin ostoksille ja käytiin ihan lelukaupassakin. Sitten vein hänet kaverinsa synttäreille ja nyt odotellaan jos iskä vaikka tulisi jossain vaiheessa. Saamme viettää vielä yhden rauhallisen illan ilman rämäpää pikkuveljeä.



Santtu poika viihtyy mökillä, kun vaari on kaverina. Saa leikkiä rannalla, touhuta pihalla ja paimentaa koiria (tai sitten koirat paimentaa Santtua). Mun isä on kohtuullisen innokas lasten viihdyttäjä, joten uskon, että Santulla on huisin hauskaa. Ainakin mielellään lähti, kun on ennenkin siellä ollut. Jostain kumman syystä Santtu myös nukkuu siellä hyvin. Kotona herää joka yö ja kömpii meidän sänkyyn.



Santun päiväkotiura on alkanut ristiriitaisissa tunnelmissa. Kotona kiukkuaa aamulla, ettei halua lähteä päiväkotiin (varsinkin, kun siellä on muka pahaa ruokaa) ja sitten tarhan pihalla kirmaa juosten sisään. Ei kuitenkaan haluaisi päästää minua lähtemään. Kuitenkin tädit sanovat, että ihan hyvin Santtu siellä pärjää. Ainoastaa syömisessä on ongelmia, koska hän ei syö juuri mitään. No, kaipa se siitä ajan kanssa...



Nyt taidan heittäytyä sohvalle hetkeksi loikoilemaan ja nautin yhden lapsen hiljaisuudesta hetken verran.



T. lappu ja isosisko

Tänään käväisin taas pitkästä aikaa töissä puhumassa muutakin kuin hiekkalaatikkoa. Oletteko muut mammat huomanneet, että oma kieli olisi jotenkin köyhtynyt pitkän kotijakson aikana? Jotenkin on välillä mukamas vaikea luoda selviä lauseita ja löytää kuvailevia sanoja, kun kotona latelee muutaman sanan lauseita toistaen kaiken kolme-neljä kertaa koko ajan nousevalla volyymillä. Tai ehkä tuo johtuu jonkinasteisesta jatkuvasta väsymyksestä.

Ipanat ehtivät kehittämään räkätaudin tällä viikolla ja yöt ovat olleet jokseenkin rikkonaisia. Mieheltäkin loppuu kesäloma ja normaali arki pääsee vauhtiin pikku hiljaa. Tänne ei siis mitään uutta, joten hyvää yötä täältä päin.



korvapuustit

Hyvää alakanutta viikkoa kaikille!



Viime viikolla en tainnut koneelle ehtiäkään. Oli aikas kiirus viikko. Tehtiin iltaisin pihahommia ja nyt eilen saatiin ne päätökseen elikkäs kylvettiin ruoho. Ensi kesä sitten näyttää, miten hyvin onnistuttiin siemeniä viskelemään.



Muuten meille ei erikoisempia kuuluu. Mulla pukkaa koulussa tenttejä nyt joka viikolle aina lokakuulle asti. Huomenna ois aseptiikan tentti.

Juuso aloitti muskarin viime torstaina ja todella reipas muskarilainen onkin! Ei tarvinnut äitin tulla mukaan, vaan odotin näin ekalla kerralla käytävällä. Innoissaan oli soittanut ja lauloikin kovalla äänellä kun minäkin sen käytävään kuulin.



Muutenkin sujuu ihan ok..ainakin toistaiseksi...Juusokin on alkanut tajuamaan sen, että teoilla on seuraukset elikkä jos ei tottele tai tekee jotain tuhmaa niin jäähylle joutuu. Me ollaan miehen kans sitkeesti vaan kannettu jäähylle takaisin ja nyt poitsu ei pyrikkään sieltä pois. Ja selvästi ei tartte kieltää enää niin kauheesti, vaan sana menee perille useimmiten.



Jaahas, tässäpä tärkeimmät.



Suohomppeli81 ja Juuso

Täällä ollaan flunssan kourissa. No, nyt alkaa helpottaa jo, mutta eilen olin kyllä melkoisen kipeä. Tämän päivän olen vielä kotona, huomenna taas töihin. Lapset onneksi ovat ainakin toistaiseksi säästyneet taudilta, Saana kyllä köhi viime viikolla, mutta hänellä näyttää tauti olevan jo ohi. Toivotaan, että minä olen ainut sairastunut.



Meillä oli lauantaina se luokkakokous, ja siellä oli tosi hauskaa! Uskomatonta, että vaikka en ollut suurinta osaa porukasta nähnyt pariinkymmeneen vuoteen, oli ihan luontevaa ja mukavaa olla ihmisten seurassa - yhteinen sävel löytyi nopeasti. Ja onneksi tajusin juhliakin järkevästi, eli aamulla oli hyvä olo, mitä nyt vähän väsytti, kun jaksoimme kuitenkin bailata aamuyöhön ;-)



Meillä yöt ovat menneet aika rikkonaisiksi, molemmat heräilevät ja haluavat viereen jne. Niinpä viime yöstäkin osan vietin olohuoneessa niin, että itse nukuin Nuutin kanssa toisella sohvalla (toisen pää toisella käsinojalla, toisen toisella...) ja Saana toisella (meidän sänkyyn kun eivät kaikki neljä mahdu...). Ilmeisesti muksut reagoivat hoidon aloitukseen nyt, joten täytyy olla kärsivällinen. Jos tämä ei nyt parissa-kolmessa viikossa rauhoitu, pitää ottaa vaikka tarrapalkitsemismetodi taas käyttöön koko yön omassa sängyssä nukkumisessa...



Pää on sen verran täynnä räkää, etten muista, pitikö muuta kirjoitella... Joten päätän raporttini tähän ;-)



T: räkäpäinen Terhi ja hoidossa olevat Nuutti ja Saana

Mie olen vuorostani kipeenä, mutta töissä kun ei ole kuumetta. Väsynyt senkin edestä.



Kiva tel, että teillä oli mukavat juhlat.

Meillä myös lapset reagoi päiväkodin alkuun, nyt menee jo paremmin. Lähinnä Mimmi heräili, Moonahan on heräillyt tasaseen tahtiin koko ajan =).



Meille ei tosiaan mitään uutta, joten palaamisiin sitten taas paremmalla ajalla.



Tuulia

lupasin Kaisalle, että lähdetään tarhaan vasta Pipsa Possun jälkeen ja sitä ennen ehdin kirjoitella muutaman sanasen.



Meille tulee tänään lapsenvahti ja mennään miehen kanssa syömään ja leffaan. Ei juurikaan olla kaksin oltu tämän vuoden puolella. Enemmänkin se on johtunut siitä, että ei ollut niin paljon tarvetta kaksinololle, että olis jaksanut järjestää . Parisuhde voi onneksi siitäkin huolimatta hyvin, mutta ei pieni lisähoito pahitteeksi ole.



Tarhassa sujuu edelleen, mutta meilläkin käydään taas tahtojen taistoa kotioloissa. Selvästikin kysymys on enemmänkin sopeutumisesta arkeen kuin varsinaisesta uhmasta.



Viikonlopuksi lähdetään kaksin Kaisan kanssa maalle. Miehellä on rientoja ja ajattelin samalla antaa lapsivapaan viikonlopun. Tai ei nyt ihan niinkään, kun sovittiin että ystävien lapset tulee sunnuntaina hoitoon. Jaksaapa mies sitten touhuta noiden isompien kanssa ja mä voin viihdyttää heidän 1-vuotiastaan.



Ens kuusta tuleekin melkoista aikataulujen sovittamista, kun työt alkaa viemään aikaa taas iltaisin ja kouluunkin pitäisi ehtiä. Miehellä on haalittuna harrastuksia kaikkien reissuvuosien edestä, jolloin ei ehtinyt kauheasti harrastaa. Ja mäkin haluaisin käydä jumpassa, jotta tämä jokasyksyinen painonpudotuskampanja ei taas kerran kuivuisi kasaan. Ja joka viikonlopulle lisäksi ohjelmaa. Miten kaikki aina kertyykin samalle ajalle??



Mjaa, kohta on aika lähteä tarhaan ja töihin. Mukavaa päivää kaikille!

kua ja Kaisa

Hetken ehdittiin olla piskojen välissä ulkona, ja sitten taas rupesi ropsimaan. Pikkumies kyllä nukkui mukavassa ropinassa parin tunnin päikkärit, mitä tapahtuu tosi harvoin.



Maalistyttö on kiukkuillut aamusta lähtien ja nyt sitten nukahti illansuussa. Tämä on inhottava välivaihe, kun selvästi tarvitsisi päiväunet, kun muuten ei jaksa, mutta jos nukahtaa päivällä, niin nukkumaanmeno siirtyy kymmeneen tai vielä myöhemmäksi. Jos herätän puolen tunnin unien jälkeen, niin on kiukkuinen kuin ampiainen ja saattaa huutaa yhtä soittoa tunnin. Jos pystymme viettämään runsaasti aikaa ulkona, niin päivä menee hienosti, mutta sisällä seinät kaatuvat sekä tytön että äidin päälle.



Poutaa odotellen..

korvapuustit