Tsempatkaa nelikymppistä, en jaksaisi urheilla

Siis voiko tämä olla totta? Olen yli 10 vuotta hoitanut lapsia ja käynyt töissä. Urheiluun on jäänyt todella vähän aikaa. Mies reissutöissä ja yksi lapsi erityinen. Nyt olen päättänyt pudottaa painoa ja kasvattaa jälleen hyvän kunnon. Ennen lapsia olin kovassa kunnossa, urheilin yhtenään.

Painon pudotua on lähtenyt käyntiin, jotkut housutkin jo tuntuu tosi löysältä. Mutta kun pääasiassa hoidan kaikki lapsiin liittyvät asiat, vien ja touhuan heidän kanssa ja muu aika menee kotitöissä, ruokaa lapset syö koko ajan; niin tämän kaiken jlk oon niin "hengästynyt" joskus jopa kirjaimellisesti että lösähdän vaan istumaan. Emännän niskakin varmaan jo hyvää vauhtia kehittymässä, heh.

Mistä kaivan ajan urheilulle? Nyt tuntuu, että uutisten luku ym on enemmän palauttavaa kun urheilusuoritukseen lähtö tässä hektisessä arjessa.

Onko kohtalotovereita?