Mieltä painaa edelleen ent. miesystävän pahat teot...
Tästä on jo monta vuotta, mutta asia ei tunnu hälvenevän mielestä! Kun luulin, että seurustelemme, siis sanan varsinaisessa merkityksessä, hän olikin kerran (tai mistä tiedän vaikka olisi ollut useammankin kerran!) kutsunut kaverinsa ikkunan taakse ottamaan valokuvia, kun rakastelemme. Kerran siis kävi niin, että oikein ihmettelin, miksi hän haluaa minut juuri tiettyyn asentoon ja vaihdettiin asentoja ja otteita moneen kertaan vaikka rakastelusta ei tullut mitään, pelkkää asentojen hakua siis.
Monta vuotta myöhemmin sain sitten kuulla ventovierailta miehiltä olevani pornotähti! En tietenkään uskonut asiaa, koska pelkään kameraa jo ihan vaatteet päälläkin, enkä ikinä voisi poseerata ilman vaatteita, saati sitten mitään seksin kanssa pelleilemistä, seksi kun on minulle kahden ihmisen välinen, suorastaan pyhäksi luokiteltava asia. Niinpä en tullut ottaneeksi nimiä ym. muistiin jotta olisin voinut viedä edes jotain faktoja rikospoliisille. Kyseisen " miehen" on tietenkin helppoa kieltää mitään tapahtuneen, joten tämä asia ei ole alkanut selvitä, ja vaivaa vaivaa VAIVAA VAAN!
Vittu kun suututtaa. Mitään ei voi tehdä, paitsi tietysti puhua siitä, ettei toiset joutuisi samanlaiseen tilanteeseen. Paikkakunta on Tampere, ja nimiähän ei saa täällä sanoa ettei saa syytettä herjauksesta, mutta jokin salakari tähän " parisuhteeseen" siis liittyi. Ja mies oli sairaanhoitaja, hirvittää kun mihinkään ei nykyään voi eikä kannata luottaa.
Nykyään olen onnellisesti naimisissa ja kaksi pientä lasta, mutta tämä vanha juttu uhkaa viedä kaiken hyvän, kun luottamus omaankin mieheen on joskus vaakalaudalla, kun alkaa epäillä onko joku kameran kanssa meidänkin ikkunan takana, vaikka täysin idioottimaistahan on epäillä sellaista kun olen kerran hänen lapsiensa äitikin. Vaan kerran perusteellisesti petetty ei ehkä koskaan enää osaa rentoutua.
Nyt saan vihdoin itkettyä, aikaisemmin en jotenkin ole uskaltanut aloittaa, ettei menisi överiksi. Kiitos, että olette täällä ja ymmärrätte toisten kärsimyksiä ja välitätte!
Ja mahdolliset herjaajat, annan teille anteeksi jo näin etukäteen.
Kommentit (2)
omille ystäville, miehelleni, ja vaikka kenelle, mutta tämä asia ei poistu, ja puhuminen tuo sen vain jotenkin taas esille, joten en halua pilata arkeani puhumalla siitä jatkuvasti. Kun olisi parempaakin tekemistä, eikä asia ole tavallaan minun asiani, koska minä itse en ole tehnyt mitään väärin. Sepä se tässä harmittaakin, että joku mies, johon hetken olen luottanut, on saanut minusta tavallaan otteen koko loppuelämäni ajaksi. Kai raiskauksen uhrit kokevat samoin tällä tavalla. Olen pystynyt puhumaan raiskauksen kokeneiden kanssa ja auttamaan heitä yli tapahtuneesta, mutta en osaa auttaa itseäni tässä asiassa.
Elämäni on muuten kaunis ja hyvä, ehkä liiankin kaunis muiden elämään verrattuna, ja ehkä tämä toimiikin minulle tarpeellisena muistutuksena siitä, mitä kaikkea tässä maailmassa tapahtuu monille ihmisille heidän tahtomattaan. Olen tutustunut Suomessa Kidutettujen kuntoutuskeskukseen, ja välillä näyttää siltä, että niitä tarvittaisiin vähän joka kaupunkiin, jos ei muuten niin vaikka vain naisia varten... Esimerkiksi täällä palstalla saa lukea repiviä tarinoita " normaalista elämästä" . Olen monta kertaa ihaillut joidenkin naisten rohkeutta ja voimaa jatkaa eteenpäin kaikesta huolimatta.
Eihän sua voi moittia mistään, sinä olet ollut täysin viaton!!! Tiuo on kyllä ihmisarvoa alentavaa!! Suututtaa jo pelkästä lukemisesta! Etkö vois kostaa miehelle jollain tavalla!