Tsekkasin miehen tiliotteen...

että opiskelut ensin, sitten työ ja vasta sitten lapset! Ei tätäkään ongelmaa olisi.

tosi viisasta!



Ja sit kun on opiskeltu, hankittu työpaikat ja asunnot maksettu niin ikää on sen verran että kersojakaan ei tarvii enää hommata... no mutta niitähän voi vaikka ostaa Kiinasta täydentämään idylliä



Just oli eilen uutisissa juttua että Suomi ajautuu umpikujaan hyvinvointi yhteiskunnassaan jos lapsia ei tehdä aiemmin... maksajat loppuu lähitulevaisuudessa... nyt puuttuu vaan enää poliittiset päätökset mitkä kannustaisi tekemään lapsia vaikkapa opiskeluaikaan

Jotkut miehet toimii samalla tavalla vaikka missä järjestyksessä nuo tekisi. Jotkut miehet ei vaan näe sitä omaa rahankäyttöä mitenkään ihmeellisenä, kyllähän nyt pari olutta voi aina juoda ja tupakkaa pitää tietenkin aina olla. Kas kummaa kun niistä oluista ja tupakoista tulee yhteenlaskettuna pitkä penni joka kyllä tuntuu myös keskituloisten taloudessa vaikka missä järjestyksessä lapset ja opiskelut olisi tehty.

jos on taaperoita jaloissa.

siitä vielä 3-4v töissä, niin ei tosiaankaan ole mikään ikäloppu lasten saamiseen. En kyllä tajua miksi opiskelujen saumaan, jotka nyt kai aika monella alalla kuitenkin ovat vaativia, pitäisi kannustaa lapsentekoon.

Tästä vaan tulisi perheiden hajoamisia ja avo- ja avioeroja, kun nuoret pykäävätl lapsia ensimmäisen vastaantulijan kanssa.

Harkintaa ja kärsivällisyyttä, kyllä se siitä.

Ymmärrättekö edes kuinka vaikeaa on työnsaanti kun on pieniä lapsia?

kun hakee eka vakipaikkaa, jo on "onnellisesti" naimisissa ... ikää rapiat 30v ja biologinen kello tikittää kuin aikapommi???



Näin se vaan menee että tyhmempikin rekrytoija tajuaa että tämä alkaa just lapsentekoon jos valitaan.... töihin tulee sit 5 vuoden päästä

Sanoo kysyttäessä mielummin vaikka että "multa on kohtu poistettu enkä ikinä voi saada lapsia. Nyt ainoa lohtuni on ankara työteko."

Vierailija #9 kyseli nimettömänä:

Mites vaikeeta on työpaikan saanti kun hakee eka vakipaikkaa, jo on "onnellisesti" naimisissa ... ikää rapiat 30v ja biologinen kello tikittää kuin aikapommi???

Näin se vaan menee että tyhmempikin rekrytoija tajuaa että tämä alkaa just lapsentekoon jos valitaan.... töihin tulee sit 5 vuoden päästä

Pakko jatkaa tätä hiukan :-)



Juu, siis ongelmanahan ei nyt ollut mikään avioerokriiisi eikä huono opintomenestys, vaan silkka raha. Älkää taas tehkö kärpäsestä härkästä. Yleensä opiskelijoilla on aika vähän rahaa, vai mitä? Eivät he silti siihen kuole. Tuskin mekään.



Minun vanhempani ovat toimineet ihan samalla tavalla kuin minäkin. Kummatkin valmistuivat vasta, kun me lapset olimme kaikki jo olemassa. Ja vanhemmillani on kummallakin ylempi korkeakoulututkinto, toisella kaksikin, ja ovat erittäin hyvin toimeentulevia. Me lapsetkin olemme kaikki joko jo yliopistosta valmistuneita tai gradu-vaiheessa. Että kyllä se vaan on niin, että ei tällaisista opiskelija-perheistä mitään hyvää seuraa...



Jos nyt ajoittaista totaalista budjettikriisiä ei oteta lukuun, niin aika hyvin meillä kuitenkin menee :-)



Ap

"kun on opiskeltu, hankittu työpaikat ja asunnot maksettu niin ikää on sen verran että kersojakaan ei tarvii enää hommata..."



Itse olin 25, kun poikani sain ja tuohon mennessä oli opiskeltu, duuniakin löytyny ja omakotitalo (joka tosin on pankin oma vielä vuosia, mut niin on monella muullakin). Että enpä ollu ikäloppu siihen mennessä, kun olin saanu ensin muut asiat järjestykseen. ;)



T. Äiti 27v

nopeasti, tehdään töitä vähän aikaa ja sitten lapsia...



Eiks ole paljon järkevämpää tehdä lapset opiskelujen ohessa?? Sitten kun on valmis ja lapsetkin tehty, on paljon helpompi saada vakkari paikka (naisen ainakin).



Ja toiset työnantajan palkkaa mieluummin kunnollisen perheenisän kun ailahteleva poikamiehen... Perheenisä kun todennäköisemmin joutuu hankkimaan perheelleen elantoa joka kuukausi. Poikamiehistä ei aina tiedä :-)

Tuli muuten mieleen - ja kyllä, ihan törkeästi yleistän nyt - kun olen päiväkodissa töissä. Suurin osa vanhemmista, keillä on tavalla tai toisella ongelmaiset lapset, ovat näitä nuoria äitejä ja isiä, hädintuskin parikymppisiä tai hieman päälle.



Mistä tuo sitten kertoo? Ei kai vaan siitä, ettei joku parikymppinen ole ihan vielä riittävän aikuinen olemaan esikuvana ja vanhempana. Kun ei osata niitä alkeellisimpiakaan käytöstapoja opettaa.

Tuli muuten mieleen - ja kyllä, ihan törkeästi yleistän nyt, sori jos osuu "omaan nilkkaan" - olen päiväkodissa töissä ja suurin osa vanhemmista, joiden lapset ovat tavalla tai toisella ns. ongelmatapauksia, ovat nuoria, tyyliin 20v. tai hieman yli. =/



Mistä tuo sitten kertoo? MINUN mielestäni siitä, ettei parikymppinen ole vielä riittävän aikuinen toimimaan vanhempana.

Joo, harvemmin ne "ongelmalapset" kuitenkaan ovat niitä yliopisto-opiskelijoiden lapsia, vaan kyseessä ovat nämä perheet, joissa ei ole elämässä ylipäätään minkäänlaista suuntaa ja lapsia tehdään, kun ei muutakaan keksitä.

niinkuin parhaaksi näkee... mutta jättäisi toisten tekemät ratkaisut arvostelematta.

Tekipä niitä lapsia minkäikäisenä tahaansa, on siinä aina varmasti hyvät ja huonot puolensakkin.



Ja alkuperäinen "ongelmahan" oli että jos ei ole rahaa, niin silloin ei ryypätä. Lapsia siinä on turha syytää

...

Tietty olisit voinut odottaa, että on kotona ja näkee ne ihan silleen paljaalla silmällä sinun läsnäollessa.



Pitäisköhän mun tehdä sama.



nimim. molemmat töissä, paljon laskuja tulossa, mutta mies ostaa työkaluja (ikään kuin niitä ei vois ostaa myöhemmin)

mitä jos miehesi menisi osapäivätöihin? ja tienaisia sitten limsarahat?

vanhemmillani on kummallakin ylempi korkeakoulututkinto, toisella kaksikin, ja ovat erittäin hyvin toimeentulevia.

Jos nyt ajoittaista totaalista budjettikriisiä ei oteta lukuun, niin aika hyvin meillä kuitenkin menee :-)

Ap

*Näinhän ne rikkaat vanhemmat aina tekee, niin pääsee poju limsalle :p