Mitä päivää vihaat?

Sunnuntait on perseestä kun päivästä tulee pelkästään mieleen äidin pelottavat raivosiivoukset kun olin lapsi

Jokaista työpäivää, oli se sitten mikä viikonpäivä tahansa.

Kun synnyin.

Joulua.

Olin ennen jouluihminen mutta erään painajaismaisen joulun jälkeen olen vihannut sitä.

Sunnuntai ja maanantai kun näistä pääsee yli, loppu sujuu hyvin lauantaihin saakka.

vihreiden vaalivoittopäivää. se tuomitsi suomen työntekijät verohelvettiin

Inhoan tammikuun ensimmäistä arkipäivää. Silloin on ihana joulunaika ohi ja karmea pitkä kylmä luminen talvi alkamassa. 

Maanantaita.

Juhannusta kun oon katsomassa kännissä olevia ihmisiä isäni mökillä Juvalla kaukana sivistyksestä. Mökki sijaitsee 40 km päässä Mikkelistä.

T: junantuoma savolaissukujuurinen yliopisto-opiskelija Helsingin yliopistosta

Inhoan sunnuntai-iltoja, kun alkaa niin ahdistaa töihin meno.

Tiistai, viikon turhin päivä.

Minä inhoan kolmea päivää. Eilistä, tätä ja huomista.

Eipä sitä missään ole kehumista, mutta torstai.

Se ei ole vielä edes se perjantai.

Maanantai taas on ihan ok.

En kai vihaa mitään päivää, mutta äitienpäivän lähestyminen kyllä käy vähän tunteisiin, tosin eri syistä kun ap.lla.

Joka paikassa hehkutetaan ja mainostetaan:

Muista sitä tärkeintä, muista sitä rakkainta, muista sitä joka on aina rakastanut sinua, äiti on se joka sinusta on aina huolehtinut, äiti ansaitsee parasta jne.

Kaikki p.skaa omalla kohdallani joten tuollaiset oletukset ärsyttävät.

Joskus se ns. äiti ei ansaitse mitään muuta kuin p.skaa.

Jos jotain vihaan, niin en ainakaan mitään päiviä.

Sunnuntait menee aina jotenkin hukkaan kun ajatukset jo työasioissa vaikka pitäisi olla vapaalla.

Sitä päivää kun anoppi tulee kylään.

Syyskuun eka sunnuntai