Lue keskustelun säännöt.
Ylemmän keskiluokan rappio
12.07.2022 |
Tuota luokkakeskustelua lukiessani tuli mieleen, että nämä erot sosiaaliluokkien välillä ovat kapenemassa, vai onko vain oma elämäni muuttunut toisenlaiseksi.
Olen syntynyt kodissa, joka oli kalustettu arvokkaalla designilla, viikonloppuaamuisin soi klassinen musiikki, ja isäni pukeutui aina vähintään kauluspaitaan ja suoriin housuihin. Luettiin Suomen Kuvalehteä, oikeaa kirjallisuutta, ja vanhempien kesäjuhlat oli Porin Jazz ja Oopperajuhlat. Vanhempani olivat asuneet vuosia Suomen ulkopuolella, ja se jotenkin kuului asiaan. Kaikki oli muodollista ja asiallista. Kun joku sukulainen täytti 50v, ostettiin taidetta, ja kokoonnuttiin ravintolaan koko suvun voimin.
Oma kotini on toisenlainen. Meillä on mieheni kanssa korkea koulutustaso, minun asemani työelämässä on vähintään keskiluokkaa, mieheni kuuluu selkeästi eliittiin. Kuitenkin, kotona pukeudumme miten sattuu. Meillä on niin Ikeaa kuin arvokkaampaa kalustetta eri asuinmaistamme. Osaamme juhliin laittautua, mutta kotona emme laittaudu kuin juhliin. Meillä on jotain taidetta, mutta ei lähellekään niin paljoa kuin vanhemmillani. 50v juhlat ovat rennot pihajuhlat. Suomen kuvalehti tulee, mutta se saa olla vessalukemistona. Luemme paljon, mutta ihan hömpästä korkeakirjallisuuteen.
Kertooko tämä yleisestä tapakulttuurin rappiosta, minun henkilökohtaisesta luokkalaskustani, minun henkilökohtaisesta velttoudestani, vai mistä? Vai ihan vain siitä, että maailma muuttuu?
Kommentit (7)
Havaitsemasi on ikäluokkajuttu, ei yhteiskuntaluokkiin liittyvä. Vain kansakoulun käynyt vaarini pukeutuu kauluspaitaan ja suoriin housuihin, vaikka olisi päivän kotona. Paras kaverini on väitellyt ja muutenkin laajasti sivistynyt mutta habitukseltaan kuin Onslow.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko taustalla väsähtämistä ylemmän keskiluokan elintason henkiseen tyhjyyteen? Itse olen syntynyt alempaan sosiaaliluokkaan ja taistellut tietäni ylemmäs. Varallisuuteni ja tulotasoni lienee vähintään vahvasti keskiluokkainen, ja Yliopistot on käyty, ja lapsiltani ei koskaan ole puuttunut mitään. Kun koko kansan elintaso on noussut kohti keskiluokkaa, oman asemansa korostaminen samanlaisilla asioilla kuin vanhempiesi kohdalla, se ei enää tunnu tarpeelliselta. Jollain tavalla me kaikki olemme leipääntyneet jo siihen elitistiseen paatokseen, eikä vanhempiesi ikäluokan elitismi enää riitä tekemään minkäänlaista vaikutusta meihin, joilla on kaikki itsellämme. Sama koskee ihan ketä tahansa, Instagramin kautta tullut luxury asioiden kylvetys, ja päälle liimattu hypetys ei vaan toimi enää.
Elämältä haetaan jollain tavalla nyt uudesta suunnasta kokemuksia. Yksi näistä voisi olla luontoyhteys, ja joku satasen teltta ja kesäyö voisi olla paljon parempi elämys kuin yö hotellissa jossain rantalomakohteessa. Kaikki on nähty ja visuaalisuudella ja kokemuksilla on tietyllä tavalla vain rajallinen mahdollisuus luoda elämys kokijassaan.
Ajattele vaikkapa Rytsölän veljeksiä. Jos joku tulisi tänä päivänä jollain keltaisella Lamborghinilla elvistelemään julkisuuteen, mitä sitten? Ketään ei kiinnosta. Kaikki on nähty.
Samalla keskiluokan kokemus ei houkuta. Silverware? Who cares?
Niin mikä tässä oli siä rappiota? Otsikon perusteella luulin, että tulee joku paljastus keskiluokan piilopulloista, huumebileistä ja pimeistä hämäränhommista, mutta kyse olikin siitä, että luetaan Suomen Kuvalehteä vessassa eikä tälläydytä yksin kotona ollessa. Huuuu, miten huolestuttava rappiomeininki! Kyllä nyt on maailmankirjat sekaisin.
Itse kuulun proletariaattiin, joten ei ole tietoa.
Mitä noita miettimään. Maailma on mikä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko taustalla väsähtämistä ylemmän keskiluokan elintason henkiseen tyhjyyteen? Itse olen syntynyt alempaan sosiaaliluokkaan ja taistellut tietäni ylemmäs. Varallisuuteni ja tulotasoni lienee vähintään vahvasti keskiluokkainen, ja Yliopistot on käyty, ja lapsiltani ei koskaan ole puuttunut mitään. Kun koko kansan elintaso on noussut kohti keskiluokkaa, oman asemansa korostaminen samanlaisilla asioilla kuin vanhempiesi kohdalla, se ei enää tunnu tarpeelliselta. Jollain tavalla me kaikki olemme leipääntyneet jo siihen elitistiseen paatokseen, eikä vanhempiesi ikäluokan elitismi enää riitä tekemään minkäänlaista vaikutusta meihin, joilla on kaikki itsellämme. Sama koskee ihan ketä tahansa, Instagramin kautta tullut luxury asioiden kylvetys, ja päälle liimattu hypetys ei vaan toimi enää.
Elämältä haetaan jollain tavalla nyt uudesta suunnasta kokemuksia. Yksi näistä voisi olla luontoyhteys, ja joku satasen teltta ja kesäyö voisi olla paljon parempi elämys kuin yö hotellissa jossain rantalomakohteessa. Kaikki on nähty ja visuaalisuudella ja kokemuksilla on tietyllä tavalla vain rajallinen mahdollisuus luoda elämys kokijassaan.
Ajattele vaikkapa Rytsölän veljeksiä. Jos joku tulisi tänä päivänä jollain keltaisella Lamborghinilla elvistelemään julkisuuteen, mitä sitten? Ketään ei kiinnosta. Kaikki on nähty.
Samalla keskiluokan kokemus ei houkuta. Silverware? Who cares?
No, rantalomat olivat juuri sellaista, mihin vanhempani eivät olisi ikinä alentuneet, ja me olemme kyllä joskus sellaisellekin käyneet. Ja luonto on ollut toki heillekin arvokasta. Ovat nuorena telttailleet ympäri Eurooppaa, ja tietysti viettäneet aikaa mökillä. Eikä nuo rahalla leveilyt muutenkaan ole kuuluneet ylemmän keskiluokan arvoihin koskaan. Sehän on rahvaanomaista. Joten siihen en usko.
Mutta ehkä tuo toisen vastaajan ikäkausijuttu osui oikeampaan. Kulkivathan kaikki naiset 50-luvun Helsingissä kesälläkin valkoiset hanskat kädessä. Maailma oli ennen muodollisempi.
Onko kenenkään toisen kokemusmaailmassa mitään samaa?