Ymmärtääkö joku ihmisluonteesta ja dynamiikoista? Miksi AINA käy näin?

Minä olen huomannut ainoastaan sellaisen jutun, että ihmiset aina tekee päinvastoin kuin puhuvat.

Ehkä annat itsestäsi kyvykkään ja itsevarman vaikutelman. Kuvailet itseäsi hiljaiseksi mutta ihmisten silmissä se voi näyttäytyä nimenomaan itsevarmuutena ja sellaisena, että tiedät mitä teet etkä turhia hötkyile. Todennäköisesti olet myös asiallinen ja suhtaudut muiden tietämättömyyteen fiksusti. Toisin sanoen et naljaile tyhmille kysymyksille etkä päivittele sitä, jos joku ei osaa jotain.

Olet hoitanut omat asiasi hyvin? Elämäsi perusteella sinusta tulee vaikutelma, että olet neuvokas, tietäväinen ja järjestelmällinen, osaat ajatella selkeästi hätätilanteessakin?

En itse ole tuollainen "infopiste". Paitsi terveysasioissa puoleeni usein käännytään, tiedän paljon terveydestä, sairauksista, tutkimuksista jne.

Olet hiljainen ja ei-tuomitseva.

Veikkaan myös että näytät muiden silmiin kykenevältä ja osaavalta ja sinulta saa apua ja se jää juuri siihen.

Tällä tarkoitan ettet ala pilkkaamaan tai myöhemmin tuomaa asiaa esille.

Luotettavalta varmaan vaikutat, ihmiset vetäytyvät sellaisten luo.

En osaa sanoa miksi, mutta minulle käy täsmälleen samoin aina!

Toinen juttu, mitä ihmettelen - joka saattaa liittyä tähän, tai sitten ei - on että lapset pitävät minusta tosi paljon, vaikka en itse ole mitenkään lapsirakas. En mitenkään hakeudu lasten seuraan, en edes kiinnitä heihin mitään huomiota elleivät he ensin kiinnitä minuun, mutta olen aina se, jota lapset seuraavat kuin ankanpoikaset. Minulle tullaan esittelemään jänniä juttuja ja kyselemään kummastuttavia kysymyksiä. Ja siis ihan tuntemattomatkin lapset! En ole ikinä ymmärtänyt, mistä tuo johtuu - jo teini-ikäisenä olin lapsimagneetti, eikä minun tarvinnut kuin seistä hiljaa paikallani.

Olen molemmissa asioissa ajatellut, että ihmisillä on varmaan kaikilla oman tyyppisensä "aura", jota ei havaita millään tietoisella tasolla. Ja jotkut ovat sitten auraltaan sellaisia, että väkijoukosta erottuvat eri tarkoituksiin. Joillakin on "johtajan aura", joka valitaan aina ryhmän pomoksi, vaikka olisi siinä tosi huonokin (tunnen tällaisia ihmisiä). Joillakin on "vastuuhenkilön aura", jonka puoleen aina käännytään tärkeissä asioissa (minulla ja sinulla kai sitten tämä). Ja niin edelleen.

Olet viemäri.

Vaikka olet hiljainen, oletko kuitenkin se joka aina on valmis auttamaan - tietää - osaa - vie -tuo - järjestää mukisematta? Se joka koskaan ei sano ei. Ei vedä omia rajojaan ja pidä niistä kiinni?

Jota on helppo käyttää hyväksi juuri tämän takia?

Enhän tunne enkä tiedä sinua, mutta sellainen tuosta nyt ensimmäisenä mieleen nousee.

Sellainen kuitenkin vaistotaan ja huomataan hyvin äkkiä. Olisiko syytä opetella jämäkämmäksi ja alkaa huolehtia omista rajoistasi ja jaksamisestasi? Lopettaa uhrautuminen? Opetella se ei-sana?

Tähän melkein sopii se että "jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi, miksi makaat lattialla?"

Olet poikkeuksellisen fiksu, ja muut huomaavat sen. Tunnen kaltaisiasi ihmisiä. Itselläni on korkea kynnys pyytää heiltä minkäänlaista apua, koska tiedän, että joku on aina kärkkymässä.

Olet turvallinen ja hoidat hommat. Mua pidetään myös tukipilarina. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. 

Jostain syystä minä olen sellainen, että minulta tullaan jatkuvasti kysymään tietä jonnekin.

"Hei, missä on tämä ja tämänkadun r kioski?"

Minä taas vedän (olen lapsesta asti vetänyt) kuin magneetti kaikenlaisia ongelma-tapauksia, erityisesti seksuaalisesti häiriintyneitä tai mt-ongelmaisia puoleeni. Olen itse aika introvertti, enkä muutenkaan kovin kiinnostunut ihmisten ongelmista - saati poikkeavasta seksuaalisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa miksi, mutta minulle käy täsmälleen samoin aina!

Toinen juttu, mitä ihmettelen - joka saattaa liittyä tähän, tai sitten ei - on että lapset pitävät minusta tosi paljon, vaikka en itse ole mitenkään lapsirakas. En mitenkään hakeudu lasten seuraan, en edes kiinnitä heihin mitään huomiota elleivät he ensin kiinnitä minuun, mutta olen aina se, jota lapset seuraavat kuin ankanpoikaset. Minulle tullaan esittelemään jänniä juttuja ja kyselemään kummastuttavia kysymyksiä. Ja siis ihan tuntemattomatkin lapset! En ole ikinä ymmärtänyt, mistä tuo johtuu - jo teini-ikäisenä olin lapsimagneetti, eikä minun tarvinnut kuin seistä hiljaa paikallani.

Olen molemmissa asioissa ajatellut, että ihmisillä on varmaan kaikilla oman tyyppisensä "aura", jota ei havaita millään tietoisella tasolla. Ja jotkut ovat sitten auraltaan sellaisia, että väkijoukosta erottuvat eri tarkoituksiin. Joillakin on "johtajan aura", joka valitaan aina ryhmän pomoksi, vaikka olisi siinä tosi huonokin (tunnen tällaisia ihmisiä). Joillakin on "vastuuhenkilön aura", jonka puoleen aina käännytään tärkeissä asioissa (minulla ja sinulla kai sitten tämä). Ja niin edelleen.

Hei, minulla on näin, mutta eläinten ja lemmikkien kanssa.

Useamman kerran käynyt niin että talouden kissa tulee istumaan syliin, kehrää ja pökkii ja omistajat on ihan ohhoh, yleensä kissan nimi ei tykkää ihmistä tai sähisee vieraille yms.

Ap

Ukko39 kirjoitti:

Jostain syystä minä olen sellainen, että minulta tullaan jatkuvasti kysymään tietä jonnekin.

"Hei, missä on tämä ja tämänkadun r kioski?"

Onko pieni paikka missä vähän ihmisiä?

Tai sitten kävelet sillä lailla tietävästi, näytät siltä että siellä asuttu vuosi kausia.

Minkälainen sun lapsuuden koti oli? Miten sun vanhemmat kasvattivat sinut? Miten sinä näit heidät? Minkälainen oli teidän vastavuoroisuus? Vastaus kysymyksiin löytyy lapsuuden kasvuolosuhteista.

Olen samanlainen info- ja tukipiste. Olen pannut merkille, että ihmiset ovat aika avuttomia (tai laiskoja) hakemaan itse vastauksia. Kysytään vain suoraan kaverilta. Itselleni taas tuottaa mielihyvää ratkoa ongelmia. Hassua on, että minulta kysytään suunnistusohjeita kuin alkuperäisasukkaalta olen sitten vaikka missä. Näin on käynyt mm. Ranskassa, Kaliforniassa ja Argentiinassa - vaikka olen mielestäni ihan tavallisen suomalaismaatiaisen näköinen.

Mä oletin mun ekstrovertin frendin tietävän paikoista, mutta harvemmin se on mitään ehdottanut, joka olisi kummempaa, ja kaikki jää aina mun harteile, että on sitten pitänyt hoitaa nekin ajattelut ja selvitykset, vaikka se on se, jolla sitä aivoenergiaa riittää, ja tuntee paikat. Siksi en usempaan vuoteen selvitellyt itse, mutta kun ei häökään, niin pitää sitten mun, ja siten mennään melkein aina nykyää sinne minne minä sanon.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas vedän (olen lapsesta asti vetänyt) kuin magneetti kaikenlaisia ongelma-tapauksia, erityisesti seksuaalisesti häiriintyneitä tai mt-ongelmaisia puoleeni. Olen itse aika introvertti, enkä muutenkaan kovin kiinnostunut ihmisten ongelmista - saati poikkeavasta seksuaalisuudesta.

Pukeutumisella ja ulkonäöllä on vetovoimaa, kun ne luo mm. samaistumista.

Ehkä näytät muiden silmissä sellaiselta, joka tietää mitä tehdä ja on auttavainen. Mutta myös kynnysmattoja jotka suostuvat aina hyysäämään muita, pidetään sellaisena joka tekee ja tietää kaiken.

Olen tuollainen mutta kun kyllästyin aloin vastata "en tiedä", "nyt just en ehdi". Auttoi, monet ystävät alkoi hakea itsenäisemmin tietoa.