Lue keskustelun säännöt.
Rakkaudeton elämä
Kommentit (10)
Joo mutta sain nuorena paljon pillua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan saanut keneltäkään muulta rakkautta kuin edesmenneiltä vanhemmiltani.
Olen 61-v.. Näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan saanut keneltäkään muulta rakkautta kuin edesmenneiltä vanhemmiltani.
Olen 61-v.. Näillä mennään.
Edesmeneltä isältä kuin veljiltä hekin muten kuoleet aitoa rakkautta.2 Lapseltani sihen asti kun avoituivat ja menivät muihin sukuihin ottivat sietä mallit tapa käyttäytyminen ja unohtivat lapsuuskoti sen arvot.
Vanhempani. Eli samoin kuin ylemmässä viestissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sattukaan vanha ketju just silmään tähän yksinäiseen sunnuntaiangstiin.
Olen jo 54v, synnyin ns yksinhuoltaja teiniäidin jo toiseksi vahinkolapseksi. Hän lähti piemeltä paikkakunnalta naapurikaupunkiin ansaitsemaan elantoa ja me lapset jäätiin mummon ja ukin hoiviin maalle. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli varmasti erityäin hyväksi meille sillä mummo oli kiltti ja herttainen ja meillä oli turvallinen maalaismiliöö kasvuympäristönä. Mutta kuten arvata saattoi äiti jäi etäiseksi sittenkin kun mutti takaisin ja hankimme oman kodin. Hän oli hyvin kireä, kylmä, etäinen, ankara ja rankaiseva. Ok, rahat oli tiukassa ja minä vilkkaana ja omapäisenä (tempperamenttisena) varmasti kokeilin hänen hermojaan. En ole koskaan saanut kokea sellaista äidin rakkautta kuin mitä odottaa voisi.
Sittemmin minulle erittäin rakas mies jonka kanssa jo yhdessä asuttiin petti ja jätti minut jo toistamiseen. Moni muukin sellainen mies kenet olisin huolinut on jättänyt minut. Olen elänyt suurimman osan aikuisiästäni yksin rakkaudetonta elämää. Kuten arvata voi, lapsia minulla ei ole.
En voinut kuvitellakaan silloin nuorena että minun, hyvin voimakkaasti tuntevan rakkauden kaipuisen ja rakkautta kumppanilleen näyttävän / jakavan ihmisen elämä voisi mennä näin. Olen päätynyt yksineläjäksi.
Muuten on mennyt ihan hyvin, olen päässyt työuralla etenemään, taloustilanne ok, harastuksia, ystäviä, matkustelua ym on ihan tarpeeksi, olen suht terve jne..... mutta rakkaudesta olen jäänyt paitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on, on ollut ja valitettavasti tulee olemaankin. Ei minulle ole näköjään onnea suotu tässä elässä. En tiedä mikä on vikana ollut ettei semmoista onnenkantamoista ole tullut vaikka aikoinaan oikein etsimällä etsin kumppania. Aina oli jotain etten heille kelvannut tai jotenkin elämäntilanne vain oli väärä. En voinu kuvitella että elämä menis näin. Mutta vielä on toivoa, en kylläkään enää jaksa tai viitsi tehdä asialle mitään, eikä minua kukaan tule kotoa hakemaan eikä kukaan tuntematon mies edes tiedä että olen sinkku.
Yhtä ihmistä kaipaan, hän särki sydämeni nuorempana todella pahasti enkä kai ole siitä toipunut täysin koskaan. On ehkä helpompi olla yksin kuin yrittää elää feikki parisuhteessa vaan jonkun henkilön x kanssa jota ei oikeasti rakasta.
Aloittaja on tunnesyöppö, rakkauden musta aukko.
Ei rakkaudellisuus tarkoita automaattisesti sitä, että pitäisi olla rakkauden kohde. Aina voi olla se, joka rakastaa. Tämä vaan vaatii sen, että selvittää itselleen, mitä rakkaus on, eikä sorru riippuvuuksiin tai pakkomielteisiin.
Ei kyllä ole. Läheiseni ovat mukavia ja elossa, hiljattain löytyi uusi kumppanikin.