Rahattomuuden vuoksi ero?

Olen ihan helvetin loppu siihen, että olen kohtuullisen hyväpalkkaisissa töissä mutta käteen ei jää mitään! Syy on se, että mies oli työuupumuksesta johtuen vuosia pois työelämästä - ja silloin kun oli töissä niin halusi ehdottomasti käyttää kaikki säästönsä itseensä. Piti sitten ostella lasten talvivaatteet Klarnoilla ja muilla kulutusluotoilla. Miehen kanssa keskusteleminen on ihan merkityksetöntä, koska hänestä hän huolehti rahoistaan hyvin ennen kuin tapasi minut.

Mies on nykyään töissä, mutta ansaitsee paljon vähemmän kuin minä (minun nettoni on hänenä bruttonsa). Se on minulle ihan ok, mutta kun hän toisaalta myös kuluttaa paljon enemmän kuin minä. Lisäksi on perustamassa jonkun työkaverinsa kanssa jotain yritystä, johon uppoaa hänen rahansa (eli minä maksan taas lisää). Ei ole varaa hankkia omistusasuntoa vaan täytyy asua ikuisesti vuokralla. Haluaisin muuttaa pois pk-seudulta (voin viedä työni mukanani) ja saisin jo vuokratason laskulla oman talouteni kuntoon ja säästettyä omaa asuntoakin varten. Vaan se ei käy, koska mies "tekee uraa" eikä voi tehdä etätöitä.

En haluaisi erota ja koen olevani hirveä kusipää (eihän mies nyt sille voinut mitään, että uupui ja masentui vuosiksi), mutta tuntuu että koko oma elämä menee hukkaan. Jatkuva budjetointi ja unelmien kariutuminen rahattomuuteen vaan uuvuttaa ja masentaa ihan helvetisti. Minulla ei edes varaa meikata tai ostaa itselleni uusia vaatteita - vaikka tulot ovat sellaiset että pitäisi riittää.