Vellotaan keski-iän kriisissä, kaatakaa bensaa liekkeihin

Mulla 7 vuotta eläkeikään ja olen aika lailla luovuttanut monenkin asian suhteen. 

Päivä kerrallaan eteen päin niin kauan kuin päiviä riittää.

Nari nari. Sulla on sentäs työura jota halutessaan toteuttaa, lapsia joiden saavutuksia voi juhlia, puoliso jota rakastaa, nuoruuden matkoja jota muistella.

Kaikilla ei ole työtä, puolisoa, mukavia nuoruusmuistoja eikä pärjääviä lapsia joiden saavutuksia juhlia.

Olen saman ikäinen aloittajan kanssa ja iloinen, että yli puolet elämästäni on ehkä mennyt. Viimeistään 80-vuotiaille pitäisi tarjota ilmainen eutanasia.

Aika lailla samoin ajatuksin se tapahtui niin kuin sinulla.  Joskus 20+ vuotta sitten.

Nyt 60 vuotiaana voin vain todeta, että onneksi asiat eivät ole menneet niin kuin silloin toivoin ja kuvittelin. Menemättä yksityiskohtiin on tapahtunut ikäviä ja hyviä asioita Jopa suuret suunnitelmani uudessa ammatissani eivät onnistuneet, mutta tulipahan kokeiltua. Tilalle tuli ihan muuta, odottamatonta, ja joka hämmästytti minua ihan vain siksi, että löysinkin työn, johon sovin paremmin kuin mihinkään muuhun aiempaan ammattiini. Ihan vain sattumien ja kontaktien  kautta.

Kaksi tärkeää asiaa, jotka viimeiset 20 vuotta ovat opettaneet:

1. elämä on luopumista

2. antaa elämän viedä kuin koettaa hallita sitä kaiken aikaa

Nyt nautin elämästä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Se on sellaista sisäistä hykerrystä ja iloa, jota ei raaski ihan kaikille sanoin selittääkään. 

Kävin tsekkaamassa lapsuuteni paikat suunnilleen sinun iässäsi ja muistelemassa, mutta se kuuluu juuri siihen ikävaiheeseen. Tehdä tiliä menneisyyden ja nykyhetken itsesi kanssa.  On hyvä miettiä, mitä tuli tehtyä ja tarkistaa oman elämänsä suuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Nari nari. Sulla on sentäs työura jota halutessaan toteuttaa, lapsia joiden saavutuksia voi juhlia, puoliso jota rakastaa, nuoruuden matkoja jota muistella.

Kaikilla ei ole työtä, puolisoa, mukavia nuoruusmuistoja eikä pärjääviä lapsia joiden saavutuksia juhlia.

Ehkä sinä voisit sitten avata mitä tunteita keski-ikä tuossa tilanteessa herättää?

Lopetuspiikkiä odotan. M48

Siinä on jännää haikeutta kun ymmärtää että jotkut ovet nyt vaan ovat menneet kiinni. Nyt ei enää ole mahdollista tulla tanssijaksi. Vielä ihan hetki sitten samanikäiset kaverit ryhtyivät harrastamaan nykytanssia ja esiintyivät isoilla lavoilla. Nyt voi vieläkin mennä nykytanssikurssille ja liikkua omaksi ilokseen mutta se että oppisi hyppäämään voltin paikoiltaan on tästä todellisuudesta niin kaukana.

Kaikki uusi myös tulee jonkun tilalle. Tulee varmasti sellainen piste, että ei halua enää mitään uutta ihan senkin takia, että mitään vanhaa ei halua jättää pois, kun kaikki muukin on itse valittua. Ja niin se elämä sitten hiljenee ja seestyy. Ehkä se ei edes kammota.

Kävin juuri viime viikolla lapsuuden uimarannalla. En jotenkin ollut ehtinyt 15 vuoteen, vaikka olen kaivannut sitä paikkaa. Sitä ei enää ollut. Sinne oli rakennettu rivitaloalue, mitään entisestä ei ollut jäljellä.

No minulla ei ole työtä, puolisoa taikka lapsia hmm, en nyt ruuhkavuosiksi siis elämääni kutsuisi..mutta toisaalta en usko että suhteeni keski-ikääni muuttuisi sen paremmaksi vaikka nuo yhtäkkiä jostain ilmaantuisi, ainakaan jos se elämä olisi sitä 8-16 aamusta jossain toimistotyössä pyöriessä. Eli siis, keski-ikä nyt ei ole mikään erityisen ihana ikä.

Mä olen syrjäytynyt työelämästä. Olen alle 50v. Ei oikein yhtään sukulaistakaan enää elossa. Eipä ole ruuhkavuosia.

Ei näillä bensan hinnoilla kehtaa, pahoitteluni.

Vierailija kirjoitti:

Nari nari. Sulla on sentäs työura jota halutessaan toteuttaa, lapsia joiden saavutuksia voi juhlia, puoliso jota rakastaa, nuoruuden matkoja jota muistella.

Kaikilla ei ole työtä, puolisoa, mukavia nuoruusmuistoja eikä pärjääviä lapsia joiden saavutuksia juhlia.

Itsellesi nari nari. Ei elämää kannata ajatella sitä kautta mitä ei ole, vaan sen kautta mitkä asiat ovat hyvin, esim. terveys, ystävät, kiva oma koti jne.

Vierailija kirjoitti:

Aika lailla samoin ajatuksin se tapahtui niin kuin sinulla.  Joskus 20+ vuotta sitten.

Nyt 60 vuotiaana voin vain todeta, että onneksi asiat eivät ole menneet niin kuin silloin toivoin ja kuvittelin. Menemättä yksityiskohtiin on tapahtunut ikäviä ja hyviä asioita Jopa suuret suunnitelmani uudessa ammatissani eivät onnistuneet, mutta tulipahan kokeiltua. Tilalle tuli ihan muuta, odottamatonta, ja joka hämmästytti minua ihan vain siksi, että löysinkin työn, johon sovin paremmin kuin mihinkään muuhun aiempaan ammattiini. Ihan vain sattumien ja kontaktien  kautta.

Kaksi tärkeää asiaa, jotka viimeiset 20 vuotta ovat opettaneet:

1. elämä on luopumista

2. antaa elämän viedä kuin koettaa hallita sitä kaiken aikaa

Nyt nautin elämästä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Se on sellaista sisäistä hykerrystä ja iloa, jota ei raaski ihan kaikille sanoin selittääkään. 

Kävin tsekkaamassa lapsuuteni paikat suunnilleen sinun iässäsi ja muistelemassa, mutta se kuuluu juuri siihen ikävaiheeseen. Tehdä tiliä menneisyyden ja nykyhetken itsesi kanssa.  On hyvä miettiä, mitä tuli tehtyä ja tarkistaa oman elämänsä suuntaa.

Jos elämä on pelkkää luopumista eikä saisi yhtään hallita sitä vaan antaa sen päättää mitä tapahtuu niin vtut iso keskari koko elämälle!! Minun elämäni ei ollut mitään muuta kuin tätä, elämä on vaan päättänyt että "sinä saat kokoajan turpaasi" Stna mikä paska elämä! Toivon että iso asteroidi törmää tähän paskapalloon!

Onkohan lähestyvän lopun hyväksymisen merkki, jos oikeastaan olisi tyytyväinen jos kaikki jatkuisi juuri näin? Edessä ei odota enää niinkään suuria muutoksia ja seikkailuja kuin tosiaan sitä luopumista ja vanhenemista ja sitä, että antaa nuorten tehdä omat päätöksensä vaikka niitä on välillä vaikea katsoa vierestä.

Tänä viikonloppuna se iski taas. Ikäkriisi. Olin eräässä tapahtumassa jossa oli paljon ihmisiä, ja muut naiset olivat laittautuneet siihen tyyliin, että "nyt menen esiintymään julkisesti, pitää olla nättinä ja hienona" ja itsellä vain mahdollisimman mukavat ja käytännölliset vaatteet (satoikin hieman), ei meikkiä, tukka letillä ettei tuuli pöllytä sitä sekaisin. 

Minua ei enää kiinnosta olla naisellisen näköinen, koska olen jo niin vanha ja ruma. Minua ei kiinnosta pukeutua kauniisti, koska keskikohtani on pullistunut ja kauniit vaatteet ovat aina joko epämukavia, epäkäytännöllisiä tai helvetin kalliita. Kenkien on pakko olla nimenomaan hyvät jalalle, että jaksaa pidemmän aikaa seisoa ja kävellä.

Olen yksi niistä yksin tallustavista, hiljaisista, rapistuneista vanhoista naisista. 

Vierailija kirjoitti:

Tänä viikonloppuna se iski taas. Ikäkriisi. Olin eräässä tapahtumassa jossa oli paljon ihmisiä, ja muut naiset olivat laittautuneet siihen tyyliin, että "nyt menen esiintymään julkisesti, pitää olla nättinä ja hienona" ja itsellä vain mahdollisimman mukavat ja käytännölliset vaatteet (satoikin hieman), ei meikkiä, tukka letillä ettei tuuli pöllytä sitä sekaisin. 

Minua ei enää kiinnosta olla naisellisen näköinen, koska olen jo niin vanha ja ruma. Minua ei kiinnosta pukeutua kauniisti, koska keskikohtani on pullistunut ja kauniit vaatteet ovat aina joko epämukavia, epäkäytännöllisiä tai helvetin kalliita. Kenkien on pakko olla nimenomaan hyvät jalalle, että jaksaa pidemmän aikaa seisoa ja kävellä.

Olen yksi niistä yksin tallustavista, hiljaisista, rapistuneista vanhoista naisista. 

Hienosti kirjoitettu surumielinen pätkä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nari nari. Sulla on sentäs työura jota halutessaan toteuttaa, lapsia joiden saavutuksia voi juhlia, puoliso jota rakastaa, nuoruuden matkoja jota muistella.

Kaikilla ei ole työtä, puolisoa, mukavia nuoruusmuistoja eikä pärjääviä lapsia joiden saavutuksia juhlia.

Itsellesi nari nari. Ei elämää kannata ajatella sitä kautta mitä ei ole, vaan sen kautta mitkä asiat ovat hyvin, esim. terveys, ystävät, kiva oma koti jne.

No kaikilla, kuten minulla, ei ole näitäkään. No, koti on oma, ränsistynyt homekämppä.

Ohis

Tuli aamulla mieleen että 50 vuoden päästä osuu mitä todennäköisimmin aikaan, jolloin minua ei enää ole. Muistan vielä sen hetken, jolloin puhuttiin että 50 vuoden päästä jäädään eläkkeelle.