Moniko on käynyt katsomassa leffan Riisuttu mies? Mitä piditte? :)
Menin mielenkiinnosta katsomaan elokuvan, sillä tiesin sen saaneen ristiriitaisen vastaanoton. Ilmeisesti joillakin uskovilla oli mennyt herne syvälle nekkuun leffan takia.
Minulle leffa oli positiivinen yllätys! Se teki papeista erittäin inhimillisiä vahvuuksineen ja heikkouksineen. Varmasti on enemmän pappeja joiden asiat ovat kunnossa, mutta yhtä lailla heidän elämänsä voi olla täysin sekaisin, kuten tässä elokuvassa. Vaikka leffa vetikin jutut överiksi, niin siinä oli tärkeä " sanoma" : vain riisuutumalla ulkokuorestaan voi pappikin olla aito ja todellinen.
Kommentit (4)
meikämami:
Ei elokuva minusta erityisen kristillinen kuitenkaan ollut. En välttämättä ensimmäiseksi suosittelisi kenellekään.
Ja minä taas voisin suositellakin elokuvaa omilla aivoillaan ajatteleville ihmisille, jotka eivät esimerkiksi leimaa jonkun fiktiivisen elokuvan pohjalta koko kirkkoa. Voisin suositella sitä myös uskoville, jotka uskaltavat avata silmänsä ja nähdä, että tämän maailman raadollisuus voi ulottaa lonkeronsa pappeihin tai kirkkoon ihan yhtä hyvin kuin kehen tahansa muuhunkin. Minusta uskovien piirissä on ihan liikaa hyssyttelyä: raadollisuutta pelätään, joten se halutaan vaieta olemattomiin. Enkä tietenkään tarkoita tällä sitä, että kenenkään kannattaisi ottaa omaan elämäänsä esimerkkiä elokuvan henkilöhahmojen touhuista. :)
kuulin jotain huhupuhetta jostakin ennen leffan ilmestymistä, että se kertoisi papista joka tulee uskoon, eli siis sisältäisi jotain kristillistäkin.
Minä taas henkilökohtaisesti katson elokuvia siksi, että ne ovat viihdyttäviä ja tuovat hyvää mieltä. Jos ajatellaan tältä kantilta, niin en suosittelisi elokuvaa minään hyvänmielen elokuvana. Enemmänkin se on vähän " turhankin" realistinen ja vähän ahdistavakin - siis minun mielestäni. Mutta nämä nyt ovat ihan makukysymyksiä, kuka tykkää mistäkin. Mutta oli elokuva kokonaisuudessaan mielestäni ihan ok ja katsottava.
Elokuvilla on monenlaisia merkityksiä ihan kuin muillakin taiteenlajeilla. Toisinaan tarkoitus on viihdyttää, välillä taas kritisoida jne. Minusta tämä leffa onnistui aika hyvin kritiikissään juuri tiettyjen kohderyhmien elokuvana.
Luin elokuvan arvostelun paikalllisesta lehdestä ennen kun menin leffaan. Siinä vaiheessa alkoi kaduttamaan että oli tullut liput hankittua, koska arvostelu antoi ymmärtää elokuvan olevan pelkkää irstailua ja jumalanpilkkaa.
Siinä mielessä elokuva sitten olikin ihan positiivinen yllätys, että se ei ollutkaan pelkkää irstailua (vaikka sen olisi minun puolestani voinut jättää kokonaan pois). Jumalanpilkkaa ei minusta ollut ollenkaan, pikemminkin ihan tervettäkin kritiikkiä joidenkin kirkon pappien touhusta. Huom! joidenkin. En ollenkaan väitä, että kaikki kirkon papit kuuluisivat samaan kaliiperiin :) Ja nämä elokuvassa esitetyt henkilöt olivat aika karrikoituja esimerkkejä.
Ei elokuva minusta erityisen kristillinen kuitenkaan ollut. En välttämättä ensimmäiseksi suosittelisi kenellekään.