Kakki kouli!

Olihan illalloseksi 200g raikkaita voileipiä?

Olin kävelemässä hautausmaalla kun näin hautakiven jonka mukaan siihen oli haudattu vanhemmat ja noin 7-8 lasta joskus 1800-luvulla. Isän nimi oli Carl, kaikki lapset olivat olleet poikia jotka olivat kuolleet jokainen alle vuoden ikäisenä ennen seuraavan lapsen syntymää ja jokaisen pojan etunimi oli Carl. Toinen nimi oli jokaisella vain eri. Tämä jäi ihmetyttämään minua. Kuinka samassa perheessä on syntynyt peräkkäin noin monta poikaa jotka kaikki ovat kuolleet alle vuoden ikäisenä ja erityisesti sitä, että miksi jokaisen pojan nimi oli Carl? Miten vanhemmat pystyivät antamaan pojalle toisensa perään saman etunimen joka oli ollut jo useammalla muulla perheen lapsella jotka olivat kuolleet lapsena ja eivätkö he nähneet poikiaan omina yksilöinään joilla kaikilla olisi ollut eri etunimi kun kaikilla oli ollut sama etunimi? Ihan kuin edellinen vauvana kuollut Carl olisi ollut korvattavissa uudella Carl-nimisellä lapsella.

Olin 5-vuotias kun sain pikkuveljen jolle olin mustasukkainen. Kerran sitten läimäytin veljeä kämmenellä. En todellakaan mitenkään kovaa koska vauva ei edes alkanut itkemään tai mitään. Mutta vanhemmat raivostuivat, huusivat, karjuivat ja kiroilivat minulle. Isä tarttui kiinni olkapäistäni, tuijotti minua raivostuneena suoraan silmiin ja karjui niin että sylki roiskui naamalleni, että "Mikä piru sinua vaivaa? Etkö sinä jukoliste ymmärrä, että pienempiään ei saa lyödä". Sitten isä antoi minulle todella ankaran selkäsaunan paljaalle takapuolelle enkä minä vieläkään ymmärrä tätä logiikkaa. Juuri äsken oli huudettu, että itseään pienempiä ei saa lyödä ja sitten isä löi minua joka olin häntä paljon pienempi.

Muutenkin minulle annettiin todella usein piiskaa paljaalle takamukselle pitkälle murrosikään asti ja minua pidettiin ankarassa kurissa kun taas veli sai tehdä mitä häntä itseä huvitti. Häntä ei koskaan komennettu, rangaistu eikä estetty tekemästä mitään. Jo alaikäisenä hän oli alkoholisti ja huumeiden käyttäjä. Nyt hän sitten istuu vankilassa erilaisten rikosten vuoksi ja vanhemmat ihmettelevät, että missä on syy, kun hehän kasvattivat veljen niin hyvin kuin vain pystyivät. Syyksi he epäilevät minua, että minä olisin jotenkin vaikuttanut veljeen haitallisesti niin että tästä tuli mitä tuli. He eivät halua juurikaan olla kanssani tekemisissä ja esim. neljää 4-12 vuotiasta lastani he eivät ole nähneet koskaan.

Video näytti aluksi vaativaa kellaria ja kuuli surullisen puheen ja naisen itkevän. Sitten nähtiin, että viimeinen raskaana oleva nainen, joka oli valmis syntymään, makasi sängyllä. Hän vapisi ja huusi suuresta tuskasta. Häntä auttoi nainen, jonka kanssa tunnistin tätini. Äitini kertoi minulle, että video oli isäni nauhoittama ja että isä ei jättänyt äitiään raskaaksi valinnan jälkeen, vasta sen jälkeen, kun hän ei seurannut toista naista vaan seurasi pientä poikaansa, kaksosiskoani. Videossa oli vaikeita ilmiöitä, että äitini synnytti siamilaiset kaksoset, jotka oli sidottu vain olkavarteen. Nuket asetettiin pöydälle, tätini tarttui veitseen ja leikkasi ne. Silloin äitini sanoi, että onneksi vain pieni osa ihostamme ja lihasta pitää yhdessä sen, mitä luu tekee. Molemmat vauvat itkivät, kun täti ompeli haavat mukavasti neulalla ja langalla, kuivasi veren ja laittoi siteet lasten käsivarsien ympärille. Sitten hän asetti sinisen lyijykynän lapsen viereen ja vihreän kynän lapsen viereen. Sitten hän otti jotain käsiinsä niin, että äiti ja isä näkivät sen, pitivät kätensä selän takana, tulivat äidin luo ja sanoivat, että se koskettaisi toista kättä. Äiti kosketti tätinsä oikeaa kättä ja täti paljasti vihreän kortin hänen kädestään. Sitten täti meni ja kääri lapsen huopaan pojan viereen, sen viereen vihreällä höyhenellä ja toi sen äidille. Sitten täti sanoi kameralle ja katsoi selkeästi isääni: ”Sitten saat tämän pojan vierellesi sinisellä höyhenellä ja käärit myös tämän vauvan vilttiin. Sitten äiti katsoi tätiäni hymyillen ja sanoi: "Pidä hyvää huolta molemmista pojista", kun täti tarttui kirveeseen ja löi äitiä iskuun ", Sillonin video päättyi.

Olen aika raivoissani. Niinpä synnyin jonnekin kellarissa kuin vävyni, jota en edes tiennyt olevani, olimme juuri eronneet ilman puudutusta tai puudutusta, ja jokainen vanhempi adoptoi yhden pojista. Äitini kertoi minulle, että isäni lähti veljeni kanssa samana iltana eikä äitini ole kuullut heistä sen jälkeen. Joten tämä on aivan uskomatonta ja järkyttävää, sen äiti jätti äskettäin synnyttäneen veljeni, kun hän antoi isänsä ottaa sen mukaansa, eikä hänellä ole ollut mitään yhteyttä sen jälkeen. Minulla on veli jossain paikassa, jossa on arpi vasemmassa kädessäni, kun minulla on se oikeassa kädessäni, eikä äitini tiedä, että veljeni tietää, että totuus kerrotaan ja että hän tietää minusta. Ja ihmettelen, miksi emme voisi asua yhdessä, äiti, isä ja me kaksi veljeä. Tosin en ole edes varma, että veljeni on vielä elossa. Loppujen lopuksi hän voi jopa saada infektion haavaan, joka levisi kehon ympärille ja kuoli siihen, tai hän voi kuolla sepsikseen tai jotain.

Vanhempani ja sisarukseni puhuvat joskus koirasta, joka perheelläni oli kun minä olin lapsi. Jostain syystä minä en muista sitä lainkaan vaikka olin kuulemani mukaan 6v kun se hankittiin ja 20v kun se jouduttiin lopettamaan. Minulla ei ole mitään muistikuvia siitä enkä tunnista sitä valokuvista. Näkemäni kuvat koirasta eivät herätä minussa mitään muistoja siitä. Se on minulle täysin tuntematon koira koirien joukossa, ei perheessäni ollut lemmikki vaikka se on kuvissa perheeni kanssa yhdessä ja kuvissa olen minäkin.

Meillä oli yläasteella melko pieni luokka. Oliko se kahdeksannella luokalla, kun tytöt kantelivat opettajalle, että kaikki kaikki muut luokan pojat paitsi minä olivat kiusanneet heitä eli tyttöjä. Opettaja suuttui ja määräsi kaikki meidät pojat jälki-istuntoon. Tytöt puolustivat minua ja sanoivat, että minä olen syytön mutta jäli-istuntoon jäin syyttömänä. Tätä ihmettelen reilun 20 vuoden jälkeen.

Terry Dearyn kirjasta "Karmea totuus keskiajasta" poimittua:

Ensin kirjassa todetaan, että rikkaiden perheiden lapsilla oli lastenhoitaja ja vauvat sidottiin tiukkoihin kangaskapaloihin, että ne eivät voineet liikahtaakaan koska niin niiden uskottiin saavat suorat sääret mutta todellisuudessa jalat jäivät liikunnan puutteessa hyvin heikoiksi ja pysyivät heikkoina ainakin vuoden tai pari.

Teksti jatkuu näin: Maalaislapsilla ei sen sijaan ollut yllään rihman kiertämää, ennen kuin oppivat kävelemään. Siihen saakka ne pidettiin lämpiminä panemalla ne tulisijan eteen. Uteliaimmat pikku ryömijät päättivät päivänsä paistumalla! Mutta myös ne, jotka malttoivat pysyä paikoillaan, saattoivat joutua onnettomuuden uhriksi. Vanhassa laissa sanottiin: "Jos nainen asettaa lapsensa tulisijan ääreen ja mies kaataa vettä kattilaan ja se kiehuu yli ja lapsi korventuu kuoliaaksi, vaimoa on rangaistava laiminlyönnistään". Jos tällaista tapausta varten oli säädetty oikein laki, niin onnettomuuksia oli täytynyt sattua paljon. (Huomasitteko, että syyn saa aina niskoilleen vaimo eikä mies? Mutta se onkin toinen juttu!)

Minun ja mieheni esikoispoika kuoli 2 vuotta sitten vain muutaman päivän ikäisenä synnynnäisen sydänvian vuoksi joka osoittautui odotettua vaikeammaksi ja jota yritettiin korjata leikkauksella, mutta vika oli liian vakava että poika olisi voinut elää. Hän olisi tarvinnut sydämensiirron, mitä hän ei ehtinyt saada eikä hän välttämättä olisi kestänyt kyseistä toimenpidettä.

Kaksi viikkoa sitten meille syntyi toinen poika. Muutamaa päivää ennen vauvan syntymää näin erittäin todentuntuista unta, jossa esikoinen ilmestyi minulle, pyysi anteeksi että oli aiheuttanut minulle surua lähtemällä pois mutta että Jumala oli halunnut hänen luokseen. Unessa esikoinen kertoi myös, että hänellä oli eläessään ollut koko ajan kipeä olo ja sitten enkelit olivat hakeneet hänet Taivaaseen missä kaikki oli hyvä olla mutta hänellä oli niin kova ikävä meitä vanhempia että Jumala lähettää hänet takaisin meidän vanhempien luokse ja tällä kertaa hän olisi terve poika. Sitten tämä toinen poika syntyi ja on nyt 2 viikon ikäinen. Hän syntyi lähes saman kokoisena kuin esikoinen ja on täysin saman näköinen kuin tämä. Vertailimme mieheni kanssa juuri eilen valokuvia, jossa oli esikoinen vastasyntyneenä ja tämä toinen poikamme samoin vastasyntyneenä ja he ovat täysin saman näköiset, aivan kuin identtiset kaksoset. Sitä paitsi tällä nyt syntyneellä pojalla on täsmälleen saman näköinen syntymämerkki täsmälleen samassa kohtaa kuin esikoisella. Tämä toinen poika syntyikin päivälleen 2 vuotta esikoisen syntymän jälkeen. Olemme miehen kanssa varmoja, että esikoisemme syntyi meille uudestaan ja tällä kertaa terveenä lapsena. Samaa nimeä emme hänelle sentään anna kuin mitä hänen isoveljellään oli.

Kummisetäni oli kerran meillä käymässä tyttärensä kanssa, joka oli tuolloin ihan vauva. Jossain vaiheessa huomasin, että tietokoneen ruudulle oli kirjoitettu pitkä rivi viitosia. Epäilin, että kummin tyttö olisi käynyt ne kirjoittamassa, vaikka todellisuudessa se oli sisareni. Äitikin yritti vakuuttaa, että se ei olisi ollut mahdollista, koska tyttö oli vauva, mutta en vain suostunut uskomaan. Olenkin ihmetellyt, miksen suostunut silloin sitä uskomaan. Kummisedälle epäilyistäni ei kuitenkaan kerrottu, eikä hän varmasti olisi siitä pitänytkään ja olisi myös varmasti vakuuttanut, että se ei olisi ollut mahdollista.