Meidän kolmevuotias poika on aina ollut todella voimakastahoinen lapsi joka tekee aina mitä itse haluaa.

Ja jos hän jotain päättää niin sen hän myös pitää. Se nähtiin jo synnytyslaitoksella koska häntä yritettiin kovasti kohdussa kääntää niin että hän syntyisi pää edellä mutta hän itsepäisesti vain syntyi jalat edellä ja hän syntyi sunnuntain puolella muutama minuutti jälkeen keskiyön vaikka yritin kovasti synnyttää häntä maailmaan jo lauantaina niin että meillä olisi ollut sama syntymäpäivä. Sitten kun hänelle mietittiin nimeä niin mieheni halusi hänelle nimen Erkki-Petteri ja minä taas nimen Taavi Juhani mutta poika ilmoitti että hän ei kyllä lähde kirkkoon mukaan eikä rupea ollenkaan koko ristiäistouhuun ellei hän saa olla Erkki Juhani Taavi-Petteri mikä hänen nimekseen sitten tulikin koska hän meni nurkkaan murjottamaan kunnes sai tahtonsa läpi. Eikä hän edes syntynyt tyttönä vaikka ultraäänessä näkyi selvästi että hänellä oli etupeppu kun hän vielä oli kohdussani.