Fiiliksiä äitienpäivästä?

Itkiessä menee. Lapsi ei muista edes soittamalla. On estänyt mun puhelimen ym. On väsynyt ym.

No ihan yksin olen. Mun lapset laittaa tekstiviestin ja soitan äidilleni. Eipä sen kummempaa.

Tunnen syyllisyyttä. En halua käydä oman äitini luona. Sen jälkeen kun sain oman lapsen, olen tajunnut miten väärin minua on hoidettu/oltu hoitamatta. Äitienpäivä tuntuu raskaalta näytelmältä. Olen tähän asti jaksanut esittää, mutta nyt aion jättää vierailun väliin. Ajatus tuntuu vapauttavalta ja pelottavalta, sillä tiedän että äitini loukkaantuu. Olen aikuinen kilttityttö, jonka on vaikea pitää puoliaan.

Lapseni on vielä niin nuori, ettei ymmärrä päivän päälle. Olemme kahdestaan, joten aion hakea jotain valmista ruokaa josta pidän ja yritän nauttia. Hankalaa, kun en haluaisi olla yksin. Mutta ajatus kortin askartelusta ja väkisinvierailusta saa puistatuksia aikaan.