Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Parisuhteen 7. vuosi

18.08.2008 |

Se on sitten taas ovella, klassinen seitsämännen vuoden parisuhdekriisi. Olen parisuhdemarkkinoilla toisella kierroksella, eli ensimmäisen kanssa liitto päättyi eroon. Tällä kertaa olen päättänyt selvitä kriisistä ja päästä parisuhteessa "korkeammalle tasolle".



Jollakin tavalla tunnistan, että juuri tuo seitsämäs vuosi on vaikein. No, voihan toisille kriisi tulla nopeammin ja toisille hitaammin, mutta noin yleensä taitaa paha kriisi tulla juuri tuossa seitsämännen vuoden tienoilla.



Mikä sitten mättää? Minua raivostuttaa, että parisuhteemme on näinkin vanha ja silti miesystäväni katsoo, ettemme ole valmiita avioliittoon, omaan asuntoon ja yhteiseen lapseen. Usein jostain muustakin alkaneet riidat kärjistyvät ja käännän aiheet näihin asioihin, jotka vaivaavat mieltäni koko ajan. Miesystäväni heittää täysillä takaisin ja vetää riitaan minun lapseni, joita en osaa kasvattaa ja ilmeisesti kokee, että joutuu elättämään toisen miehen lapsia. Viimeiset kuukaudet parisuhde on ollut varsinaista miinakenttää. Koko ajan räjähtelee.



Silti tiedän, että miesystäväni rakastaa minua ja minä rakastan häntä. Hän on ollut ihana minulle ja lapsilleni nämä seitsämän vuotta, vaikka toki niihin on ennenkin riitoja mahtunut. Miesystäväni ei juo eikä petä. Elämä on vain tällä hetkellä käsittämättömän vaikeaa ja turhauttavaa. Itken ja raivoan itseni uuvuksiin. Välillä mietin, onko vika minussa ja tavallisen arjen sietokyvyssä? Haluaisin elämään jotain muutosta.



Kertokaa vinkkejä, miten olette selvinneet tällaisista ajoista. Tai kertokaa vain omista kriiseistäni, jotta tietäisin, etten ole yksin moisessa tilanteessa.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
19.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Useissa parisuhteissa tulee joskus tällainen vaihe, niin aika-ajoin meilläkin (yhdessä yli 15 vuotta). Kun tilanne näyttää kärjistyvän, niin silloin kannattaa ottaa yhdessä aikalisä. Laittaa hyvä kynttiläillallinen, hieman romanttista musiikkia ja keskustella.

Keskusteluaiheen voi rajata niin, että ei puhuta menneistä, koska niitä ei voi enää muuttaa. Eli keskitytään tulevaisuuteen, summataan molempien toiveita ja tavoitteita ja katsotaan, onko niissä mitään yhteistä. Päämääräksi voisi asettaa, että tehdään yksi yhteinen molemmille sopiva tulevaisuudensuunnitelma, vaikka ihan pienikin. Kun tämä suunnitelma on toteutunut, niin sitten otetaan uusi aikalisä.

Ihmiset muuttuvat koko ajan, eli kumppanin ymmärtämiseen tarvitaan kuuntelemista. Ja tietenkin kannattaa pohtia myös itseään ja omaa elämäänsä. Mitä tulevaisuudelta oikeasti haluaa ja minkä eteen on valmis kävelemään vaikka läpi harmaan kiven.

Mikäli toista kohtaan on olemassa kunnioitusta, intohimoa ja rakkautta, niin ei mitään hätää. Elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista. Ja vaikeiden aikojen jälkeen pienetkin hyvät hetket tuntuvat taas taivaallisilta!

Vierailija
2/2 |
23.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tällä palstalla keskustelu ei käy kovin vilkkaana, mutta eipähän toisaalta tule niin paljon asiattomia kommentteja kun eräällä toisella foorumilla. Oli kiva kuitenkin, että edes joku vastasi.



Tuo oli hyvä vinkki, että molemmille joku pieni tavoite. Olet myös oikeassa, että menneistä kinaaminen on todella turhaa. Tällä hetkellä meillä on rauhallisempi tilanne. Päätin, että ikävä asenteeni kaikkeen ja mulle-heti-kaikki-nyt-asenne ei kovin hyvin parisuhdetta rakenna. Lainasin kirjastosta yhden parisuhdekirjan, jossa on myös hyviä vinkkejä. Loppujen lopuksihan parisuhteessa joutuu tekemään väkisin kompromisseja. Ihan kaikkea ei voi saada. Parempi iloita niistä asioista, mitä on saanut ja haluta sellaisia, mitkä ovat mahdollisia. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla