Joka päivä ajattelen, pitäisikö erota...

kysy sitten uudestaan, että suostuuko mies terapiaan.

Joko keksitte keinon jonka avulla jatkaa, tai sitten eroatte ja make the best of it. Hitto, minä rakastan miestäni ja silti olen eroamassa... kun ei jaksa enää. Elämä on niin hel*etin lyhyt!! Haluatko viettää sen onnettomassa suhteessa?? Joskus pitää ajatella itseäänkin.

Vuonna 2004 yh-perheissä asui 15 000 0-2-vuotiasta lasta. Eli pienten lasten erot on tosi yleisiä. Eroa vaan sin' kin, olet ihan tilastotapaus.



Mitäpä sitä tekemään liittonsa eteen mitään. Kyllähän se rakkauden pitäisi säilyä ihan itsestään ja mitää tekemättä. Ja jos mies on ällö, ei se voi johtua muusta kuin miehestä. Eiks vaan.

Petyt vielä pahemman kerran. Kun ilmeisesti kyseessä ei ole väkivaltainen suhde, ja kerran rakastat, niin voi ei. No onne akuitenkin.



Oletko muuten miettinyt kunnolla pahan olosi lähdettä. Ettei kyseessä olisi ihan henkilökohtainen aisa, joka ei pakenemalla helpota?!

Jos olet, jää liittoon.

Jos et ole, muuta pois.

Kuinka vanha lapsenne on?

ei se eroaminen silti mitään helppoa ole.



mitään lohduttavaa en osaa sanoa, mutta tee kuten sydämesi sanoo :)

Totta, joskus pitää ajatella itseäänkin. Mutta aika usein olisi kohdallaan ajatella ensisijaisesti sitä lasta ja perhettä jonka on itse perustanut...

Vierailija:

Joko keksitte keinon jonka avulla jatkaa, tai sitten eroatte ja make the best of it. Hitto, minä rakastan miestäni ja silti olen eroamassa... kun ei jaksa enää. Elämä on niin hel*etin lyhyt!! Haluatko viettää sen onnettomassa suhteessa?? Joskus pitää ajatella itseäänkin.

Mutta mieti, miten hienoa olisi, jos rakastuisitte uudelleen miehesi kanssa. Se vaatii tietenkin molemmilta panostusta.



Mitä miehesi tuumaa eroajatuksistasi?

minun mieheni vain petti minua sen seitsemisen kuukautta, kun mies jäi kiinni, niin vaadin, kerjäsin, rukoilin, itkin että olisimme menneet johonkin terapiaan puhumaan asioista, mutta mies ei halunnut, ei kyennyt puhumaan asiasta, vaam sanoi koko ajan kun hänestä tuntuu niin pahalle että ei voi puhua, joi vaan kaljaa ja kulki töissä, teki paljon ylitöitä ja jätti minut selviämään asiasta yksin lasten kanssa.

Nyt sitten olen yksin asiasta rämpinyt ylös, selvittänyt asiat itselleni miettinyt rakastanko enään miestäni, milloin rakkaus katosi, ja haluan että tämä kituutus loppuu.



Niin mieheni onkin nyt sitten alkanut juosta perässäni, itkee kuinka rakasti minua koko ajan vaikka pettikin, ostaa kukkia ja kyselee rakastanko.

miksi ei silloin kun jäi kiinni halunnut kertoa, puhua. silloin olisi voinutkin olla jotain toivoa

rakastaa juoppoa?

Juopon kanssa elänyt 16 vuotta, ja nyt on pinna loppu, joka ikinen ilta kaljakännissä

Onnellinenhan voi olla yksinkin, lakkaa odottamasta liikaa liitoltasi ja saat ehkä enemmän irti kuin huomaatkaan.



Keksi jotain muuta mitä voisit elämässäsi muutta eikä sitä miestä ensimmäiseksi, miten ois vaikka uranvaihto?

taisi rakkaus kadota jo vuosia sitten. Nytkin hän kausittain etsii seuraa netistä. Kun suunnittelimme lasta hän sanoi, että hänen on sitten käytävä vieraissa, jos ei raskausaikana saa minulta seksiä. En usko, että hän silloin kuitenkaan kävi vieraissa, mutta minulle jäi epäluulot ja mustasukkaisuus. Hän ei juurikaan osallistu lapsen hoitoon (4v.) eikä mihinkään kotona. Raivoaa joskus älyttömistä asioista. Lapsi välillä pelkää häntä kun hän on paljon matkatöissä ja tulee takaisin. Olemme yrittäneet keskustella , mutta hän ei suostu asiantuntijalle, jota mielestäni tarvitsemme. Nyt olen itse kuitenkin menossa juttelemaan tilanteestamme. Jossain määrin vielä kuitenkin kunnioitan miestäni ja meillä on välillä jonkinlainen toveruus. En haluaisi erota ja näen, miten lapsemme kärsii, kun hän selvästi sekä kaipaa, että pelkää isäänsä.



Täsmentää AP

vie yleensä suhteesta sen perusluottamuksen joka on kaiken pohja, jonka päälle on hyvä rakentaa, jos luottamusta kumppaniin ei ole niin kyllä siinä vahvinkin rakkaus katoaa

Jos ihminen miettii kuukausitolkulla päivittäin eroa, niin hänellä on luultavasti siihen oikein pätevä syy.



Jotkut meistä jaksavat pettäviä, juovia ja hakkaavia miehiä vuositolkulla ja jollekin meistä on yksi lyönti liikaa. Kukaan ei voi kuitenkaan päättää, että mikä on kellekin se juttu, joka aasin selän katkaisee.



Mikäli kyseessä ei ole " kasvoimme erilleen" tai " mieheni ei siivoa" tyyppiset perusteet erolle, niin uskoisin, että sekä aikuisille että lapsille ero voi olla uusi alku. Ei se tietysti kriisittä mene, mutta ei siitäkään tule mitään, jos perhe-elämä on jatkuvaa kriisiä.

jos ei mitään sanottavia ongelmia niin se, että " en rakasta enää" on aika heppoinen peruste erolle, jos suhteessa on lapsia.

Rakkaus ei ole itsestään selvyys, se ei aina tule itsestään, sen eteen täytyy tehdä töitä. Kaikissa suhteissa tulee eteen kausia, jolloin toista ei tunne rakastavansa.



Ero on vaikea asia lapsille ja eropäätöstä ei tulisi tehdä heppoisin perustein.



t. itsekin eronnut