Onko tyttöjen uhmaikä rankempaa kuin poikien?

Pojan kanssa pystyy puhumalla sopimaan tilanteet. Tyttö sai semmosia raivareita että oli pakko pitää holdingissa, ettei onnettomuuksia sattunut. Raivoa myös kesti tosi kauan.

Ei uhmaiän " laatu" ole millän tavalla sukupuolisidonnainen.



Meidän perheessä kolmella tytöllä ei oikeastaan ole ollut uhmaikää ollenkaan, kun taas pojilla (2 kpl) totisesti on ollut.

Jopa hankaloittaa arkielämää.

Silloin, kun hankaloittaa arkielämää on yleensä kyseessä jokin psyykkinen sairaus...

Meillä on tyttöjä ja poikia ja vain ensimmäisen lapsen uhmaikä vaikeutti toden totta koko perheen elämää. Muiden ajoittaiset uhmikset ovat menneet siinä sivussa. Tämä yksi on vahvatahtoinen, mutta psyykkisesti varmasti täysin terve, osoittaa empatiaa ja uhma on mennyt ohi, mutta temperamentti pysynyt. Minun kokemuksen mukaan uhman voimakkuus on summa lapsen temperamenttia ja perheen voimavaroja ja kokemusta ja taitoja kohdata lapsen uhma. Elämäntilanne vaikuttaa. Jos vaikka ensimmäiselle lapselle syntyy pikkusisarus pahimpaan uhmaikään, on koko perheen sopeutumiskyky koetuksella.

parkkipaikoilla, makaa littanana lattialla ja huutaa. Sitten kannetaan puistoista ja pihalta ja kauppareissulta kotiin pää punaisena karjuen, joten en tiedä onko normaalia vai ei, mutta väkisinkin on alettu sumplia vaikkapa kauppareissuja niin, ettei siellä ole äiti ja kaksi lasta ja koko viikonlopun ostokset vaan molemmat vanhemmat, jotta toinen voi kantaa uhmista ja toinen hoitaa ostokset ja toisen lapsen autoon jne.

mustasukkaisuuden aiheita tms. hänelle tähän samaan syssyyn, hän vaan kai on hyvin kiivasluonteinen. (Vai psyykkisesti sairas???)

Ilmeneminen vain on ollut erilaista. Siinä missä pojat huutavat, paiskovat esineitä ja polkevat jalkaa, ovat tytöt uhmanneet menemällä maahan makaamaan ja ilmoittamalla, ettei tämä ole kivaa. Jälkimmäinen on ollut helpompi kestää, mutta uhmaaminen on ollut kestoltaan pidempää, koska siihen ei ole tarvinnut puuttua niin voimakkaasti. Mikä mielestäni on ollut ikävää, vasta kolmannen tyttäreni kohdalla tajusin, että siihenkin kannattaa puuttua tiukemmin, jotta lapsi kokisi omilla tunteillaan olevan merkitystä.