Yle: Moni haluaa psykoterapiaan, vaikka harva tarvitsee sitä todella

Taitaa olla "paremman" väen juttuja nuo psykoterapiat. Semmoista lifestyle-juttua...

Oletko sinä mielestäsi syrjäytynyt? Kuinka elämäsi sujuu nyt?

Psykoterapiapalvelut pitäisi siirtää julkiselle puolelle. Nyt kun terapeutit saavat itse valita asiakkaansa, niin ottavat tietenkin helppoja tapauksia jotka eivät edes mitään hoitoa tarvitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä mielestäsi syrjäytynyt? Kuinka elämäsi sujuu nyt?

En uskalla kertoa, koska selvänäkijän kykyjä omaava sukulaiseni lukee myös tämän palstan juttuja ja on monesti tunnistanut minut kirjoituksistani XD

Sen verran voin sanoa, että ihan hyvin sujuu, mutta yleisesti yhteiskunnan normien mukaan olen melko syrjäytynyt, koska en ole kokoaikatyössä. 

ap

Jos jotain haluaa pitää uskaltaa. Odotan vähän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos jotain haluaa pitää uskaltaa. Odotan vähän aikaa.

Vaikka itse olenkin niin epäonnistunut ja toivoton tapaus, niin olen kuitenkin uskaltaunut kahville tapaamaan uusia ihmisiä enkä ole katunut sitä,  kun olen mennyt, vaikka onkin pelottanut etukäteen hirveästi. Olen yrittänyt kuukausia saada yhtä yksinäistä henkilöä lähtemään jonnekin, mutta tuntuu, ettei onnistu sitten mitenkään... Onneksi minulla on lehmänhermot eli en ole menettänyt malttia ja alkanut riehumaan : D

ap

Psykoterapia on enemmänkin ihmisille jotka tekee ongelmia itselleen arkipäivän asioista. Psykoterapia ei ole tarkoitettu ihmisille jotka on oikeasti traumatisoituneita ja joutuneet kohtamaan todella pahoja asioita elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Jos jotain haluaa pitää uskaltaa. Odotan vähän aikaa.

"A lot of people are afraid to say what they want. That's why they don't get what they want.”

Madonna.

Mielestäni et kuulosta omasta mielestäsi toivottomalta ja epäonnistuneelta . Onko totta ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni et kuulosta omasta mielestäsi toivottomalta ja epäonnistuneelta . Onko totta ollenkaan.

Niin, kuten kerroin aloituksessa,  niin olen terapioinut itse itseäni vuosien ajan ja lisäksi viime päivinä minulle on alkanut käydä selväksi, että minulla saattaa olla ihan oikeasti mahiksia yhden henkilön suhteen (koska se on tavallaan armoillani :D )

ap

Olipa hassu otsikko. Kun artikkelin luki niin eihän siinä edes sanottu, että harva tarvitsee terapiaa. Ikävää tietenkin, että sinulla on tuollainen kokemus takana. Toivon sinulle kaikkea hyvää! Mielestäni kuitenkin ihmisellä on omaakin vastuuta. Jos kukaan ei ole ehdottanut terapiaa niin varmasti tieto terapiasta on kuitenkin saavuttanut sinut jossain vaiheessa. Todella huonokuntoisista ja traumaattisista taustoista tulevilla ei ole kykyä terapioida itseään. 

Mun piti laittaa elämä täysin uuteen uskoon, jotta pystyin käymään traumaterapian yksityisesti. Oli se kyllä sen arvoista. Julkisen kautta ei apua saanut, niin kauan kun yhtään näytti olevan omia voimavaroja jäljellä, todettiin, että hyvinhän sä pärjäät. Kai niiden täytyy rankkaa karsimista tehdä, kun tarvitsevia on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla "paremman" väen juttuja nuo psykoterapiat. Semmoista lifestyle-juttua...

Ongelmia on hyvin monentasoisia. Joitain terapia ei hyödytä yhtään.

Ikävä kyllä suurin hyöty on niillä, joilla on vahvuutta persoonassa. Heillä on paremmin kykyä kehittyä. Sairaimmat pysyvät aika tukevasti sairaina. Siksi voi myös näyttää siltä että tiettua terapiaa saavat vain ns hyväosaiset. Niin, koska ennuste terapiasta hyötymisestä on heillä parempi.

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia on enemmänkin ihmisille jotka tekee ongelmia itselleen arkipäivän asioista. Psykoterapia ei ole tarkoitettu ihmisille jotka on oikeasti traumatisoituneita ja joutuneet kohtamaan todella pahoja asioita elämässään.

Olen sekä että ihminen. Joskus sain toimivaa hoitoa päiväosastolta. Siellä ei pengottu menneitä vaan opeteltiin elämään itsensä kanssa tätäkin päivää ja toimeentulemista omien olotilojensa kanssa.

Vuosia myöhemmin monen sattumuksen kautta päädyin taas kuntoutukseen jossa jopa painostettiin penkomaan syntymästä lähtien kaikenlaista.

Mulla on todella hankala elää itseni kanssa kun kipuilen menneiden asioiden kanssa niin paljon että pelkään ihan kaikkea mahdollista ja pakkooireisuus alkoi vaivaamaan vuosien tauon jälkeen.

Tuskastuttaa puhua omista mielenterveysongelmista "ammattilaisille" kun oletus on että kerron mitä minulle kuuluu ja jos kerron niin pahentavat ongelmaa.

Psykologi suositteli psykoterapiaa, mutta päätin ettei mun päätä enempää lähdetä sekoittamaan. Minä en näistä terapiajutuista tiedä koska kaikki terapionti on toteutettu toisella tavalla.

Psykiatrisessa hoidossa on se huonopuoli ettei kaikilla riitä ammattitaito. Saatetaan lähteä sanoittamaan toisen elämää toisenlaiseksi mutun pohjalta.

Kun tuo henkilö on tuollainen, niin se varmaan myös tuollaine jne. Ammatyitaitoinen henkilö ei pyri muuttamaan ihmistä toisenlaiseksi, vaikka hän ajattelisi henkohtaisesti mitä tahansa

Kukaan ei ehdottanut terapiaa minullekaan vaan itse piti vaatimalla vaatia. Ei yllättänyt, koska olin siinä vaiheessa katsellut jo yli 20 vuotta, miten tämä yhteiskunta toimii.

Yhteiskunta on tehnyt koko elämäni ajan selväksi, että minussa on vika. Heillä oli tiedossa enemmän kuin tarpeeksi syitä ottaa minut huostaan moneen kertaan, mutta koska en aiheuttanut ongelmia missään ja paperilla minulla meni hyvin esimerkiksi koulussa, jäin aina kotiin. Sitten kun kehtasin alkaa vaatia terapiaa kaiken käsittelyä varten, viesti oli jälleen, että paperilla menee hyvin. Sitten kun ei enää mennyt mitenkään hyvin millään mittarilla, viesti oli, että kuntoudu nyt äkkiä heti välittömästi mikä sua vaivaa. Oisko vaikka se, että minulle käännetään aina selkä jos mistään näkyy, että minulla menee mitenkään hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia on enemmänkin ihmisille jotka tekee ongelmia itselleen arkipäivän asioista. Psykoterapia ei ole tarkoitettu ihmisille jotka on oikeasti traumatisoituneita ja joutuneet kohtamaan todella pahoja asioita elämässään.

Mikä mielestäsi on tarkoitettu "oikeasti" traumatisoituneille? Minä olen oikeasti traumatisoitunut ja minun elämäni pitkä psykoterapia pelasti. En väitä, ettenkö edelleen kärsisi tietyistä traumojen aiheuttamista ongelmista, mutta terapian aloittaessani olin todella huonossa kunnossa ja takana oli esimerkiksi psykiatrista osastohoitoa muutamankin kerran. Ja puhun siis oikeasta psykoterapiasta yksityisellä. En psykiatrisen sairaanhoitajan antamasta "höpöttelyavusta". 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ehdottanut terapiaa minullekaan vaan itse piti vaatimalla vaatia. Ei yllättänyt, koska olin siinä vaiheessa katsellut jo yli 20 vuotta, miten tämä yhteiskunta toimii.

Yhteiskunta on tehnyt koko elämäni ajan selväksi, että minussa on vika. Heillä oli tiedossa enemmän kuin tarpeeksi syitä ottaa minut huostaan moneen kertaan, mutta koska en aiheuttanut ongelmia missään ja paperilla minulla meni hyvin esimerkiksi koulussa, jäin aina kotiin. Sitten kun kehtasin alkaa vaatia terapiaa kaiken käsittelyä varten, viesti oli jälleen, että paperilla menee hyvin. Sitten kun ei enää mennyt mitenkään hyvin millään mittarilla, viesti oli, että kuntoudu nyt äkkiä heti välittömästi mikä sua vaivaa. Oisko vaikka se, että minulle käännetään aina selkä jos mistään näkyy, että minulla menee mitenkään hyvin.

No näinpä se juuri menee. Jos saa tehtyä muuta kuin maattua sängynpohjalla, on auttamattomasti liian terve terapiaan. Sitten sitä pakottaa itsensä suorittamaan asioita vaikka väkisin, yrittää samalla sanoa että hei en jaksa kohta enää, tarvitsen apua, mutta edelleen on liian terve kun vielä tekee ja yrittää jotakin. Sitten jotenkin kaikkien yllätykseksi sitä ei yhtäkkiä enää jaksakaan koska apua ei ole tippunut ja sitä olisi tarvinnut jaksamisen ylläpitoon.