Hoitoihin syksyllä vai taukoa yrittämisessä?

Luulen ettei kukaan muu voi teille sanoa, miten pitäisi tehdä. Teidän päätöshän se on ja uskon, että täytyy tehdä niin kuin se teistä itsestänne oikealta tuntuu. Toivottavasti saat kuitenkin muiden kertomuksia ja kokemuksia oman pohdinnan ja päätöksenteon tueksi. Hoitojen ajoituksen ongelma on tuttu meillekin ja loppujen lopuksi olemme päätyneet siihen, että välillä olemme pitäneet harkitustikin taukoja. Taukojen syynä on ollut se, että olemme selittämättömiä ja kuitenkin suht nuoria, joten aikaa yrittää vielä on. Jos tietäisin, että minulla olisi endo ja tietäisin sen pahenevan tai uusivan, niin silloin todennäköisesti pistäisin lapsiasian töiden ja kaiken muun edelle. Toinen syy taukoihin ovat olleet muut elämäntilanteet, jotka ovat vaatineet paljon energiaa ja aikaa emmekä ole halunneet lähteä hoitojaksoon kovan stressin tai surun aikaan. Meillä on yritystä takana 4 vuotta ja nyt on aika rauhallinen ja tasapainoinen olo, kun ei tarvitse enää yrittää luomusti vaan raskauson hoidoilla alkaakseen jos niin on. Luulen, että olemme jotenkin jo varautuneet siihenkin, ettei lasta ehkä koskaan tulekaan, mutta kai se lapsi tulee sitten jos on tullakseen. Nyt olemme ensimmäisessä IVF:ssä, joten olemme edenneet tauoista johtuen hitaasti. Nyt aiomme jatkaa vielä PAS:iin, mikäli plussaa ei tule ja sitten joudumme todennäköisesti pitämään taas tauon muuton vuoksi. Näiden vuosien aikana ja työelämää nähneenä olen päätynyt siihen, että työnantajaa tai suuremmin raha-asioita en ainakaan aio näissä asioissa ajatella tai pitää hidasteena hoidoille. Teemme siis niinkuin se meistä itsestämme tuntuu sopivalta ja mitä olemme valmiit jaksamaan. Olen tullut siihen lopputulokseen, että ainakin meidän elämämme on niin hektistä, että aina tulee joku uusi iso haaste töissä, muu projekti, matka, loma tms. jonka vuoksi hoitoa voisi siirtää, jos ei vaan päätä, että nyt on aika pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Sinuna tekisin sellaisia asioita joista oikeasti pidät: hankkisin mielekkään työn ja se työnantajalle kertominen on sitten sen ajan ongelma... pahimmassa tapauksessa joudut 'kärsimään' siinä einiinkivassa työpaikassa pitkäänkin ja sekös se sitten tekee hoitojenkin läpikäymisestä helpompaa... Toivottavasti saat kuulla muitakin kokemuksia ja löydätte teille sopivan ratkaisun.

Kiitos rohkaisevista sanoista! Näinhän se tosiaan on, että asiat kannattaisi laittaa tärkeysjärjestykseen. On vaan jotenkin epätietoinen olo, koska elämme muutosvaihetta: pitäisi etsiä työ ja palata työelämään ja sitten jos raskautuisinkin nopeasti, niin eihän siinä työssä kaunaa kerkiä olemaan ja taas olisi edessä muutos..No mutta täytyy katsoa miten asiat etenee.Tiedätkö miten nopeasti varsinaisiin hoitoihin pääseen tai mitä mahdollisesti vielä tutkitaan. Siis miehen tutkimukset ja mun kuukautiskierto ja ovulointi ja perusverikokeet tehty ja vähän aikaa sitten toi endon laparoskopia. Eli onkohan syy sitten selittämätön?

Tietysti stressi ym varmasti vaikuttaa (tai sitä pidän tällä hetkellä järkeenkäypänä selityksenä).

Diagnoosia kannattaa kysyä lääkäriltä. Munatorvien aukiolotutkimus tehdään kans aluksi ja ennen hoitojen alkua HIV ym. testit molemmilta. Riippuen teidän diagnoosista teille pitäisi tehdä hoitosuunnitelma ja teidän toiveita otetaan huomioon suunnittelu/ensikäynnillä. Silloin selviää myös aikataulut. Yleensä kai aloitetaan miedommilla hoidoilla eli pelkillä clomeilla tai ovulaation induktiolla, sitten siirrytään inseminaatioihin ja sen jälkeen IVF:ään tai ICSI:iin. Hoitoihin pääsy riippuu teidän hoitosuunnitelmasta/diagnoosista. Muistaakseni clomit sai heti, ovulaation induktiot ja inssitkin tehtiin suht pian ilman suurempia jonoja. IVF:n ja ICSI:n jonot ovat paikkakunnasta riippuen yleensä 6-9kk. Nämä siis julkisella. Yksityisellä pääsee nopeasti etenemään, mutta siellä hoidot ovat kalliita. Jos teillä ei ole kiire, niin menkää julkiselle jonoon valmiiksi ja sitten kun aika tulee, niin sitä voi yleensä siirtää jos ajankohta ei tunnu sopivalta. Jos tästä lapsettomuudesta on jotain oppinut niin epävarmuuden sietämistä. Ehkä on oman jaksamisen kannalta hyvä suunnitella oma elämä mieleisekseen, hoidot tulevat sitten siinä sivussa. Rankaksi voi käydä, jos hoidot saavat liian ison roolin ja muu elämä suunnitellaan hoitojen ehdoilla. Sekundaaristen lapsettomien pinosta löydät varmasti kokemuksia jo yhden lapsen saaneista lapsettomista. Tsemppiä!

Unohtui vielä mainita, että itse olemme tykänneet sellaisesta ajoituksesta, että hoito on ollut jonkin matkan tai loman alla. Eli aina sitten kun on hoito epäonnistunut, niin on kuitenkin jotain kivaa ja arjesta poisvievää tekemistä edessä ja silloin ei sitten tule niin kauaa sitä pettymystäkään jauhettua vaan on jotain uutta ja positiivista ajateltavaa. Kaikille tämä ei sovi, voi mennä koko lomakin pilalle, mutta meille tämä on ollut toimiva ratkaisu.