voiko pitkään huonosti voinutta avioliittoa pelastaa?
Otsikossa kysymys. Alussa ollut rakkautta paljon. Yhdessä 19v. Nyt ei aikoihin läheisyyttä, seksiä muutaman kerran vuodessa. Yhteisiä kiinnostuksen kohteita vähän. Nainen kaipaa läheisyyttä enemmän kuin mies. Ns. Perusarki sujuu ok. Puhuttu mutta se ei oikein enää riitä. Tuntuu niin lattealta kaikki.
Kommentit (15)
Kokeiltu. Käyntejä oli 5. Ei muuttanut asioita millään lailla.
Te joilla pariterapiaa takana ja apua saaneet, niin mikä oli se joka konkreettisesti auttoi siinä? - ap
Sama juttu, ei meikäläinen enää kiinnosta vaimoa. Lähtölaskenta on alkanut.
Sanoisin, että ei voi. Asukaa jonkin aikaa erillänne, ja tehkää sitten ratkaisu.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 17:07"]Te joilla pariterapiaa takana ja apua saaneet, niin mikä oli se joka konkreettisesti auttoi siinä? - ap
[/quote] meillä oli ainakin se että saatiin purkaa ns huonoaoloa ja saatiin apuvälineet arkeen. Opeteltiin keskustelemaan sekä riitelemään rakentavasti.
Pelastuu , jos molemmat sitä haluavat ja yrittävät tosissaan. Keskustelua ja kuuntelua ja ymmärrystä.
Erillään oloa mietitty kyllä yhtenä vaihtoehtona. Tuntuu välillä hassulta miettiä eroa kun ei ole mitään radikaalisti pielessä. -ap
Mikä on se ydinjuttu joka puuttuu? Veikkaisin että ehkä avoimuus? Aito, umpirehellinen avoimuus ja toisaalta sitten on oltava myös se kunnioitus toisen kertomaa kohtaan ja jonkinasteinen kiinnostus myöskin.
Miksi seksi on väljähtynyt? Miten tuntisit itsesi enemmän naiseksi? Kerro miehelesi suoraan mistä kiihotut, pitäisikö miehen olla iehekkäämpi ja määräitetoisempi vai onko juuri toisinpäin, että toivoisit hänen kyselevän enemmän mieltymyksiäsi ja toimivan niiden mukaan makuuhuoneen puolella?
Onko molemmilla varmasti kunnoss omat elämät, eli omat harrastukse ja omat kaverit ja omat menot yhteisten kuvioiden lisäksi. Jos molemmilta tai toiselta puuttuu oma elämä, se kuormittaa ja syö suhteen ontoksi jollain aikavälillä.
Toki voi onnistua mutta molempien täytyisi olla tasapuolisesti kiinnostuneita laittamaan kaikki peliin liiton pelastamiseksi. Onko teillä kumpikin halukkaita paiskimaan töitä suhteen eteen vai tuntuuko toisesta kenties siltä että toista ei kiinnosta koko juttu?
Onko aidosti halua enää pelastaa liitto ja vielä molemmilla? Ensimmäinen ajatus on tietysti että "tottakai!" mutta usein kun sitä miettii tarkemmin, syvemmin ja pidempään, antaa itselleen luvan ajatella sitä toistakin vaihtoehtoa ja silloin voi lopputulos olla hyvinkin eri.
Mä uskon että pelastaminen vaatii tosi paljon tahtoa, rehellisyyttä ja avoimuutta vaikka ei uskalla ja sattuu ja silti lopputulos voi olla ero.
Mä itse ehkä tekisin niin että laittaisin aikarajan, esim. tammikuun loppuun ja siihen asti yritetään parantaa liitto. Jos ei onnistu niin eropaperit vetämään. Sitten panostatte tuon ajan täysillä, vähemmän töitä ja enemmän aikaa yhdessä, pariterapia, luette parisuhdeoppaita ja teette niitä tehtäviä, laittakaa lapset mummolaan ja reissatkaa yhdessä. Puhukaa ja otat esille ne asiat mitä et uskalla sanoa, eihän sulla ole enää mitään menetettävää kun karilla on jo liitto.
Jos ei auta niin tiedät ainakin yrittäneesi, kumpikin, ero on varmasti helpompi.
Hyviä pointteja ja kysymyksiä. Kiitos niistä :) täytyy miettiä niitä oikein ajatuksella. Tunteet on kyllä laimentuneet tosi paljon, rakkautta ei ole toiselle sanottu vuosiin.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 17:33"]Hyviä pointteja ja kysymyksiä. Kiitos niistä :) täytyy miettiä niitä oikein ajatuksella. Tunteet on kyllä laimentuneet tosi paljon, rakkautta ei ole toiselle sanottu vuosiin.
[/quote] siitä voisi aloittaa :) Sanoa rakastan sinua! Me käymme vieläkin treffeillä, olemme olleet tosin vasta 8v yhdessä, ne kummasti piristää! Saa laittautua ihan vaan itseään a kumppaniaan varten :)
Kyllä. Pariterapia on loistava tapa!