Mulla on nykyaan aika usein sellainen olo, etta joku paiva ma vaan katoan. Tanaankin lahdin toihin ja sanoin hiljaiselle kodille, jossa muut vaan nukkuivat, etta hyvasti sitten.

Kun sairastin vakavaa masennusta, mietin vähän väliä katoamistemppua. Fantasioin ajatuksella.



Nykyisin olen VAIN keskivaikeasti masentunut. En mieti katoamista, itsaria välillä mut katoamista en.



Voi sinua pientä! osaatko sanoo, miks noita mietit?

Oletko uupunut, liikaa töitä ja liikaa hommia kotona? Tilanteeseen kannattaa puuttua ennen kuin romahdat kokonaan. Puhun omasta kokemuksesta...

Vaikka en masetunut olekaan.

mitä se katoaminen hyödyttäisi?? Itsensä kanssa sitä pitäisi kuitenkin elää, uuden elämän aloittaminen se vasta vaikeaa olisikin.

välitä. Töissäkin olen muille ihan ok niin kauan, kun en ole vaatimassa mitään tai sanomassa eitä.

Meidän kulttuuriimme kuuluu, ettei kysytä. Minä joskus kyselin paljonkin ja sain otsaani uteliaan leiman. Lopetin kysymyksen ja niin sitä vain sopeutuu joukkoon paremmin...