Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Reborn-nukke
Isomammeli 63 v.
25.03.2022 |
TV 1 esitetään Yle Perjantain dokumentti Mikä vanhemmuudessa pelottaa ? Reborn-nukke harrastusta. Mitä mieltä ? Minusta aivan ihana harrastuss ja opettavainen. Itsekkin haluan tuollaisen nuken vanhuuden kaverikseni. Aivan ihana. Olen myyty.
Kommentit (140)
Minäkin pidän hyvänä sellaista siroa 160 cm pituista ja 35 kg painoista nukkea, harjaan hiukset ja puen vaatteita. Ollaan aina yhdessä. Otetaan kuvia, selfieitä! Tykkään kosketella eri paikoista, "sieltä", "tuolta" ja "täältäkin" ja "pompotella". Ihana harmonia ja kauneus täyttää maailmani! Nuket ovat hyvästä, varsinkin silikoniset tietynlaisilla geelitäytteillä ja metallirunkoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti, voisitko kiinnostua naisesta, joka Tinder-profiilissa kertoo harrastavansa nukenhoitoa? Tai miehestä?
Kuinka moni mies leikkii aikuisena vielä legoilla, keräilee figuureja, katsoo animea, lukee mangaa, leikkii kaiken maailman kauko-ohjattavilla vempeleillä?
...mutta jos nainen hoivaa nukkea, niin tämä on outoa?
Legojen kokoaminen, figuurien keräily yms. on kuitenkin sellainen harrastus josta voi ihan julkisesti puhua, niitä voi esitellä muille avoimest. Sitä ei tarvitse salailla ja hävetä. Legoihin tuskin tulee noin intiimiä tunnetta ja "hoitoviettiä" kuin reborn-nukkeihin.
Legot ja muut vastaavat ovat vain palikoita ja jotain kuvia. Kukaan niistä kiinnostunut ei kuvittele mitään muuta.Tämä nukke on on todellä elävästi oikean vauvan näköinen. Siinähän ei ole tarkoitus vain leikkiä vaan todella uskottelevat hoitavansa oikeata vauvaa. He voivat alkaa kuvitella ihan muuta kuin vain leikkimistä nukeilla. Tämä pitää käsittää, että totuuden, toiveen ja kuvitelman raja voi ylittyä ihmismielessä.
Nukkien keräily ja nukkien historiasta kiinnostuminen esimerkiksi aikuisella ihmisellä on ihan hyväksyttävää ja ei tuota häpeää.
Se on on ihan eri asia kuin tämä reborn-hoivaaminen, jossa mielestäni liikutaan hiukan arveluttavissa vesissä.Mutta tuo on kulttuuriasia. Kaikki leikit, mitä miehet ovat leikkineet lapsina on "hyväksyttyjä", mutta taas naisten leikit, varsinkin nukeilla leikkiminen katsotaan taas oudoksi. Että miehet saavat ylläpitää ja ruokkia sisäistä lastaansa legoilla aikuisena, mutta naisen pitää olla aikuinen ja unohtaa sisäinen lapsensa?
Onko sinusta myös arvelluttavaa, kun aikuiset miehet pelaavat noita väkivaltapelejä, jotka ovat todella lähellä todellisuutta? Tarkoittaako, että he ovat jotenkin outoja, vinkahtaneita tai pakkomielteisiä väkivaltaan? Ja jos ei, niin miksi jälleen miesten pelit, leikit ja vempeleet ovat hyväksyttäviä, mutta ei naisten?
No eikös nukkekotiharrastus ole nykyisin ihan hienona pidetty homma? Täkäläisessä sanomalehdessäkin on välillä juttuja siitä, eli ei missään oman piirin lehdessä vaan ihan sitä esitellään vaikka pienoislennokkiharrastuksen tavoin. Tai sitten tehdään käsitöinä vaikka upeita tonttuja ja nukkeja. Jotain leikillistä siinäkin on. Luvalla sanoen eivät aikuiset miehet voi leikkiä kuten leikkivät pikkupoikina: kuvittele nyt jotain miestä kontallaan lattialla työntelemässä pikkuautoja eteenpäin ja päristelemässä suullaan. Kyllä ne leikit kuitenkin muuttuvat aikuistumisen myötä ja hyvä niin. Leikillisyys itsessään on hieno piirre.
Ihan samalla tavalla he kasaavat legoilla ja ajavat kauko-ohjattavilla autoilla. Tai leikkivät sotaa airsoft-aseilla. Nyt aikuisena vain legokokoamiset saattavat olla monimutkaisempi ja ne sotaleikit laajempia. Mutta samanlaista "leikkiä" se yhä on. Ja tämä on hyväksyttävää jälleen miehiltä, mutta ei naisilta, koska naisille jälleen on erilaiset standardit. Naisten pitää olla tietynlaisia aikuisia, kun miehet saavat leikkiä yhä aikuisenakin. Aseella sotimiset hyväksytään, mutta hoivaaminen koetaan outona, jos se keskittyy esineeseen.
No ei minun aikuinen poikani kasaa legoja samalla tavalla kuin lapsena. Joo, ovat monimutkaisempia, mutta isoin ero on, että ei "kuvittele" siinä leikissä mitään, ei ne legoukkelit syöksy sieltä mitään tulipaloa sammuttamaan. Ja ihan samalla tavalla aikuinen nainen voi harrastaa nukkekoteja yhä, mutta asukkaat harvemmin riitaantuvat keskenään. Siis toki legomaailmoissa voi kuvitella, että tuossa korttelikahvilassa on töissä sellainen ja sellainen tyyppi ja tässä nukkekodissa lapsi harrastaa tätä ja tätä, mutta ei niiden hahmojen "nahkoihin" mennä samalla tapaa kuin lapsena. Siis ihan oikeasti jos jossain aikuisten sotaleikissä mies eläytyisi kuten lapsena siihen, että vastapuoli on oikeasti joku vieraan vallan agentti tai ties mitä, niin eiköhän sitä vähän pöpipäänä pidettäisi. Siis se rooli voi olla "vieraan vallan agentti", mutta siihen kuvitelmaan ei mennä sillä tavalla mukaan, eläydytä täysillä, vaan ennemmin sitten vain pelataan noiden roolinimikkeiden pohjalta. En nyt suoraan sanoen näe nykypäivänä nukkekotiharrastusta yhtään sen väheksytympänä kuin vaikka junarataharrastusta, mutta voi olla, että tässä on kyllä tapahtunut kehitystäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti, voisitko kiinnostua naisesta, joka Tinder-profiilissa kertoo harrastavansa nukenhoitoa? Tai miehestä?
Kuinka moni mies leikkii aikuisena vielä legoilla, keräilee figuureja, katsoo animea, lukee mangaa, leikkii kaiken maailman kauko-ohjattavilla vempeleillä?
...mutta jos nainen hoivaa nukkea, niin tämä on outoa?
Legojen kokoaminen, figuurien keräily yms. on kuitenkin sellainen harrastus josta voi ihan julkisesti puhua, niitä voi esitellä muille avoimest. Sitä ei tarvitse salailla ja hävetä. Legoihin tuskin tulee noin intiimiä tunnetta ja "hoitoviettiä" kuin reborn-nukkeihin.
Legot ja muut vastaavat ovat vain palikoita ja jotain kuvia. Kukaan niistä kiinnostunut ei kuvittele mitään muuta.Tämä nukke on on todellä elävästi oikean vauvan näköinen. Siinähän ei ole tarkoitus vain leikkiä vaan todella uskottelevat hoitavansa oikeata vauvaa. He voivat alkaa kuvitella ihan muuta kuin vain leikkimistä nukeilla. Tämä pitää käsittää, että totuuden, toiveen ja kuvitelman raja voi ylittyä ihmismielessä.
Nukkien keräily ja nukkien historiasta kiinnostuminen esimerkiksi aikuisella ihmisellä on ihan hyväksyttävää ja ei tuota häpeää.
Se on on ihan eri asia kuin tämä reborn-hoivaaminen, jossa mielestäni liikutaan hiukan arveluttavissa vesissä.Mutta tuo on kulttuuriasia. Kaikki leikit, mitä miehet ovat leikkineet lapsina on "hyväksyttyjä", mutta taas naisten leikit, varsinkin nukeilla leikkiminen katsotaan taas oudoksi. Että miehet saavat ylläpitää ja ruokkia sisäistä lastaansa legoilla aikuisena, mutta naisen pitää olla aikuinen ja unohtaa sisäinen lapsensa?
Onko sinusta myös arvelluttavaa, kun aikuiset miehet pelaavat noita väkivaltapelejä, jotka ovat todella lähellä todellisuutta? Tarkoittaako, että he ovat jotenkin outoja, vinkahtaneita tai pakkomielteisiä väkivaltaan? Ja jos ei, niin miksi jälleen miesten pelit, leikit ja vempeleet ovat hyväksyttäviä, mutta ei naisten?
Tässä ei ollut nyt kyse nais/mies vastaanasettelusta vaan tosiasioista.
Miehet eivät kiinny legoukkeleihinsa, syötä, pue ja ala hoivata niitä.
Eikä ostele niille oikeita autoja.
Legoukkelit ovat legoukkeleita, ei lapsen korvikkeita.Miesten ja naisten leikit ovat pienestä lähtien erilaisia. On normaalia esimerkiksi katsoa, kun tyttölapsi hoivaa omaa nukkeaansa, kun taas poika leikkii legoilla ja pelaa jotain tappelupelejä. Siksi aikuisena pojat yleisemmin leikkivät yhä niillä legoilla, mutta naiset eivät saa enää hoivata nukkeja, niinkuin pienenä? Miksi? Miksi miehet saavat leikkiä sotaa airsoft-aseilla, peletä tietokoneella väkivaltapelejä, koota asioita legoilla jne.. Mutta nainen ei saa hoitaa nukkea niinkuin teki lapsena, koska se on "outoa"?
Ovat edelleen eri tason asioita.
Tämä tyttö ei hoivaa "nukkea", hän uskottelee hoivaavansa oikeaa lasta.
Jos nukeilla leikkii tai kerää niitä ja ja koko ajan on selvää, että kyseessä on nukke, niin asia ok.
Tässähän nukke on ikäänkuin se olisi elävä lapsi. Hän hoitaa kuviteltua lastaan.
Ettekö tajua merkityksen eroaNo niinhän lapset hoitavat lapsinakin nukkeja ajatellen, että ne olisi "oikeita" lapsia. Ruokitaan ja pestään ja käytetään pytyllä. Ja kyllä nuo ihmiset tietävät, etteivät ne nuket aitoja lapsia ole, mutta hoivaavat niitä kuin olisi lapsia, koska he saavat siitä jotain, mitä eivät saa muualta. Miksi tätä, mitä tyttölapset varsinkin ovat tehneet pienestä lähtien on väärin, kun tekevät sitä aikuisena, kun vastaavasti mitä pojat ovat tehneet lapsena on yhä hyväksyttävää aikuisena? Kyllähän ne niissä sotaleikeissä ajattelee, että kyseessä on ihan oikea sotatilanne ja tyyliin ryömivät niillä airsoft-alueilla maassa ja sepittävät toisille kuin tilanne olisi ihka oikea sotatilanne.
Roolipeleistä, larppaamisesta, turreilusta ja sims-peleistä puhumattakaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Creepy 🤡
Minä olen aina ihmetellyt että mikä nukeissa on creepyä? Nukke on vain nukke, ilmeetön, eleetön, liikkumaton lelu. Miksi esimerkiksi sitten posliinieläimet ei ole creepyjä? Miksi vain nuket saa jotkut ihmiset pelkäämään?
Puistattava siitä tulee sitten, kun se on tarpeeksi elävän näköinen.
Samanlainen puistatus tulee aidon näköisestä pehmolelusta.
Mutta aidon pikkuvauvan näköinen nukke on erityisen puistattava.
Tulee kai mielikuva lapsen ruumiista.Noi vauvanuket putoaa siihen Outoon laaksoon (uncanny valley), kun ovat niin ihmisen näköisiä, mutta eivät kuitenkaan.
Joo, olin juuri mainitsemassa tästä samasta huomiosta, kun näin viestisi.
Samaan sarjaan kuului se, kun entisinä aikoina tehtiin raajansa menettäneille ihmisille proteeseja, joista yritettiin saada mahdollisimman aidon näköisiä. Ne "tekokädet" herätti kuitenkin ihmisissä puistatuksia juuri tuon "uncanny valley" ilmiön takia, eli nykyään proteesitkin tehdään ihan metallista ja ne on monista hienoja ja huipputeknisen näköisiä laitteita.
Samasta syystä kauppojen mallinuketkin on selkeästi nuken näköisiä. Ne olisi muuten liian creepyjä.
Japanissa, robottien luvatussa maassa, tätä on tutkittu paljon, että liian ihmisennäköiset robotit ovat pelottavia. Esim hoivarobotin pitää olla sympaattisen ja hellyyttävän näköinen mutta sen pitää myös selkeästi olla robotin näköinen.
Itsellä pahmahtaisi kyllä päälle toi "uncanny valley" ilmiö eikä hoivavietti, jos saisin tuollaisen nuken. Eli haluaisin päästä siitä eroon mahdollisimman äkkiä.
Sain lapsena jopa traumoja siitä, kun sain lahjaksi aidonoloisen melkein itseni kokoisen nuken. pelkäsin sitä todella.
Luin jostakin, että tällaista "hoivaviettiä" esiintyy etenkin maissa, joissa on matala syntyvyys, mm. Puolassa. Jonkinlainen syndrooma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti, voisitko kiinnostua naisesta, joka Tinder-profiilissa kertoo harrastavansa nukenhoitoa? Tai miehestä?
Kuinka moni mies leikkii aikuisena vielä legoilla, keräilee figuureja, katsoo animea, lukee mangaa, leikkii kaiken maailman kauko-ohjattavilla vempeleillä?
...mutta jos nainen hoivaa nukkea, niin tämä on outoa?
Legojen kokoaminen, figuurien keräily yms. on kuitenkin sellainen harrastus josta voi ihan julkisesti puhua, niitä voi esitellä muille avoimest. Sitä ei tarvitse salailla ja hävetä. Legoihin tuskin tulee noin intiimiä tunnetta ja "hoitoviettiä" kuin reborn-nukkeihin.
Legot ja muut vastaavat ovat vain palikoita ja jotain kuvia. Kukaan niistä kiinnostunut ei kuvittele mitään muuta.Tämä nukke on on todellä elävästi oikean vauvan näköinen. Siinähän ei ole tarkoitus vain leikkiä vaan todella uskottelevat hoitavansa oikeata vauvaa. He voivat alkaa kuvitella ihan muuta kuin vain leikkimistä nukeilla. Tämä pitää käsittää, että totuuden, toiveen ja kuvitelman raja voi ylittyä ihmismielessä.
Nukkien keräily ja nukkien historiasta kiinnostuminen esimerkiksi aikuisella ihmisellä on ihan hyväksyttävää ja ei tuota häpeää.
Se on on ihan eri asia kuin tämä reborn-hoivaaminen, jossa mielestäni liikutaan hiukan arveluttavissa vesissä.Mutta tuo on kulttuuriasia. Kaikki leikit, mitä miehet ovat leikkineet lapsina on "hyväksyttyjä", mutta taas naisten leikit, varsinkin nukeilla leikkiminen katsotaan taas oudoksi. Että miehet saavat ylläpitää ja ruokkia sisäistä lastaansa legoilla aikuisena, mutta naisen pitää olla aikuinen ja unohtaa sisäinen lapsensa?
Onko sinusta myös arvelluttavaa, kun aikuiset miehet pelaavat noita väkivaltapelejä, jotka ovat todella lähellä todellisuutta? Tarkoittaako, että he ovat jotenkin outoja, vinkahtaneita tai pakkomielteisiä väkivaltaan? Ja jos ei, niin miksi jälleen miesten pelit, leikit ja vempeleet ovat hyväksyttäviä, mutta ei naisten?
No eikös nukkekotiharrastus ole nykyisin ihan hienona pidetty homma? Täkäläisessä sanomalehdessäkin on välillä juttuja siitä, eli ei missään oman piirin lehdessä vaan ihan sitä esitellään vaikka pienoislennokkiharrastuksen tavoin. Tai sitten tehdään käsitöinä vaikka upeita tonttuja ja nukkeja. Jotain leikillistä siinäkin on. Luvalla sanoen eivät aikuiset miehet voi leikkiä kuten leikkivät pikkupoikina: kuvittele nyt jotain miestä kontallaan lattialla työntelemässä pikkuautoja eteenpäin ja päristelemässä suullaan. Kyllä ne leikit kuitenkin muuttuvat aikuistumisen myötä ja hyvä niin. Leikillisyys itsessään on hieno piirre.
Ihan samalla tavalla he kasaavat legoilla ja ajavat kauko-ohjattavilla autoilla. Tai leikkivät sotaa airsoft-aseilla. Nyt aikuisena vain legokokoamiset saattavat olla monimutkaisempi ja ne sotaleikit laajempia. Mutta samanlaista "leikkiä" se yhä on. Ja tämä on hyväksyttävää jälleen miehiltä, mutta ei naisilta, koska naisille jälleen on erilaiset standardit. Naisten pitää olla tietynlaisia aikuisia, kun miehet saavat leikkiä yhä aikuisenakin. Aseella sotimiset hyväksytään, mutta hoivaaminen koetaan outona, jos se keskittyy esineeseen.
No ei minun aikuinen poikani kasaa legoja samalla tavalla kuin lapsena. Joo, ovat monimutkaisempia, mutta isoin ero on, että ei "kuvittele" siinä leikissä mitään, ei ne legoukkelit syöksy sieltä mitään tulipaloa sammuttamaan. Ja ihan samalla tavalla aikuinen nainen voi harrastaa nukkekoteja yhä, mutta asukkaat harvemmin riitaantuvat keskenään. Siis toki legomaailmoissa voi kuvitella, että tuossa korttelikahvilassa on töissä sellainen ja sellainen tyyppi ja tässä nukkekodissa lapsi harrastaa tätä ja tätä, mutta ei niiden hahmojen "nahkoihin" mennä samalla tapaa kuin lapsena. Siis ihan oikeasti jos jossain aikuisten sotaleikissä mies eläytyisi kuten lapsena siihen, että vastapuoli on oikeasti joku vieraan vallan agentti tai ties mitä, niin eiköhän sitä vähän pöpipäänä pidettäisi. Siis se rooli voi olla "vieraan vallan agentti", mutta siihen kuvitelmaan ei mennä sillä tavalla mukaan, eläydytä täysillä, vaan ennemmin sitten vain pelataan noiden roolinimikkeiden pohjalta. En nyt suoraan sanoen näe nykypäivänä nukkekotiharrastusta yhtään sen väheksytympänä kuin vaikka junarataharrastusta, mutta voi olla, että tässä on kyllä tapahtunut kehitystäkin.
Eihän reborn-nukkien hoitajatkaan leiki, että nyt tämä vauva itkee, vaan pukevat niitä ja asettelevat nukkumaan siinä missä nukkekotiharrastaja laittaa huonekaluja ja tapetteja paikoilleen. Mielikuvitus ja haaveilu lisää hyvinvointia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti, voisitko kiinnostua naisesta, joka Tinder-profiilissa kertoo harrastavansa nukenhoitoa? Tai miehestä?
Kuinka moni mies leikkii aikuisena vielä legoilla, keräilee figuureja, katsoo animea, lukee mangaa, leikkii kaiken maailman kauko-ohjattavilla vempeleillä?
...mutta jos nainen hoivaa nukkea, niin tämä on outoa?
Legojen kokoaminen, figuurien keräily yms. on kuitenkin sellainen harrastus josta voi ihan julkisesti puhua, niitä voi esitellä muille avoimest. Sitä ei tarvitse salailla ja hävetä. Legoihin tuskin tulee noin intiimiä tunnetta ja "hoitoviettiä" kuin reborn-nukkeihin.
Legot ja muut vastaavat ovat vain palikoita ja jotain kuvia. Kukaan niistä kiinnostunut ei kuvittele mitään muuta.Tämä nukke on on todellä elävästi oikean vauvan näköinen. Siinähän ei ole tarkoitus vain leikkiä vaan todella uskottelevat hoitavansa oikeata vauvaa. He voivat alkaa kuvitella ihan muuta kuin vain leikkimistä nukeilla. Tämä pitää käsittää, että totuuden, toiveen ja kuvitelman raja voi ylittyä ihmismielessä.
Nukkien keräily ja nukkien historiasta kiinnostuminen esimerkiksi aikuisella ihmisellä on ihan hyväksyttävää ja ei tuota häpeää.
Se on on ihan eri asia kuin tämä reborn-hoivaaminen, jossa mielestäni liikutaan hiukan arveluttavissa vesissä.Mutta tuo on kulttuuriasia. Kaikki leikit, mitä miehet ovat leikkineet lapsina on "hyväksyttyjä", mutta taas naisten leikit, varsinkin nukeilla leikkiminen katsotaan taas oudoksi. Että miehet saavat ylläpitää ja ruokkia sisäistä lastaansa legoilla aikuisena, mutta naisen pitää olla aikuinen ja unohtaa sisäinen lapsensa?
Onko sinusta myös arvelluttavaa, kun aikuiset miehet pelaavat noita väkivaltapelejä, jotka ovat todella lähellä todellisuutta? Tarkoittaako, että he ovat jotenkin outoja, vinkahtaneita tai pakkomielteisiä väkivaltaan? Ja jos ei, niin miksi jälleen miesten pelit, leikit ja vempeleet ovat hyväksyttäviä, mutta ei naisten?
Tässä ei ollut nyt kyse nais/mies vastaanasettelusta vaan tosiasioista.
Miehet eivät kiinny legoukkeleihinsa, syötä, pue ja ala hoivata niitä.
Eikä ostele niille oikeita autoja.
Legoukkelit ovat legoukkeleita, ei lapsen korvikkeita.Miesten ja naisten leikit ovat pienestä lähtien erilaisia. On normaalia esimerkiksi katsoa, kun tyttölapsi hoivaa omaa nukkeaansa, kun taas poika leikkii legoilla ja pelaa jotain tappelupelejä. Siksi aikuisena pojat yleisemmin leikkivät yhä niillä legoilla, mutta naiset eivät saa enää hoivata nukkeja, niinkuin pienenä? Miksi? Miksi miehet saavat leikkiä sotaa airsoft-aseilla, peletä tietokoneella väkivaltapelejä, koota asioita legoilla jne.. Mutta nainen ei saa hoitaa nukkea niinkuin teki lapsena, koska se on "outoa"?
Ovat edelleen eri tason asioita.
Tämä tyttö ei hoivaa "nukkea", hän uskottelee hoivaavansa oikeaa lasta.
Jos nukeilla leikkii tai kerää niitä ja ja koko ajan on selvää, että kyseessä on nukke, niin asia ok.
Tässähän nukke on ikäänkuin se olisi elävä lapsi. Hän hoitaa kuviteltua lastaan.
Ettekö tajua merkityksen eroa
Uskallanpa väittää, että lähes kaikki näistäkin harrastajista tietää sen eron ja "nukkeleikki" on vain omanlaistaan rentoutusta ja pakoa arjesta. Kuten esimerkiksi nukkekotiharrastaja tykkää siitä askartelusta ja miniatyyrien näpertelystä, hänestä on mukavaa myös nähdä se valmis projekti ja ottaa siitä vaikka kuva ja julkaista someen niin, että sen voisi kuvitella olevan aito huone, jossa jokainen tavara on niin hyvin tehty ja mittakaavassa, että satunnainen katsoja ei erota sitä todellisuudesta. Tuskinpa hän kuvittelee oikeasti asuvansa siinä minihuoneessa, vaikka olisikin käyttänyt kymmeniä ellei satoja tunteja sen valmistukseen.
Samalla lailla vauvanukkeharrastajan mielestä voi olla tosi ihanaa päästä kerrankin ostamaan söpöjä vauvanvaatteita ja pukea niitä jollekin. Pidellä ehkä sylissä sitä aidon painoista nukkea ja ajatella, että sellaiselta voisi oikeakin vauva tuntua, ihastella taiteilijan kaunista työnjälkeä. Voihan sitä aikuinenkin vähän olla leikkimielellä ja olla hoivaavinaan nukkea hetken, mutta toisessa hetkessä hän käy spinningtunnilla, neuloo islanninvillapaitaa tai tapaa ystäviään kaupungilla. Harva oikeasti pitää nukkea oikeana vauvana _koko aikaa_. Äärimmäisen harva ellei kukaan. Se on vain yksi harrastus monien joukossa, eikä määrittele ihmistä kuin osittain. Vähän kuin joku ilmakitaran soitto - ei kai kukaan oikeasti usko, että siinä olisi todellinen näkymätön kitara, tai että ihminen on vinksahtanut, kun ei tajua, että kukaan muu ei sitä kitaraa näe? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti, voisitko kiinnostua naisesta, joka Tinder-profiilissa kertoo harrastavansa nukenhoitoa? Tai miehestä?
Kuinka moni mies leikkii aikuisena vielä legoilla, keräilee figuureja, katsoo animea, lukee mangaa, leikkii kaiken maailman kauko-ohjattavilla vempeleillä?
...mutta jos nainen hoivaa nukkea, niin tämä on outoa?
Legojen kokoaminen, figuurien keräily yms. on kuitenkin sellainen harrastus josta voi ihan julkisesti puhua, niitä voi esitellä muille avoimest. Sitä ei tarvitse salailla ja hävetä. Legoihin tuskin tulee noin intiimiä tunnetta ja "hoitoviettiä" kuin reborn-nukkeihin.
Legot ja muut vastaavat ovat vain palikoita ja jotain kuvia. Kukaan niistä kiinnostunut ei kuvittele mitään muuta.Tämä nukke on on todellä elävästi oikean vauvan näköinen. Siinähän ei ole tarkoitus vain leikkiä vaan todella uskottelevat hoitavansa oikeata vauvaa. He voivat alkaa kuvitella ihan muuta kuin vain leikkimistä nukeilla. Tämä pitää käsittää, että totuuden, toiveen ja kuvitelman raja voi ylittyä ihmismielessä.
Nukkien keräily ja nukkien historiasta kiinnostuminen esimerkiksi aikuisella ihmisellä on ihan hyväksyttävää ja ei tuota häpeää.
Se on on ihan eri asia kuin tämä reborn-hoivaaminen, jossa mielestäni liikutaan hiukan arveluttavissa vesissä.Mutta tuo on kulttuuriasia. Kaikki leikit, mitä miehet ovat leikkineet lapsina on "hyväksyttyjä", mutta taas naisten leikit, varsinkin nukeilla leikkiminen katsotaan taas oudoksi. Että miehet saavat ylläpitää ja ruokkia sisäistä lastaansa legoilla aikuisena, mutta naisen pitää olla aikuinen ja unohtaa sisäinen lapsensa?
Onko sinusta myös arvelluttavaa, kun aikuiset miehet pelaavat noita väkivaltapelejä, jotka ovat todella lähellä todellisuutta? Tarkoittaako, että he ovat jotenkin outoja, vinkahtaneita tai pakkomielteisiä väkivaltaan? Ja jos ei, niin miksi jälleen miesten pelit, leikit ja vempeleet ovat hyväksyttäviä, mutta ei naisten?
No eikös nukkekotiharrastus ole nykyisin ihan hienona pidetty homma? Täkäläisessä sanomalehdessäkin on välillä juttuja siitä, eli ei missään oman piirin lehdessä vaan ihan sitä esitellään vaikka pienoislennokkiharrastuksen tavoin. Tai sitten tehdään käsitöinä vaikka upeita tonttuja ja nukkeja. Jotain leikillistä siinäkin on. Luvalla sanoen eivät aikuiset miehet voi leikkiä kuten leikkivät pikkupoikina: kuvittele nyt jotain miestä kontallaan lattialla työntelemässä pikkuautoja eteenpäin ja päristelemässä suullaan. Kyllä ne leikit kuitenkin muuttuvat aikuistumisen myötä ja hyvä niin. Leikillisyys itsessään on hieno piirre.
Ihan samalla tavalla he kasaavat legoilla ja ajavat kauko-ohjattavilla autoilla. Tai leikkivät sotaa airsoft-aseilla. Nyt aikuisena vain legokokoamiset saattavat olla monimutkaisempi ja ne sotaleikit laajempia. Mutta samanlaista "leikkiä" se yhä on. Ja tämä on hyväksyttävää jälleen miehiltä, mutta ei naisilta, koska naisille jälleen on erilaiset standardit. Naisten pitää olla tietynlaisia aikuisia, kun miehet saavat leikkiä yhä aikuisenakin. Aseella sotimiset hyväksytään, mutta hoivaaminen koetaan outona, jos se keskittyy esineeseen.
No ei minun aikuinen poikani kasaa legoja samalla tavalla kuin lapsena. Joo, ovat monimutkaisempia, mutta isoin ero on, että ei "kuvittele" siinä leikissä mitään, ei ne legoukkelit syöksy sieltä mitään tulipaloa sammuttamaan. Ja ihan samalla tavalla aikuinen nainen voi harrastaa nukkekoteja yhä, mutta asukkaat harvemmin riitaantuvat keskenään. Siis toki legomaailmoissa voi kuvitella, että tuossa korttelikahvilassa on töissä sellainen ja sellainen tyyppi ja tässä nukkekodissa lapsi harrastaa tätä ja tätä, mutta ei niiden hahmojen "nahkoihin" mennä samalla tapaa kuin lapsena. Siis ihan oikeasti jos jossain aikuisten sotaleikissä mies eläytyisi kuten lapsena siihen, että vastapuoli on oikeasti joku vieraan vallan agentti tai ties mitä, niin eiköhän sitä vähän pöpipäänä pidettäisi. Siis se rooli voi olla "vieraan vallan agentti", mutta siihen kuvitelmaan ei mennä sillä tavalla mukaan, eläydytä täysillä, vaan ennemmin sitten vain pelataan noiden roolinimikkeiden pohjalta. En nyt suoraan sanoen näe nykypäivänä nukkekotiharrastusta yhtään sen väheksytympänä kuin vaikka junarataharrastusta, mutta voi olla, että tässä on kyllä tapahtunut kehitystäkin.
Eipä nuo Reborn-nukkeja harrastavat leiki, että nukke käy kakalla tai vastaavaa. Ainoastaan mitä tekevät, ovat että pukevat heitä ja laittavat nukkumaan ja pitelevät niitä sylissä. Se on vähän, kun sanottaisiin, että reborn harrastajat saisivat vain katsoa nukkeja ja laittaa ne johonkin hyllyyn vs että feikki-aseita harrastavat miehet saisivat vain ostaa pyssyt ja laittaa ne seinille ja vain katsella niitä. Se vauvaa hoitava henkilö on roolissa siinä, missä mies leikkiessään sotaa jossain metsässä kavereiden kanssa.
Ja onhan noita muitakin miesten leikkejä, esim larppaaminen, missä tehdään pehmomuovista aseet ja sitten hyökätään toisten kimppuun ajatellen, että eletään jossain keski-ajalla. Näistähän on ihan turnauksiakin, laitetaan päälle keskiajan vaatteet jne ja esitetään, että ollaan joku ritari. Mutta tämäkin on ihan "normaalia ja hyväksyttävää", että miehet saa vetää näitä mielikuvitusrooleja ja tappeluja, mutta auta armias, jos nainen tahtoo ylläpitää roolia, jossa hoivaa vauvaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Creepy 🤡
Minä olen aina ihmetellyt että mikä nukeissa on creepyä? Nukke on vain nukke, ilmeetön, eleetön, liikkumaton lelu. Miksi esimerkiksi sitten posliinieläimet ei ole creepyjä? Miksi vain nuket saa jotkut ihmiset pelkäämään?
Puistattava siitä tulee sitten, kun se on tarpeeksi elävän näköinen.
Samanlainen puistatus tulee aidon näköisestä pehmolelusta.
Mutta aidon pikkuvauvan näköinen nukke on erityisen puistattava.
Tulee kai mielikuva lapsen ruumiista.Noi vauvanuket putoaa siihen Outoon laaksoon (uncanny valley), kun ovat niin ihmisen näköisiä, mutta eivät kuitenkaan.
Joo, olin juuri mainitsemassa tästä samasta huomiosta, kun näin viestisi.
Samaan sarjaan kuului se, kun entisinä aikoina tehtiin raajansa menettäneille ihmisille proteeseja, joista yritettiin saada mahdollisimman aidon näköisiä. Ne "tekokädet" herätti kuitenkin ihmisissä puistatuksia juuri tuon "uncanny valley" ilmiön takia, eli nykyään proteesitkin tehdään ihan metallista ja ne on monista hienoja ja huipputeknisen näköisiä laitteita.
Samasta syystä kauppojen mallinuketkin on selkeästi nuken näköisiä. Ne olisi muuten liian creepyjä.
Japanissa, robottien luvatussa maassa, tätä on tutkittu paljon, että liian ihmisennäköiset robotit ovat pelottavia. Esim hoivarobotin pitää olla sympaattisen ja hellyyttävän näköinen mutta sen pitää myös selkeästi olla robotin näköinen.
Itsellä pahmahtaisi kyllä päälle toi "uncanny valley" ilmiö eikä hoivavietti, jos saisin tuollaisen nuken. Eli haluaisin päästä siitä eroon mahdollisimman äkkiä.
Sain lapsena jopa traumoja siitä, kun sain lahjaksi aidonoloisen melkein itseni kokoisen nuken. pelkäsin sitä todella.
Uncanny valley -ilmiö on aivan todellinen. Kävittekö viime kesänä Oulun taidemuseossa, siellä oli aiheesta hieno, mielenkiintoinen ja varsin karmivakin näyttely.
Olen nähnyt tällaisia reborn-nukkeja luonnossa, ja uskaltaisin väittää, että kun sitä vähän tarkemmin katsoo, niin ei sitä elävään vauvaan sekoita, kyllä se kuitenkin on nuken näköinen, etenkin jos on aukisilmäinen nukke. Parhaimmillaan oikein kauniisti tehdyn nuken näköinen, mutta nuken kuitenkin. Toki vaununkopassa vaatteet päällä ja tutti suusta menee ohimennen vilkaistuna helposti aidostakin. Harva todellisuudessa näyttää "kuolleelta vauvalta", koska useimmin nukke on kuitenkin maalattu luonnollisen punakaksi, eikä ole sillä tapaa kelmeä ja kalvakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti, voisitko kiinnostua naisesta, joka Tinder-profiilissa kertoo harrastavansa nukenhoitoa? Tai miehestä?
Kuinka moni mies leikkii aikuisena vielä legoilla, keräilee figuureja, katsoo animea, lukee mangaa, leikkii kaiken maailman kauko-ohjattavilla vempeleillä?
...mutta jos nainen hoivaa nukkea, niin tämä on outoa?
Olet oikeassa. Miehet saa leikkiä leluilla koko elämänsä, isoilla ja pienillä ja se on ok, sillä pojat on poikia. On junaratoja, lennokkeja, sotaa, autoja, erilaisia pienoismalleja.
Joku aika sitten oli lehtijuttu, jossa jossain it-firmassa leikittiin legoilla ja niillä oli ihan ulkomailla koulutettu ohjaaja siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti, voisitko kiinnostua naisesta, joka Tinder-profiilissa kertoo harrastavansa nukenhoitoa? Tai miehestä?
Kuinka moni mies leikkii aikuisena vielä legoilla, keräilee figuureja, katsoo animea, lukee mangaa, leikkii kaiken maailman kauko-ohjattavilla vempeleillä?
...mutta jos nainen hoivaa nukkea, niin tämä on outoa?
Legojen kokoaminen, figuurien keräily yms. on kuitenkin sellainen harrastus josta voi ihan julkisesti puhua, niitä voi esitellä muille avoimest. Sitä ei tarvitse salailla ja hävetä. Legoihin tuskin tulee noin intiimiä tunnetta ja "hoitoviettiä" kuin reborn-nukkeihin.
Legot ja muut vastaavat ovat vain palikoita ja jotain kuvia. Kukaan niistä kiinnostunut ei kuvittele mitään muuta.Tämä nukke on on todellä elävästi oikean vauvan näköinen. Siinähän ei ole tarkoitus vain leikkiä vaan todella uskottelevat hoitavansa oikeata vauvaa. He voivat alkaa kuvitella ihan muuta kuin vain leikkimistä nukeilla. Tämä pitää käsittää, että totuuden, toiveen ja kuvitelman raja voi ylittyä ihmismielessä.
Nukkien keräily ja nukkien historiasta kiinnostuminen esimerkiksi aikuisella ihmisellä on ihan hyväksyttävää ja ei tuota häpeää.
Se on on ihan eri asia kuin tämä reborn-hoivaaminen, jossa mielestäni liikutaan hiukan arveluttavissa vesissä.Mutta tuo on kulttuuriasia. Kaikki leikit, mitä miehet ovat leikkineet lapsina on "hyväksyttyjä", mutta taas naisten leikit, varsinkin nukeilla leikkiminen katsotaan taas oudoksi. Että miehet saavat ylläpitää ja ruokkia sisäistä lastaansa legoilla aikuisena, mutta naisen pitää olla aikuinen ja unohtaa sisäinen lapsensa?
Onko sinusta myös arvelluttavaa, kun aikuiset miehet pelaavat noita väkivaltapelejä, jotka ovat todella lähellä todellisuutta? Tarkoittaako, että he ovat jotenkin outoja, vinkahtaneita tai pakkomielteisiä väkivaltaan? Ja jos ei, niin miksi jälleen miesten pelit, leikit ja vempeleet ovat hyväksyttäviä, mutta ei naisten?
No eikös nukkekotiharrastus ole nykyisin ihan hienona pidetty homma? Täkäläisessä sanomalehdessäkin on välillä juttuja siitä, eli ei missään oman piirin lehdessä vaan ihan sitä esitellään vaikka pienoislennokkiharrastuksen tavoin. Tai sitten tehdään käsitöinä vaikka upeita tonttuja ja nukkeja. Jotain leikillistä siinäkin on. Luvalla sanoen eivät aikuiset miehet voi leikkiä kuten leikkivät pikkupoikina: kuvittele nyt jotain miestä kontallaan lattialla työntelemässä pikkuautoja eteenpäin ja päristelemässä suullaan. Kyllä ne leikit kuitenkin muuttuvat aikuistumisen myötä ja hyvä niin. Leikillisyys itsessään on hieno piirre.
Ihan samalla tavalla he kasaavat legoilla ja ajavat kauko-ohjattavilla autoilla. Tai leikkivät sotaa airsoft-aseilla. Nyt aikuisena vain legokokoamiset saattavat olla monimutkaisempi ja ne sotaleikit laajempia. Mutta samanlaista "leikkiä" se yhä on. Ja tämä on hyväksyttävää jälleen miehiltä, mutta ei naisilta, koska naisille jälleen on erilaiset standardit. Naisten pitää olla tietynlaisia aikuisia, kun miehet saavat leikkiä yhä aikuisenakin. Aseella sotimiset hyväksytään, mutta hoivaaminen koetaan outona, jos se keskittyy esineeseen.
No ei minun aikuinen poikani kasaa legoja samalla tavalla kuin lapsena. Joo, ovat monimutkaisempia, mutta isoin ero on, että ei "kuvittele" siinä leikissä mitään, ei ne legoukkelit syöksy sieltä mitään tulipaloa sammuttamaan. Ja ihan samalla tavalla aikuinen nainen voi harrastaa nukkekoteja yhä, mutta asukkaat harvemmin riitaantuvat keskenään. Siis toki legomaailmoissa voi kuvitella, että tuossa korttelikahvilassa on töissä sellainen ja sellainen tyyppi ja tässä nukkekodissa lapsi harrastaa tätä ja tätä, mutta ei niiden hahmojen "nahkoihin" mennä samalla tapaa kuin lapsena. Siis ihan oikeasti jos jossain aikuisten sotaleikissä mies eläytyisi kuten lapsena siihen, että vastapuoli on oikeasti joku vieraan vallan agentti tai ties mitä, niin eiköhän sitä vähän pöpipäänä pidettäisi. Siis se rooli voi olla "vieraan vallan agentti", mutta siihen kuvitelmaan ei mennä sillä tavalla mukaan, eläydytä täysillä, vaan ennemmin sitten vain pelataan noiden roolinimikkeiden pohjalta. En nyt suoraan sanoen näe nykypäivänä nukkekotiharrastusta yhtään sen väheksytympänä kuin vaikka junarataharrastusta, mutta voi olla, että tässä on kyllä tapahtunut kehitystäkin.
Eipä nuo Reborn-nukkeja harrastavat leiki, että nukke käy kakalla tai vastaavaa. Ainoastaan mitä tekevät, ovat että pukevat heitä ja laittavat nukkumaan ja pitelevät niitä sylissä. Se on vähän, kun sanottaisiin, että reborn harrastajat saisivat vain katsoa nukkeja ja laittaa ne johonkin hyllyyn vs että feikki-aseita harrastavat miehet saisivat vain ostaa pyssyt ja laittaa ne seinille ja vain katsella niitä. Se vauvaa hoitava henkilö on roolissa siinä, missä mies leikkiessään sotaa jossain metsässä kavereiden kanssa.
Ja onhan noita muitakin miesten leikkejä, esim larppaaminen, missä tehdään pehmomuovista aseet ja sitten hyökätään toisten kimppuun ajatellen, että eletään jossain keski-ajalla. Näistähän on ihan turnauksiakin, laitetaan päälle keskiajan vaatteet jne ja esitetään, että ollaan joku ritari. Mutta tämäkin on ihan "normaalia ja hyväksyttävää", että miehet saa vetää näitä mielikuvitusrooleja ja tappeluja, mutta auta armias, jos nainen tahtoo ylläpitää roolia, jossa hoivaa vauvaa?
Nämä kuula-ase ja väripanossotimiset on samaa lajia. Leikitään että TA-petaan toisia. Harvoin kuulee kyseenalaistettavan kuinka tervepäistä se on aikuisilta ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo pelkkä nimi, Reborn, saa mulle kylmiä väristyksiä. Ihan kuin niillä olisi tarkoitus korvata kuolleet vauvat 🤯
Jos oikein muistan, niin se oli ton nuken alkuperäinen idea.
Eli joku jenkkilän nukenvalmistaja alkoi valmistaa aidontuntuisia vauvanukkeja äideille jotka olivat menettäneet vauvansa. Äiti lähetti kuvia vauvansa kasvoista, ja nukenvalmistaja teki näköisnuken, joka myös painoi saman verran kuin oikea vauva.
Toki sitten muutkin naiset hurahtivat näihin nukkeihin.
Yhtä makaaberia on tää jenkkilän käytäntö näistä "cuddle cot"- kehdoista, eli kuollutta vauvaa säilytetään kotona hautajaisiin asti söpössä kehdossa tms. joka on kylmennetty jääkaappikylmäksi ja sitten sitä vauvaa voi myös kyvettää ja pukea eri asusteisiin ja hoitaa kuin "oikeaa" vauvaa. Sitä voi siinä myös ulkoiluttaa ja viedä jopa vierailulle sukulaisille.
Tosin monet sanovat että se helpottaa huomattavasti vanhempien luopumisen tuskaa kun he saavat näin luoda muistoja vauvastaan ja se otetaan samalla tavoin osaksi sukua ja perhettä kuin eläväkin vauva.Ei ole varmaan Suomessa laillista tuommoinen cuddle cot? Ei kuulosta kovin terveeltä, mutta toisaalta en halua arvostella toisten tapaa surra.
Bisnestä. Surulla tahkotaan rahaa. Surullista.
Siis "cuddle cot" saadaan sairaalasta lainaksi ja sairaalat saavat niitä yleensä lahjoituksina kun kiitolliset vanhemmat, joilla itsellä on ollut "cuddle cot" lainassa, pistävät usein jälkeenpäin pystyyn keräyksen hankkiakseen itsekin cuddle cotin lahjoitettavaksi johonkin sairaalaan. Siihen on yleensä vielä pistetty pieni muistolaatta minkä nimisen vauvan muiston kunnioittamiseksi se on lahjoitettu.
muistaakseni myös ainakin Australiassa ja Englannissakin on niitä jo joissain sairaaloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Creepy 🤡
Minä olen aina ihmetellyt että mikä nukeissa on creepyä? Nukke on vain nukke, ilmeetön, eleetön, liikkumaton lelu. Miksi esimerkiksi sitten posliinieläimet ei ole creepyjä? Miksi vain nuket saa jotkut ihmiset pelkäämään?
Puistattava siitä tulee sitten, kun se on tarpeeksi elävän näköinen.
Samanlainen puistatus tulee aidon näköisestä pehmolelusta.
Mutta aidon pikkuvauvan näköinen nukke on erityisen puistattava.
Tulee kai mielikuva lapsen ruumiista.Noi vauvanuket putoaa siihen Outoon laaksoon (uncanny valley), kun ovat niin ihmisen näköisiä, mutta eivät kuitenkaan.
Joo, olin juuri mainitsemassa tästä samasta huomiosta, kun näin viestisi.
Samaan sarjaan kuului se, kun entisinä aikoina tehtiin raajansa menettäneille ihmisille proteeseja, joista yritettiin saada mahdollisimman aidon näköisiä. Ne "tekokädet" herätti kuitenkin ihmisissä puistatuksia juuri tuon "uncanny valley" ilmiön takia, eli nykyään proteesitkin tehdään ihan metallista ja ne on monista hienoja ja huipputeknisen näköisiä laitteita.
Samasta syystä kauppojen mallinuketkin on selkeästi nuken näköisiä. Ne olisi muuten liian creepyjä.
Japanissa, robottien luvatussa maassa, tätä on tutkittu paljon, että liian ihmisennäköiset robotit ovat pelottavia. Esim hoivarobotin pitää olla sympaattisen ja hellyyttävän näköinen mutta sen pitää myös selkeästi olla robotin näköinen.
Itsellä pahmahtaisi kyllä päälle toi "uncanny valley" ilmiö eikä hoivavietti, jos saisin tuollaisen nuken. Eli haluaisin päästä siitä eroon mahdollisimman äkkiä.
Sain lapsena jopa traumoja siitä, kun sain lahjaksi aidonoloisen melkein itseni kokoisen nuken. pelkäsin sitä todella.
Häh.
Miten olis terapia ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkevämpi harrastus kuin esim koirat. Nuket voinee jättää esim ulkomaanmatkojen ajaksi kotiin tai ainakin helpompi ottaa mukaan kuin koirat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti, voisitko kiinnostua naisesta, joka Tinder-profiilissa kertoo harrastavansa nukenhoitoa? Tai miehestä?
Kuinka moni mies leikkii aikuisena vielä legoilla, keräilee figuureja, katsoo animea, lukee mangaa, leikkii kaiken maailman kauko-ohjattavilla vempeleillä?
...mutta jos nainen hoivaa nukkea, niin tämä on outoa?
Legojen kokoaminen, figuurien keräily yms. on kuitenkin sellainen harrastus josta voi ihan julkisesti puhua, niitä voi esitellä muille avoimest. Sitä ei tarvitse salailla ja hävetä. Legoihin tuskin tulee noin intiimiä tunnetta ja "hoitoviettiä" kuin reborn-nukkeihin.
Legot ja muut vastaavat ovat vain palikoita ja jotain kuvia. Kukaan niistä kiinnostunut ei kuvittele mitään muuta.Tämä nukke on on todellä elävästi oikean vauvan näköinen. Siinähän ei ole tarkoitus vain leikkiä vaan todella uskottelevat hoitavansa oikeata vauvaa. He voivat alkaa kuvitella ihan muuta kuin vain leikkimistä nukeilla. Tämä pitää käsittää, että totuuden, toiveen ja kuvitelman raja voi ylittyä ihmismielessä.
Nukkien keräily ja nukkien historiasta kiinnostuminen esimerkiksi aikuisella ihmisellä on ihan hyväksyttävää ja ei tuota häpeää.
Se on on ihan eri asia kuin tämä reborn-hoivaaminen, jossa mielestäni liikutaan hiukan arveluttavissa vesissä.Mutta tuo on kulttuuriasia. Kaikki leikit, mitä miehet ovat leikkineet lapsina on "hyväksyttyjä", mutta taas naisten leikit, varsinkin nukeilla leikkiminen katsotaan taas oudoksi. Että miehet saavat ylläpitää ja ruokkia sisäistä lastaansa legoilla aikuisena, mutta naisen pitää olla aikuinen ja unohtaa sisäinen lapsensa?
Onko sinusta myös arvelluttavaa, kun aikuiset miehet pelaavat noita väkivaltapelejä, jotka ovat todella lähellä todellisuutta? Tarkoittaako, että he ovat jotenkin outoja, vinkahtaneita tai pakkomielteisiä väkivaltaan? Ja jos ei, niin miksi jälleen miesten pelit, leikit ja vempeleet ovat hyväksyttäviä, mutta ei naisten?
No eikös nukkekotiharrastus ole nykyisin ihan hienona pidetty homma? Täkäläisessä sanomalehdessäkin on välillä juttuja siitä, eli ei missään oman piirin lehdessä vaan ihan sitä esitellään vaikka pienoislennokkiharrastuksen tavoin. Tai sitten tehdään käsitöinä vaikka upeita tonttuja ja nukkeja. Jotain leikillistä siinäkin on. Luvalla sanoen eivät aikuiset miehet voi leikkiä kuten leikkivät pikkupoikina: kuvittele nyt jotain miestä kontallaan lattialla työntelemässä pikkuautoja eteenpäin ja päristelemässä suullaan. Kyllä ne leikit kuitenkin muuttuvat aikuistumisen myötä ja hyvä niin. Leikillisyys itsessään on hieno piirre.
Ihan samalla tavalla he kasaavat legoilla ja ajavat kauko-ohjattavilla autoilla. Tai leikkivät sotaa airsoft-aseilla. Nyt aikuisena vain legokokoamiset saattavat olla monimutkaisempi ja ne sotaleikit laajempia. Mutta samanlaista "leikkiä" se yhä on. Ja tämä on hyväksyttävää jälleen miehiltä, mutta ei naisilta, koska naisille jälleen on erilaiset standardit. Naisten pitää olla tietynlaisia aikuisia, kun miehet saavat leikkiä yhä aikuisenakin. Aseella sotimiset hyväksytään, mutta hoivaaminen koetaan outona, jos se keskittyy esineeseen.
No ei minun aikuinen poikani kasaa legoja samalla tavalla kuin lapsena. Joo, ovat monimutkaisempia, mutta isoin ero on, että ei "kuvittele" siinä leikissä mitään, ei ne legoukkelit syöksy sieltä mitään tulipaloa sammuttamaan. Ja ihan samalla tavalla aikuinen nainen voi harrastaa nukkekoteja yhä, mutta asukkaat harvemmin riitaantuvat keskenään. Siis toki legomaailmoissa voi kuvitella, että tuossa korttelikahvilassa on töissä sellainen ja sellainen tyyppi ja tässä nukkekodissa lapsi harrastaa tätä ja tätä, mutta ei niiden hahmojen "nahkoihin" mennä samalla tapaa kuin lapsena. Siis ihan oikeasti jos jossain aikuisten sotaleikissä mies eläytyisi kuten lapsena siihen, että vastapuoli on oikeasti joku vieraan vallan agentti tai ties mitä, niin eiköhän sitä vähän pöpipäänä pidettäisi. Siis se rooli voi olla "vieraan vallan agentti", mutta siihen kuvitelmaan ei mennä sillä tavalla mukaan, eläydytä täysillä, vaan ennemmin sitten vain pelataan noiden roolinimikkeiden pohjalta. En nyt suoraan sanoen näe nykypäivänä nukkekotiharrastusta yhtään sen väheksytympänä kuin vaikka junarataharrastusta, mutta voi olla, että tässä on kyllä tapahtunut kehitystäkin.
Eihän reborn-nukkien hoitajatkaan leiki, että nyt tämä vauva itkee, vaan pukevat niitä ja asettelevat nukkumaan siinä missä nukkekotiharrastaja laittaa huonekaluja ja tapetteja paikoilleen. Mielikuvitus ja haaveilu lisää hyvinvointia!
No ei legoharrastajat todellakaan laita legoukkoja lastenvaunuihin ja lähde lenkille. Aivan eri tason harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti, voisitko kiinnostua naisesta, joka Tinder-profiilissa kertoo harrastavansa nukenhoitoa? Tai miehestä?
Kuinka moni mies leikkii aikuisena vielä legoilla, keräilee figuureja, katsoo animea, lukee mangaa, leikkii kaiken maailman kauko-ohjattavilla vempeleillä?
...mutta jos nainen hoivaa nukkea, niin tämä on outoa?
Legojen kokoaminen, figuurien keräily yms. on kuitenkin sellainen harrastus josta voi ihan julkisesti puhua, niitä voi esitellä muille avoimest. Sitä ei tarvitse salailla ja hävetä. Legoihin tuskin tulee noin intiimiä tunnetta ja "hoitoviettiä" kuin reborn-nukkeihin.
Legot ja muut vastaavat ovat vain palikoita ja jotain kuvia. Kukaan niistä kiinnostunut ei kuvittele mitään muuta.Tämä nukke on on todellä elävästi oikean vauvan näköinen. Siinähän ei ole tarkoitus vain leikkiä vaan todella uskottelevat hoitavansa oikeata vauvaa. He voivat alkaa kuvitella ihan muuta kuin vain leikkimistä nukeilla. Tämä pitää käsittää, että totuuden, toiveen ja kuvitelman raja voi ylittyä ihmismielessä.
Nukkien keräily ja nukkien historiasta kiinnostuminen esimerkiksi aikuisella ihmisellä on ihan hyväksyttävää ja ei tuota häpeää.
Se on on ihan eri asia kuin tämä reborn-hoivaaminen, jossa mielestäni liikutaan hiukan arveluttavissa vesissä.Mutta tuo on kulttuuriasia. Kaikki leikit, mitä miehet ovat leikkineet lapsina on "hyväksyttyjä", mutta taas naisten leikit, varsinkin nukeilla leikkiminen katsotaan taas oudoksi. Että miehet saavat ylläpitää ja ruokkia sisäistä lastaansa legoilla aikuisena, mutta naisen pitää olla aikuinen ja unohtaa sisäinen lapsensa?
Onko sinusta myös arvelluttavaa, kun aikuiset miehet pelaavat noita väkivaltapelejä, jotka ovat todella lähellä todellisuutta? Tarkoittaako, että he ovat jotenkin outoja, vinkahtaneita tai pakkomielteisiä väkivaltaan? Ja jos ei, niin miksi jälleen miesten pelit, leikit ja vempeleet ovat hyväksyttäviä, mutta ei naisten?
No eikös nukkekotiharrastus ole nykyisin ihan hienona pidetty homma? Täkäläisessä sanomalehdessäkin on välillä juttuja siitä, eli ei missään oman piirin lehdessä vaan ihan sitä esitellään vaikka pienoislennokkiharrastuksen tavoin. Tai sitten tehdään käsitöinä vaikka upeita tonttuja ja nukkeja. Jotain leikillistä siinäkin on. Luvalla sanoen eivät aikuiset miehet voi leikkiä kuten leikkivät pikkupoikina: kuvittele nyt jotain miestä kontallaan lattialla työntelemässä pikkuautoja eteenpäin ja päristelemässä suullaan. Kyllä ne leikit kuitenkin muuttuvat aikuistumisen myötä ja hyvä niin. Leikillisyys itsessään on hieno piirre.
Ihan samalla tavalla he kasaavat legoilla ja ajavat kauko-ohjattavilla autoilla. Tai leikkivät sotaa airsoft-aseilla. Nyt aikuisena vain legokokoamiset saattavat olla monimutkaisempi ja ne sotaleikit laajempia. Mutta samanlaista "leikkiä" se yhä on. Ja tämä on hyväksyttävää jälleen miehiltä, mutta ei naisilta, koska naisille jälleen on erilaiset standardit. Naisten pitää olla tietynlaisia aikuisia, kun miehet saavat leikkiä yhä aikuisenakin. Aseella sotimiset hyväksytään, mutta hoivaaminen koetaan outona, jos se keskittyy esineeseen.
No ei minun aikuinen poikani kasaa legoja samalla tavalla kuin lapsena. Joo, ovat monimutkaisempia, mutta isoin ero on, että ei "kuvittele" siinä leikissä mitään, ei ne legoukkelit syöksy sieltä mitään tulipaloa sammuttamaan. Ja ihan samalla tavalla aikuinen nainen voi harrastaa nukkekoteja yhä, mutta asukkaat harvemmin riitaantuvat keskenään. Siis toki legomaailmoissa voi kuvitella, että tuossa korttelikahvilassa on töissä sellainen ja sellainen tyyppi ja tässä nukkekodissa lapsi harrastaa tätä ja tätä, mutta ei niiden hahmojen "nahkoihin" mennä samalla tapaa kuin lapsena. Siis ihan oikeasti jos jossain aikuisten sotaleikissä mies eläytyisi kuten lapsena siihen, että vastapuoli on oikeasti joku vieraan vallan agentti tai ties mitä, niin eiköhän sitä vähän pöpipäänä pidettäisi. Siis se rooli voi olla "vieraan vallan agentti", mutta siihen kuvitelmaan ei mennä sillä tavalla mukaan, eläydytä täysillä, vaan ennemmin sitten vain pelataan noiden roolinimikkeiden pohjalta. En nyt suoraan sanoen näe nykypäivänä nukkekotiharrastusta yhtään sen väheksytympänä kuin vaikka junarataharrastusta, mutta voi olla, että tässä on kyllä tapahtunut kehitystäkin.
Eihän reborn-nukkien hoitajatkaan leiki, että nyt tämä vauva itkee, vaan pukevat niitä ja asettelevat nukkumaan siinä missä nukkekotiharrastaja laittaa huonekaluja ja tapetteja paikoilleen. Mielikuvitus ja haaveilu lisää hyvinvointia!
No ei legoharrastajat todellakaan laita legoukkoja lastenvaunuihin ja lähde lenkille. Aivan eri tason harrastukset.
Ei ole. Molemmat on pikkulasten leikkejä. Ja ihan hyviä aikuisen harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti, voisitko kiinnostua naisesta, joka Tinder-profiilissa kertoo harrastavansa nukenhoitoa? Tai miehestä?
Kuinka moni mies leikkii aikuisena vielä legoilla, keräilee figuureja, katsoo animea, lukee mangaa, leikkii kaiken maailman kauko-ohjattavilla vempeleillä?
...mutta jos nainen hoivaa nukkea, niin tämä on outoa?
Legojen kokoaminen, figuurien keräily yms. on kuitenkin sellainen harrastus josta voi ihan julkisesti puhua, niitä voi esitellä muille avoimest. Sitä ei tarvitse salailla ja hävetä. Legoihin tuskin tulee noin intiimiä tunnetta ja "hoitoviettiä" kuin reborn-nukkeihin.
Legot ja muut vastaavat ovat vain palikoita ja jotain kuvia. Kukaan niistä kiinnostunut ei kuvittele mitään muuta.Tämä nukke on on todellä elävästi oikean vauvan näköinen. Siinähän ei ole tarkoitus vain leikkiä vaan todella uskottelevat hoitavansa oikeata vauvaa. He voivat alkaa kuvitella ihan muuta kuin vain leikkimistä nukeilla. Tämä pitää käsittää, että totuuden, toiveen ja kuvitelman raja voi ylittyä ihmismielessä.
Nukkien keräily ja nukkien historiasta kiinnostuminen esimerkiksi aikuisella ihmisellä on ihan hyväksyttävää ja ei tuota häpeää.
Se on on ihan eri asia kuin tämä reborn-hoivaaminen, jossa mielestäni liikutaan hiukan arveluttavissa vesissä.Mutta tuo on kulttuuriasia. Kaikki leikit, mitä miehet ovat leikkineet lapsina on "hyväksyttyjä", mutta taas naisten leikit, varsinkin nukeilla leikkiminen katsotaan taas oudoksi. Että miehet saavat ylläpitää ja ruokkia sisäistä lastaansa legoilla aikuisena, mutta naisen pitää olla aikuinen ja unohtaa sisäinen lapsensa?
Onko sinusta myös arvelluttavaa, kun aikuiset miehet pelaavat noita väkivaltapelejä, jotka ovat todella lähellä todellisuutta? Tarkoittaako, että he ovat jotenkin outoja, vinkahtaneita tai pakkomielteisiä väkivaltaan? Ja jos ei, niin miksi jälleen miesten pelit, leikit ja vempeleet ovat hyväksyttäviä, mutta ei naisten?
No eikös nukkekotiharrastus ole nykyisin ihan hienona pidetty homma? Täkäläisessä sanomalehdessäkin on välillä juttuja siitä, eli ei missään oman piirin lehdessä vaan ihan sitä esitellään vaikka pienoislennokkiharrastuksen tavoin. Tai sitten tehdään käsitöinä vaikka upeita tonttuja ja nukkeja. Jotain leikillistä siinäkin on. Luvalla sanoen eivät aikuiset miehet voi leikkiä kuten leikkivät pikkupoikina: kuvittele nyt jotain miestä kontallaan lattialla työntelemässä pikkuautoja eteenpäin ja päristelemässä suullaan. Kyllä ne leikit kuitenkin muuttuvat aikuistumisen myötä ja hyvä niin. Leikillisyys itsessään on hieno piirre.
Ihan samalla tavalla he kasaavat legoilla ja ajavat kauko-ohjattavilla autoilla. Tai leikkivät sotaa airsoft-aseilla. Nyt aikuisena vain legokokoamiset saattavat olla monimutkaisempi ja ne sotaleikit laajempia. Mutta samanlaista "leikkiä" se yhä on. Ja tämä on hyväksyttävää jälleen miehiltä, mutta ei naisilta, koska naisille jälleen on erilaiset standardit. Naisten pitää olla tietynlaisia aikuisia, kun miehet saavat leikkiä yhä aikuisenakin. Aseella sotimiset hyväksytään, mutta hoivaaminen koetaan outona, jos se keskittyy esineeseen.
No ei minun aikuinen poikani kasaa legoja samalla tavalla kuin lapsena. Joo, ovat monimutkaisempia, mutta isoin ero on, että ei "kuvittele" siinä leikissä mitään, ei ne legoukkelit syöksy sieltä mitään tulipaloa sammuttamaan. Ja ihan samalla tavalla aikuinen nainen voi harrastaa nukkekoteja yhä, mutta asukkaat harvemmin riitaantuvat keskenään. Siis toki legomaailmoissa voi kuvitella, että tuossa korttelikahvilassa on töissä sellainen ja sellainen tyyppi ja tässä nukkekodissa lapsi harrastaa tätä ja tätä, mutta ei niiden hahmojen "nahkoihin" mennä samalla tapaa kuin lapsena. Siis ihan oikeasti jos jossain aikuisten sotaleikissä mies eläytyisi kuten lapsena siihen, että vastapuoli on oikeasti joku vieraan vallan agentti tai ties mitä, niin eiköhän sitä vähän pöpipäänä pidettäisi. Siis se rooli voi olla "vieraan vallan agentti", mutta siihen kuvitelmaan ei mennä sillä tavalla mukaan, eläydytä täysillä, vaan ennemmin sitten vain pelataan noiden roolinimikkeiden pohjalta. En nyt suoraan sanoen näe nykypäivänä nukkekotiharrastusta yhtään sen väheksytympänä kuin vaikka junarataharrastusta, mutta voi olla, että tässä on kyllä tapahtunut kehitystäkin.
Eihän reborn-nukkien hoitajatkaan leiki, että nyt tämä vauva itkee, vaan pukevat niitä ja asettelevat nukkumaan siinä missä nukkekotiharrastaja laittaa huonekaluja ja tapetteja paikoilleen. Mielikuvitus ja haaveilu lisää hyvinvointia!
No ei legoharrastajat todellakaan laita legoukkoja lastenvaunuihin ja lähde lenkille. Aivan eri tason harrastukset.
Nukkeleikkiin kuuluu se vaunuttelu, joten eivät ole mitenkään eri tason juttuja.
Tosin itse vertaisin ehkä johonkin airsoft-leikkeihin, niitähän rymytään tuolla pitkin poikin ja eläydytään kunnolla.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti, voisitko kiinnostua naisesta, joka Tinder-profiilissa kertoo harrastavansa nukenhoitoa? Tai miehestä?
Kuinka moni mies leikkii aikuisena vielä legoilla, keräilee figuureja, katsoo animea, lukee mangaa, leikkii kaiken maailman kauko-ohjattavilla vempeleillä?
...mutta jos nainen hoivaa nukkea, niin tämä on outoa?
Legojen kokoaminen, figuurien keräily yms. on kuitenkin sellainen harrastus josta voi ihan julkisesti puhua, niitä voi esitellä muille avoimest. Sitä ei tarvitse salailla ja hävetä. Legoihin tuskin tulee noin intiimiä tunnetta ja "hoitoviettiä" kuin reborn-nukkeihin.
Legot ja muut vastaavat ovat vain palikoita ja jotain kuvia. Kukaan niistä kiinnostunut ei kuvittele mitään muuta.Tämä nukke on on todellä elävästi oikean vauvan näköinen. Siinähän ei ole tarkoitus vain leikkiä vaan todella uskottelevat hoitavansa oikeata vauvaa. He voivat alkaa kuvitella ihan muuta kuin vain leikkimistä nukeilla. Tämä pitää käsittää, että totuuden, toiveen ja kuvitelman raja voi ylittyä ihmismielessä.
Nukkien keräily ja nukkien historiasta kiinnostuminen esimerkiksi aikuisella ihmisellä on ihan hyväksyttävää ja ei tuota häpeää.
Se on on ihan eri asia kuin tämä reborn-hoivaaminen, jossa mielestäni liikutaan hiukan arveluttavissa vesissä.Mutta tuo on kulttuuriasia. Kaikki leikit, mitä miehet ovat leikkineet lapsina on "hyväksyttyjä", mutta taas naisten leikit, varsinkin nukeilla leikkiminen katsotaan taas oudoksi. Että miehet saavat ylläpitää ja ruokkia sisäistä lastaansa legoilla aikuisena, mutta naisen pitää olla aikuinen ja unohtaa sisäinen lapsensa?
Onko sinusta myös arvelluttavaa, kun aikuiset miehet pelaavat noita väkivaltapelejä, jotka ovat todella lähellä todellisuutta? Tarkoittaako, että he ovat jotenkin outoja, vinkahtaneita tai pakkomielteisiä väkivaltaan? Ja jos ei, niin miksi jälleen miesten pelit, leikit ja vempeleet ovat hyväksyttäviä, mutta ei naisten?
No eikös nukkekotiharrastus ole nykyisin ihan hienona pidetty homma? Täkäläisessä sanomalehdessäkin on välillä juttuja siitä, eli ei missään oman piirin lehdessä vaan ihan sitä esitellään vaikka pienoislennokkiharrastuksen tavoin. Tai sitten tehdään käsitöinä vaikka upeita tonttuja ja nukkeja. Jotain leikillistä siinäkin on. Luvalla sanoen eivät aikuiset miehet voi leikkiä kuten leikkivät pikkupoikina: kuvittele nyt jotain miestä kontallaan lattialla työntelemässä pikkuautoja eteenpäin ja päristelemässä suullaan. Kyllä ne leikit kuitenkin muuttuvat aikuistumisen myötä ja hyvä niin. Leikillisyys itsessään on hieno piirre.
Ihan samalla tavalla he kasaavat legoilla ja ajavat kauko-ohjattavilla autoilla. Tai leikkivät sotaa airsoft-aseilla. Nyt aikuisena vain legokokoamiset saattavat olla monimutkaisempi ja ne sotaleikit laajempia. Mutta samanlaista "leikkiä" se yhä on. Ja tämä on hyväksyttävää jälleen miehiltä, mutta ei naisilta, koska naisille jälleen on erilaiset standardit. Naisten pitää olla tietynlaisia aikuisia, kun miehet saavat leikkiä yhä aikuisenakin. Aseella sotimiset hyväksytään, mutta hoivaaminen koetaan outona, jos se keskittyy esineeseen.
No ei minun aikuinen poikani kasaa legoja samalla tavalla kuin lapsena. Joo, ovat monimutkaisempia, mutta isoin ero on, että ei "kuvittele" siinä leikissä mitään, ei ne legoukkelit syöksy sieltä mitään tulipaloa sammuttamaan. Ja ihan samalla tavalla aikuinen nainen voi harrastaa nukkekoteja yhä, mutta asukkaat harvemmin riitaantuvat keskenään. Siis toki legomaailmoissa voi kuvitella, että tuossa korttelikahvilassa on töissä sellainen ja sellainen tyyppi ja tässä nukkekodissa lapsi harrastaa tätä ja tätä, mutta ei niiden hahmojen "nahkoihin" mennä samalla tapaa kuin lapsena. Siis ihan oikeasti jos jossain aikuisten sotaleikissä mies eläytyisi kuten lapsena siihen, että vastapuoli on oikeasti joku vieraan vallan agentti tai ties mitä, niin eiköhän sitä vähän pöpipäänä pidettäisi. Siis se rooli voi olla "vieraan vallan agentti", mutta siihen kuvitelmaan ei mennä sillä tavalla mukaan, eläydytä täysillä, vaan ennemmin sitten vain pelataan noiden roolinimikkeiden pohjalta. En nyt suoraan sanoen näe nykypäivänä nukkekotiharrastusta yhtään sen väheksytympänä kuin vaikka junarataharrastusta, mutta voi olla, että tässä on kyllä tapahtunut kehitystäkin.
Eihän reborn-nukkien hoitajatkaan leiki, että nyt tämä vauva itkee, vaan pukevat niitä ja asettelevat nukkumaan siinä missä nukkekotiharrastaja laittaa huonekaluja ja tapetteja paikoilleen. Mielikuvitus ja haaveilu lisää hyvinvointia!
No kai niitä harrastajia on aika erilaisia. Pelkään itse, että osa hurahtaa siihen hommaan liikaa, mutta eivät varmaan läheskään kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset ihmiset olisivat varmasti hyviä äitejä. <3 Jos riittää hellyyttä nukeille, sitä riittäisi varmasti oikeillekin vauvoille.
Hoivavietti mutta todellisuudentaju?
Alue: Aihe vapaa
No niinhän lapset hoitavat lapsinakin nukkeja ajatellen, että ne olisi "oikeita" lapsia. Ruokitaan ja pestään ja käytetään pytyllä. Ja kyllä nuo ihmiset tietävät, etteivät ne nuket aitoja lapsia ole, mutta hoivaavat niitä kuin olisi lapsia, koska he saavat siitä jotain, mitä eivät saa muualta. Miksi tätä, mitä tyttölapset varsinkin ovat tehneet pienestä lähtien on väärin, kun tekevät sitä aikuisena, kun vastaavasti mitä pojat ovat tehneet lapsena on yhä hyväksyttävää aikuisena? Kyllähän ne niissä sotaleikeissä ajattelee, että kyseessä on ihan oikea sotatilanne ja tyyliin ryömivät niillä airsoft-alueilla maassa ja sepittävät toisille kuin tilanne olisi ihka oikea sotatilanne.