Kannattaako ensimmäistä lasta alkaa edes suunnittelemaan enää 40+ iässä
Kommentit (13)
Ei kai miehelle 40 ole ikä eikä mikään siittää lapsia! Toivottavasti tulevien lastesi äiti on kuitenkin vähän fertiilimmässä iässä.
Itse nelikymppinen ja muksut rupeavat kohta lähtemään kotoa, joten onnea vaan eläkepäiville niiden lasten kanssa. Ei käy kateeks :)
Tottakai kannattaa, lapset pitävät nuorena. Onnea matkaan! :)
Toinen jalka haudassa ja lapsia :)
[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 13:46"]Ei kai miehelle 40 ole ikä eikä mikään siittää lapsia! Toivottavasti tulevien lastesi äiti on kuitenkin vähän fertiilimmässä iässä.
[/quote]
Komppi.
Sehän riippuu että haluaako lapsia. Jos haluaa, ja on halunnut tosissaan jo pitemmän aikaa, mut sille on jokin este, niin totta kai kannattaa aloittaa yritys. Jos taas elämä on mennyt kivasti näinkin, ja alkaa vaan miettä että no pitäiskö se lapsi sitten tehdä, niin ei ehkä kannata.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 13:52"]
Itse nelikymppinen ja muksut rupeavat kohta lähtemään kotoa, joten onnea vaan eläkepäiville niiden lasten kanssa. Ei käy kateeks :)
[/quote]
Toiset opiskelevat ja rakentavat hyvät puitteet (työllistävä ammatti, asunto, vakaa parisuhde) ennen kuin lisääntyvät. Kaikille vanhemmille lapset eivät myöskään ole rasite, josta halutaan pian eroon.
Yks ystävä joskus määritteli aika hyvin, että naisen lapsentekoiän raja alkaa biologisista syistä tullla vastaan noin 40-vuotiaana, miehen taas ihan vaan ikäsyistä noin 50-vuotiaana.
Eli vaikka se biologisesti olisikin mahdollista, tuskinpa ne miehetkään haluaa 60-vuotiaana istua ekaluokkalaisen vanhempainillassa.
Unohda ennemminkin nuo tuollaiset kommentit ja eläkää itsenäisesti omaa elämäänne. Oma isäni oli syntyessäni 44-vuotias ja äitini minut (keisarileikkauksella) synnyttäessään 41-vuotias, eikä minulla tähän (38-vuoden) ikääni mennessä ole mitään mainittavampia vaivoja tai kremppoja ilmennyt ja ihan normaali kaupankassa minusta on tullut ja mies ja 14-vuotias poikakin minulla nykyään on. Äitini elää vieläkin ja meillä on ihan hyvät suhteet ,isäni tosin kuoli kun olin 12-vuotias,mutta hänellä olikin silloin keuhkosyöpä ,joten ei liittynyt enää siinä vaiheessa silloin siihen lisääntymisterveyteen mitenkään . Toivotan onnea suhteellenne ja lapsihaaveidenne täyttymistä ja hyvää syksyä teille molemmille !
terv.'rva. Kaupankassa'
Olin liki 45-vuotias raskautuessani ja mieheni oli 47. Lapsi on nyt 21. Lykkyä tykö.
Miksi ei? Paljon tärkeämpää on se että on työ ja vakaa taloudellinen asema kuin se että onko 25 tai 35.