Olen vastavalmistunut sosionomi ja mietin jo alanvaihtoa
Valmistumisestani on puoli vuotta ja olen ollut kahdessa eri kaupungissa töissä lapsiperhepalveluissa. On ollut järkyttävää huomata miten todellisuus iski vasten kasvoja, kun työelämään pääsin: asiakasmäärät ovat valtavia yhdellä työntekijällä, aikaa ei ole tehdä mitään kunnolla, työntekijöitä on liian vähän, palkka ei vastaa työn vaativuutta, kunnollista perehdytystä ei ole järjestetty ja sitten oletetaan että tietää ja osaa kaiken. Asiakkaat eivät saa tarvitsemaansa tukea ajoissa, koska palveluihin on niin pitkät jonot. Ei mikään ihme, että mielenterveysongelmat lisääntyvät Suomessa.
Katselen uusia työpaikkoja päivittäin ja pohdin alanvaihtoa. Vaihtuvuus on suurta, joka on täysin ymmärrettävää. Työntekijöiden jaksamisesta ei huolehdita. En ole kohdannut vielä ainuttakaan työntekijää tällä alalla, joka olisi innoissaan työstään :(
Kommentit (5)
Jos pääset KELA:lle sosiaalijohtoon, niin silloin tajuat miten rahaa tehdään vaivatta
Vierailija kirjoitti:
Vaihda alaa siivoojaksi.
Tykkään siivoamisesta ja tämä on jopa oikeasti käynyt mielessä :D (huono palkkaus estää toteutuksen) - Ap
Valitettavasti tätä samaa tuntuu olevan alalla kuin alalla. Liittynee vallalla olevaan työkulttuuriin, jossa kaikkea on tehostettu liikaa ja henkilöstömitoitus on suunniteltu tarkoituksella alakanttiin. Aivan sama toteutuu omassa työpaikassani eri alalla. Yhdenkin henkilön lyhytkin poissaolo aiheuttaa kaaoksen, kun normaalissakin tilanteessa ihmiset pelkäävät suunnilleen saavansa sydänkohtauksen työkuorman takia.
Itse olen todennut, että jos haluaa jatkaa pitempään tällaisessa työssä, täytyy opetella mm. asettamaan työnteolle ja auttamiselle yms. rajat ja hieman myös etäännyttää henkisesti itseään työstä. Mikäli työnteon kohteena olisi potilas, tämä olisi minulle mahdoton tehtävä, joten en edes yritäkään hakeutua sellaisiin tehtäviin. On tämä aidosti vaikea asia :(
Vaihda alaa siivoojaksi.