Miksi toisten on lähes mahdotonta laihtua, mutta toiset saavat olla tervepainoisia ihan "itsestään"????? :(

Ihminen toteuttaa minäkuvaansa. Paino on mini-minäkuva.

Pääkoppa voi olla kunnossa tai ei, mutta se joka olen, säilyy.

Minäkuva on subjektiivinen, joten sitä voi halutessaan muokata.

Minäkuvan yläpuolella on vain tietoisuus. 

Lisää siis tietoisuutta. Oikea tieto mahdollistaa kaiken.

Tuota olen ihmetellyt, mutta kuulun juuri noihin jotka pysyvät hoikkina. Ehkä metabolismilla on jotain vaikutusta?

Samasta syystä kuin jotkut saavat syövän ja toiset eivät, vaikka olisi samat elämäntavat. Tai että toisilla on siniset silmät ja toisilla ruskeat. Tai että toiset on pitkiä ja toiset lyhyitä. Me ollaan _erilaisia_. Mikä tässä on vaikea ymmärtää.

Eilen tuli aiheesta hyvä Prisma-dokumentti. Geeneillä on painossa iso vaikutus. Yksi ystäväni on pitkä ja hoikka ja niin ovat myös muut sukunsa naiset isän puolelta. Nekin hänen serkkunsa, jotka ovat asuneet ikänsä toisella puolella Suomea, ovat samaa sarjaa ruumiinrakenteeltaan.

Jos on oikeasti lihava, niin taustalla on yleensä joku syömishäiriö vrt. anorektikot. Lapsuus vaikuttaa aika paljon, esim. koko lapsuutensa hoikat ja hyvät ruokasuhteet saaneet on harvemmin lihavia kuin ne, jotka on olleet ylipainoisia jo pienenä. Itse olin 20-vuotiaaksi asyi laiha, mutta sitten lihoin pizzalla, kebabilla, sipsillä ja alkoholilla. Laihdutin, ja olen pysynyt hoikkana. Toisella, joka olisi aina ollut ylipainoinen olisi paljon hankalampaa laihduttaa ja pysyä hoikkana.

Vierailija kirjoitti:

Eilen tuli aiheesta hyvä Prisma-dokumentti. Geeneillä on painossa iso vaikutus. Yksi ystäväni on pitkä ja hoikka ja niin ovat myös muut sukunsa naiset isän puolelta. Nekin hänen serkkunsa, jotka ovat asuneet ikänsä toisella puolella Suomea, ovat samaa sarjaa ruumiinrakenteeltaan.

Oli hyvä dokkari ja tuli uutta tietoa. Tosin geeniperimällä ei voi selittää kaikkien lihomista.

Itsellä BMI 17 ja pitäisi saada painoa.

Ihme etten sairastunut anoreksiaan kun lapsesta asti on huomauteltu asiasta.

Ohiksena vaan mainitsen että lapsille ei saisi huomautella painosta. Eikä kyllä aikuisillekaan.

Perintötekijät, hentojen ja hoikkien lapset usein samanlaisia.

Elämäntavat, toiset ovat oppineet aktiivisemmiksi lapsesta pitäen, liikkuminen luontevaa ja kohtuullisuuden ylläpito herkuissa ja ruokamäärissä on tapa. Tottuneet terveellisiin ruokiin.

Ei huonoja tapoja opittuna ruualla lohduttamisesta tai lohduttautumisesta. Ruualla ei ole muuta roolia kuin olla ravintona ja ilon lähteenä.

Ei mielenterveysongelmia, ei syömishäiriöitä, traumoja, mt-lääkkeitä tms jotka voisivat aiheuttaa liikasyömistä.

Geenit, hyvälaatuiset geenit suoriutuu ihmetekoihin. Märäntyneet, lahoksi menneet geenit masentuu kaikesta.

Kyllä se on ihan kiinni siitä paljonko sitä ruokaa mättää joka päivä. Tunnen monia läskejä jotka ei tajua paljonko ne päivässä oikeasti syö.

Itse olen opetellut pitämään terveellisestä ruuasta. Siihen oppii kyllä, vaikka voi kestää jonkin aikaa. Sen jälkeen liika rasva ja sokeri alkavat maistua vähän ällöiltä. Sama koskee liikuntaa.

Omassa suvussani on paljon ylipainoa ja siitä johtuvia sairauksia, ja siksi päätin jättää turhat roskaruuat vähemmälle.

Toisilla on kovempi ruuanhimo kuin toisilla, palkitsemisjärjestelmä on silloin aivoissa vioittunut. Lihava harvemmin haukkaa omenaa tms, ei sille tule siitä samat kiksit kuin hoikalle, jolla aivojen palkitsemiskeskus/hyvänolontunne toimii "oikein". Hoikka kyllä syö pizzan/burgerin, mutta ei saa samoja kiksejä kuin salaatista/ompusta tms. Höttömättö koukuttaa aivot pikkuhiljaa jos sille antaa jatkuvasti pikkusormen ja pilaa aivot siltä osin. Toiset ruuat voisi jopa melkein luokitella huumeiksi, aivokeskus janoaa niitä kuin narkkari piikkiä, eikä silloin vaikka banaanista saa ärtymystä enempää.