Lue keskustelun säännöt.
Avun pyytämisen vaikeus
17.08.2015 |
Mulla olis nyt ekaa kertaa edessä sellainen tilanne että on pakko pyytää rahallista apua sukulaisilta :/ oon aina tottunut pärjäämään yksin ja selvittämään omat sotkuni mutta nyt alkaa olla sen verran syvä kuoppa kaivettuna että pelottaa selviänkö. En pyydä ikinä apua ellei aivan pakko ole ja nyt on tosi kyseessä.
Miten niellä ylpeytensä, myöntää tehneensä virheitä ja miten saada rohkeutta pyytää apua? En pärjää enää yksin :/ olen nainen 25vuotta jos se nyt ketään kiinnostaa.
Kommentit (6)
Ymmärrän, että on kiusallista pyytää apua. Oletko varma, että saat apua? Pystyisitkö neuvottelemaan velkojien kanssa maksuajoista? Velkaneuvontaa on myös saatavilla. Tekemään enemmän töitä tms., että selviät? Elämässä tulee vaikeampia kausia ja kyllä niistä selviää. Voi tuntua vaikealta pudottaa omaa elintasoa, mutta se voi olla välillä välttämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:16"]Itse pyysin vanhemmilta tuossa iässä kun tuli elettyä yli varojen... Muiden sukulaisten kanssa en ole koskaan ollut niin läheisissä väleissä että olisin voinut mitään rahaa kysyä, mutta vanhempien kanssa onneksi kyllä. Olihan se vähän nöyryyttävää, mutta toisaalta luottotietojen menetys kun olisi ollut ainoa muu vaihtoehto niin pakko oli. Opin myös tuosta nöyryytyksestä läksyni niin että koskaan en sen jälkeen ole enää elänyt yli varojeni.
[/quote]
Miten vanhempasi suhtautuivat pyyntöösi? Omani ovat eronneet ja tiedän ettei kummallakaan ole rahaa millä mällätä, enkä halua omien sotkujeni takia heitäkin ahdinkoon saattaa. Olemme kuitenkin molempien kanssa suht. läheisiä joten uskon että kumpikin kyllä yrittäisi auttaa.
Luulen että toi nöyryytys on se mikä mua pelottaa eniten :/
Ap
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:16"]Itse pyysin vanhemmilta tuossa iässä kun tuli elettyä yli varojen... Muiden sukulaisten kanssa en ole koskaan ollut niin läheisissä väleissä että olisin voinut mitään rahaa kysyä, mutta vanhempien kanssa onneksi kyllä. Olihan se vähän nöyryyttävää, mutta toisaalta luottotietojen menetys kun olisi ollut ainoa muu vaihtoehto niin pakko oli. Opin myös tuosta nöyryytyksestä läksyni niin että koskaan en sen jälkeen ole enää elänyt yli varojeni. [/quote] Miten vanhempasi suhtautuivat pyyntöösi? Omani ovat eronneet ja tiedän ettei kummallakaan ole rahaa millä mällätä, enkä halua omien sotkujeni takia heitäkin ahdinkoon saattaa. Olemme kuitenkin molempien kanssa suht. läheisiä joten uskon että kumpikin kyllä yrittäisi auttaa. Luulen että toi nöyryytys on se mikä mua pelottaa eniten :/ Ap
[/quote]
Minun vanhemmillani kyllä on rahaa, mutta he taas ovat periaatteessa sitä mieltä että aikuisen ihmisen pitäisi omat asiansa hoitaa ja on erittäin noloa että omaa tyhmyyttään ajaa itsensä velkaongelmiin kuten tein. Eli kyllä ennen kuin apua, sain melkoiset huudot ja nimittelyt hulttioksi, rentuksi ja ties miksi. Tekivät myös selväksi että tämä on viimeinen kerta kun auttavat jos velkaantuminen johtuu omasta tyhmyydestä ja luksuselämästä, että he ei ala tuhlaajatytärtä toistuvasti pelastella. Ja olen ihan varma etteivtä olisi auttaneet enää jos sama tarina olisi tullut toiste.... Mutta tuon kerran sitten siirsivät sen verran tililleni että sain maksettua kaikki velat pois, eikä minun tarvinnut edes maksaa takaisin.
t. 2
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 13:24"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:16"]Itse pyysin vanhemmilta tuossa iässä kun tuli elettyä yli varojen... Muiden sukulaisten kanssa en ole koskaan ollut niin läheisissä väleissä että olisin voinut mitään rahaa kysyä, mutta vanhempien kanssa onneksi kyllä. Olihan se vähän nöyryyttävää, mutta toisaalta luottotietojen menetys kun olisi ollut ainoa muu vaihtoehto niin pakko oli. Opin myös tuosta nöyryytyksestä läksyni niin että koskaan en sen jälkeen ole enää elänyt yli varojeni. [/quote] Miten vanhempasi suhtautuivat pyyntöösi? Omani ovat eronneet ja tiedän ettei kummallakaan ole rahaa millä mällätä, enkä halua omien sotkujeni takia heitäkin ahdinkoon saattaa. Olemme kuitenkin molempien kanssa suht. läheisiä joten uskon että kumpikin kyllä yrittäisi auttaa. Luulen että toi nöyryytys on se mikä mua pelottaa eniten :/ Ap
[/quote]
Minun vanhemmillani kyllä on rahaa, mutta he taas ovat periaatteessa sitä mieltä että aikuisen ihmisen pitäisi omat asiansa hoitaa ja on erittäin noloa että omaa tyhmyyttään ajaa itsensä velkaongelmiin kuten tein. Eli kyllä ennen kuin apua, sain melkoiset huudot ja nimittelyt hulttioksi, rentuksi ja ties miksi. Tekivät myös selväksi että tämä on viimeinen kerta kun auttavat jos velkaantuminen johtuu omasta tyhmyydestä ja luksuselämästä, että he ei ala tuhlaajatytärtä toistuvasti pelastella. Ja olen ihan varma etteivtä olisi auttaneet enää jos sama tarina olisi tullut toiste.... Mutta tuon kerran sitten siirsivät sen verran tililleni että sain maksettua kaikki velat pois, eikä minun tarvinnut edes maksaa takaisin.
t. 2
[/quote]
Kiva kuulla että tarinasi päättyi noin onnellisesti :) ehkä oli ihan hyväkin asia että sait haukut osaksesi? Toivoisin itse saavani sellaisen herätyksen etten enää toiste asioitani sotkisi.
Ap
Itse pyysin vanhemmilta tuossa iässä kun tuli elettyä yli varojen... Muiden sukulaisten kanssa en ole koskaan ollut niin läheisissä väleissä että olisin voinut mitään rahaa kysyä, mutta vanhempien kanssa onneksi kyllä. Olihan se vähän nöyryyttävää, mutta toisaalta luottotietojen menetys kun olisi ollut ainoa muu vaihtoehto niin pakko oli. Opin myös tuosta nöyryytyksestä läksyni niin että koskaan en sen jälkeen ole enää elänyt yli varojeni.