Autoin tänään koulumatkalla eksynyttä lasta.
Lapsi oli ilmeisesti kävellyt yhden korttelin liian vähän ja itki hätääntyneenä. Ei hätää. Saatoin hänet koululle ja hän rauhoittui.
Rakkaat ihanat vanhemmat! Varmistattehan että lapset varmasti osaavat koulumatkansa ilman eksymisiä! Se yksi kortteli tuntui pienestä ihmisestä maailman lopulta :(
Kommentit (23)
Mun lapseni meni tänään ensimmäistä kertaa yksin kouluun. Kovasti häntä jännitti ja puhuinkin hänen kanssaan puhelimessa siihen asti kun pääsi koulun pihalle. Reitin osasi hyvin ja kertoi koko ajan missä on menossa. Mutta jos ei olisi ollut mahdollisuutta puhua puhelimessa, voisin kuvitella, että häntä olisi jännittänyt niin paljon, että olisi voinutkin eksyä.
Keskiviikkona kun hain lastani koulusta, siellä yksi ekaluokkalainen itki, ettei osaa mennä kotiin. Miksi sitten vanhemmat jättävät lapsensa oman onnensa nojaan. Miten he kuvittelelvat, että se lapsi pääsee kotin? Kuvittelevatko he, että kun mä sut aamulla kouluun toin, niin kyllä sä nyt kotireitin muistat, vaikkei sitä oltaisi kertaakaan harjoiteltu!
Ekaluokkalaiset lapset on tosi pieniä. Meillä käytiin lapsen kanssa kävelemässä koulureitti pari kertaa ennen koulun alkua ja saatoin lapsen vielä kävellen ensimmäisenä ja toisena päivänä. Reitti voi olla aluksi hankala muistaa.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:52"]Ekaluokkalaiset lapset on tosi pieniä. Meillä käytiin lapsen kanssa kävelemässä koulureitti pari kertaa ennen koulun alkua ja saatoin lapsen vielä kävellen ensimmäisenä ja toisena päivänä. Reitti voi olla aluksi hankala muistaa.
[/quote]
No tuskin se lapsi oppii edes aakkosia, jos joku koulumatka on muka sille vaikea ongelma!
Mitä kehareita kaikkien lapset yhtäkkiä oikein on?!?
Pieni lapsi hätääntyy helposti. Eilen tapasin eksyneen pojan, joka rauhoituttuaan osasi soittaa äitinsä hakemaan. Minun apuni lopulta oli katkaista itku ja paniikki. Aikuinen ei kai aina tajua, että lapsi kokee aitoa hätää, vaikka syy olisi isolle ihmiselle pieni.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:52"]Ekaluokkalaiset lapset on tosi pieniä. Meillä käytiin lapsen kanssa kävelemässä koulureitti pari kertaa ennen koulun alkua ja saatoin lapsen vielä kävellen ensimmäisenä ja toisena päivänä. Reitti voi olla aluksi hankala muistaa.
[/quote]
No tuskin se lapsi oppii edes aakkosia, jos joku koulumatka on muka sille vaikea ongelma!
Mitä kehareita kaikkien lapset yhtäkkiä oikein on?!?
[/quote]
Lopeta provoaminen.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:46"]
Mun lapseni meni tänään ensimmäistä kertaa yksin kouluun. Kovasti häntä jännitti ja puhuinkin hänen kanssaan puhelimessa siihen asti kun pääsi koulun pihalle. Reitin osasi hyvin ja kertoi koko ajan missä on menossa. Mutta jos ei olisi ollut mahdollisuutta puhua puhelimessa, voisin kuvitella, että häntä olisi jännittänyt niin paljon, että olisi voinutkin eksyä.
Keskiviikkona kun hain lastani koulusta, siellä yksi ekaluokkalainen itki, ettei osaa mennä kotiin. Miksi sitten vanhemmat jättävät lapsensa oman onnensa nojaan. Miten he kuvittelelvat, että se lapsi pääsee kotin? Kuvittelevatko he, että kun mä sut aamulla kouluun toin, niin kyllä sä nyt kotireitin muistat, vaikkei sitä oltaisi kertaakaan harjoiteltu!
[/quote]
Ei kai tuollainen tarkoita, että ei olisi harjoiteltu, tai ettei lapsi oikeasti osaisi. Se matka voi vain jännittää tosi paljon ja tuntua ettei osaa kotiin.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:46"]
Mun lapseni meni tänään ensimmäistä kertaa yksin kouluun. Kovasti häntä jännitti ja puhuinkin hänen kanssaan puhelimessa siihen asti kun pääsi koulun pihalle. Reitin osasi hyvin ja kertoi koko ajan missä on menossa. Mutta jos ei olisi ollut mahdollisuutta puhua puhelimessa, voisin kuvitella, että häntä olisi jännittänyt niin paljon, että olisi voinutkin eksyä.
Keskiviikkona kun hain lastani koulusta, siellä yksi ekaluokkalainen itki, ettei osaa mennä kotiin. Miksi sitten vanhemmat jättävät lapsensa oman onnensa nojaan. Miten he kuvittelelvat, että se lapsi pääsee kotin? Kuvittelevatko he, että kun mä sut aamulla kouluun toin, niin kyllä sä nyt kotireitin muistat, vaikkei sitä oltaisi kertaakaan harjoiteltu!
[/quote]
Anteeksi, minusta tuo sinunkin vaihtoehtosi on huono pienelle ekaluokkalaiselle. Meillä on puhelimen käyttö liikenteessä liikkuessa kielletty ekaluokan aloittavalla pojalle. Huomio pitää kiinnittää oikeasti liikenteeseen eikä älypuhelimeen. Jos tulee tarve soittaa isälle tai äidille matkalta, niin pitää mennä tien sivuun ja pysähtyä kokonaan ensin.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:05"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:46"]
Mun lapseni meni tänään ensimmäistä kertaa yksin kouluun. Kovasti häntä jännitti ja puhuinkin hänen kanssaan puhelimessa siihen asti kun pääsi koulun pihalle. Reitin osasi hyvin ja kertoi koko ajan missä on menossa. Mutta jos ei olisi ollut mahdollisuutta puhua puhelimessa, voisin kuvitella, että häntä olisi jännittänyt niin paljon, että olisi voinutkin eksyä.
Keskiviikkona kun hain lastani koulusta, siellä yksi ekaluokkalainen itki, ettei osaa mennä kotiin. Miksi sitten vanhemmat jättävät lapsensa oman onnensa nojaan. Miten he kuvittelelvat, että se lapsi pääsee kotin? Kuvittelevatko he, että kun mä sut aamulla kouluun toin, niin kyllä sä nyt kotireitin muistat, vaikkei sitä oltaisi kertaakaan harjoiteltu!
[/quote]
Anteeksi, minusta tuo sinunkin vaihtoehtosi on huono pienelle ekaluokkalaiselle. Meillä on puhelimen käyttö liikenteessä liikkuessa kielletty ekaluokan aloittavalla pojalle. Huomio pitää kiinnittää oikeasti liikenteeseen eikä älypuhelimeen. Jos tulee tarve soittaa isälle tai äidille matkalta, niin pitää mennä tien sivuun ja pysähtyä kokonaan ensin.
[/quote]
Ilmeisesti esikoinen ja poika, kun ei osaa tehdä, eikä edes tarvitse yrittää :D
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:05"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:46"]
Mun lapseni meni tänään ensimmäistä kertaa yksin kouluun. Kovasti häntä jännitti ja puhuinkin hänen kanssaan puhelimessa siihen asti kun pääsi koulun pihalle. Reitin osasi hyvin ja kertoi koko ajan missä on menossa. Mutta jos ei olisi ollut mahdollisuutta puhua puhelimessa, voisin kuvitella, että häntä olisi jännittänyt niin paljon, että olisi voinutkin eksyä.
Keskiviikkona kun hain lastani koulusta, siellä yksi ekaluokkalainen itki, ettei osaa mennä kotiin. Miksi sitten vanhemmat jättävät lapsensa oman onnensa nojaan. Miten he kuvittelelvat, että se lapsi pääsee kotin? Kuvittelevatko he, että kun mä sut aamulla kouluun toin, niin kyllä sä nyt kotireitin muistat, vaikkei sitä oltaisi kertaakaan harjoiteltu!
[/quote]
Anteeksi, minusta tuo sinunkin vaihtoehtosi on huono pienelle ekaluokkalaiselle. Meillä on puhelimen käyttö liikenteessä liikkuessa kielletty ekaluokan aloittavalla pojalle. Huomio pitää kiinnittää oikeasti liikenteeseen eikä älypuhelimeen. Jos tulee tarve soittaa isälle tai äidille matkalta, niin pitää mennä tien sivuun ja pysähtyä kokonaan ensin.
[/quote]
Tämä oli ihan harkittu ratkaisu, jolla sai lapsen jännitystä laskettua. Koulumatkalla on vain yksi autotie, joka on heti meidän ulko-oven edessä. Sen ylitetyttyään hän sai soittaa. Loppumatka on rauhallista kävelytietä. Mitä niin kamalaa liikennettä siinä voisi olla, ettei puhelimessa voi puhua? Jäätyykö sun lapsesi paikoilleen jos tulee vaikka pyöräilijä vastaan? Ettei vaan jää pyörän alle? Ymmärrän toki jos on vilkas liikenne koulumatkalla tai joutuu kävelemään autotien reunaa, mutta en nyt lähtisi arvostelemaan heti, että niin ja näin ei saa missään nimessä tehdä, koska on tilanteita ja on tilanteita.
Lapseni soittaa minulle myös usein kun on tulossa kaveriltaan kotiin viereiseltä pihalta. Siinä on pieni nurmikkoalue ylitettävänä. Mitä liikennettä siinä on seurattava? Sun lapsesi ei ilmeisesti saisi silloinkaan soittaa.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:13"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:05"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:46"]
Mun lapseni meni tänään ensimmäistä kertaa yksin kouluun. Kovasti häntä jännitti ja puhuinkin hänen kanssaan puhelimessa siihen asti kun pääsi koulun pihalle. Reitin osasi hyvin ja kertoi koko ajan missä on menossa. Mutta jos ei olisi ollut mahdollisuutta puhua puhelimessa, voisin kuvitella, että häntä olisi jännittänyt niin paljon, että olisi voinutkin eksyä.
Keskiviikkona kun hain lastani koulusta, siellä yksi ekaluokkalainen itki, ettei osaa mennä kotiin. Miksi sitten vanhemmat jättävät lapsensa oman onnensa nojaan. Miten he kuvittelelvat, että se lapsi pääsee kotin? Kuvittelevatko he, että kun mä sut aamulla kouluun toin, niin kyllä sä nyt kotireitin muistat, vaikkei sitä oltaisi kertaakaan harjoiteltu!
[/quote]
Anteeksi, minusta tuo sinunkin vaihtoehtosi on huono pienelle ekaluokkalaiselle. Meillä on puhelimen käyttö liikenteessä liikkuessa kielletty ekaluokan aloittavalla pojalle. Huomio pitää kiinnittää oikeasti liikenteeseen eikä älypuhelimeen. Jos tulee tarve soittaa isälle tai äidille matkalta, niin pitää mennä tien sivuun ja pysähtyä kokonaan ensin.
[/quote]
Ilmeisesti esikoinen ja poika, kun ei osaa tehdä, eikä edes tarvitse yrittää :D
[/quote]
Haha! Nää on just näitä lapsia, keiden äidit laittaa aamupalan pöytään valmiiksi ja kuorii perunat vielä silloinkin, kun poika on armeijassa.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:38"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:05"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:46"]
Mun lapseni meni tänään ensimmäistä kertaa yksin kouluun. Kovasti häntä jännitti ja puhuinkin hänen kanssaan puhelimessa siihen asti kun pääsi koulun pihalle. Reitin osasi hyvin ja kertoi koko ajan missä on menossa. Mutta jos ei olisi ollut mahdollisuutta puhua puhelimessa, voisin kuvitella, että häntä olisi jännittänyt niin paljon, että olisi voinutkin eksyä.
Keskiviikkona kun hain lastani koulusta, siellä yksi ekaluokkalainen itki, ettei osaa mennä kotiin. Miksi sitten vanhemmat jättävät lapsensa oman onnensa nojaan. Miten he kuvittelelvat, että se lapsi pääsee kotin? Kuvittelevatko he, että kun mä sut aamulla kouluun toin, niin kyllä sä nyt kotireitin muistat, vaikkei sitä oltaisi kertaakaan harjoiteltu!
[/quote]
Anteeksi, minusta tuo sinunkin vaihtoehtosi on huono pienelle ekaluokkalaiselle. Meillä on puhelimen käyttö liikenteessä liikkuessa kielletty ekaluokan aloittavalla pojalle. Huomio pitää kiinnittää oikeasti liikenteeseen eikä älypuhelimeen. Jos tulee tarve soittaa isälle tai äidille matkalta, niin pitää mennä tien sivuun ja pysähtyä kokonaan ensin.
[/quote]
Tämä oli ihan harkittu ratkaisu, jolla sai lapsen jännitystä laskettua. Koulumatkalla on vain yksi autotie, joka on heti meidän ulko-oven edessä. Sen ylitetyttyään hän sai soittaa. Loppumatka on rauhallista kävelytietä. Mitä niin kamalaa liikennettä siinä voisi olla, ettei puhelimessa voi puhua? Jäätyykö sun lapsesi paikoilleen jos tulee vaikka pyöräilijä vastaan? Ettei vaan jää pyörän alle? Ymmärrän toki jos on vilkas liikenne koulumatkalla tai joutuu kävelemään autotien reunaa, mutta en nyt lähtisi arvostelemaan heti, että niin ja näin ei saa missään nimessä tehdä, koska on tilanteita ja on tilanteita.
Lapseni soittaa minulle myös usein kun on tulossa kaveriltaan kotiin viereiseltä pihalta. Siinä on pieni nurmikkoalue ylitettävänä. Mitä liikennettä siinä on seurattava? Sun lapsesi ei ilmeisesti saisi silloinkaan soittaa.
[/quote]
No me asutaan kaupungissa. Ei munkaan lapsen tarvitse ylittää kuin kaksi tietä, Hämeentien (sisältää liikennevalot) ja Porthaninkadun (ei liikennevaloja). Porthaninkadun ongelma on autojen lisäksi sen mäkisyys ja hyvin vilkas ratikkaliikenne.
Ja ei ole kysymys esikoisesta, mutta meidän vanhemmilla lapsillakin on kielto kuunnella musiikkia napeilla liikenteessä. Liikenteeseen pitää oikeasti kiinnittää huomiota.
Nipo äiti.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:45"]
Siperia opettaa. Lapsi olkoot vähän eksyksissä jos on niin tyhmä ettei vielä osaa. Kyllä se sitten seuraavalla kertaa osaa ja jos ei osaa niin darwin karsii kyllä moiset paskat lopulta pois. Sitä paitsi, kakara oli äärettömän typerä kun noin päästi tuntemattoman aikuisen lähelleen. Ties mikä sisäelinkauppias tai pedofiili sinäkin olisit saattanut olla.
[/quote]
Kuinka moneksi tunniksi se jätti sut pienenä taaperona huutamaan ihan ypöyksin?
Kiitokset ap:lle, hieno teko. Ja uskon, että kaikille on koulureitti opetettu, mutta joskus lapsi on ajatuksissaan ja siksi voi kävellä liian pitkälle tms ja tietenkin hätääntyy.
Tukee lapsen itsetuntoa joutua "turvallisesti" ongelmatilanteisiin ja selvitä niistä. Tämä lapsi sai roiman annoksen luottamusta elämään lisää.
Etuoikeutettuja tänä päivänä ovat ne, joita ei ylisuojella ja kuljeteta vielä 12-vuotiaina auton takapenkillä kilometrin matkoja, kuten näkee.
[/quote]
No me asutaan kaupungissa. Ei munkaan lapsen tarvitse ylittää kuin kaksi tietä, Hämeentien (sisältää liikennevalot) ja Porthaninkadun (ei liikennevaloja). Porthaninkadun ongelma on autojen lisäksi sen mäkisyys ja hyvin vilkas ratikkaliikenne.
Ja ei ole kysymys esikoisesta, mutta meidän vanhemmilla lapsillakin on kielto kuunnella musiikkia napeilla liikenteessä. Liikenteeseen pitää oikeasti kiinnittää huomiota.
Nipo äiti.
[/quote]
Kuten sanoin, on tilanteita ja on tilanteita. TIETENKÄÄN sun lapsesi ei saa puhua puhelimessa jos liikenne on tuollainen. Me asutaan hyvin rauhallisessa lähiössä, jossa on muutenkin vähän liikennettä. Sehän se juuri olikin pointtini. Älä tule valittamaan ja nipoilemaan, ettei missään tapauksessa kenenkään lapsi saa tuon ikäisenä kävellä ja puhua puhelimessa samaan aikaan. Sun lapsesi ja mun lapseni koulumatkat eroaa kuin yö ja päivä. Niihin ei ole tarvetta noudattaa samoja sääntöjä.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:52"]Ekaluokkalaiset lapset on tosi pieniä. Meillä käytiin lapsen kanssa kävelemässä koulureitti pari kertaa ennen koulun alkua ja saatoin lapsen vielä kävellen ensimmäisenä ja toisena päivänä. Reitti voi olla aluksi hankala muistaa.
[/quote]
Mä saatan varmaan koko ekan vuoden lapsen kouluun ja kotiin. En mä uskaltais häntä yksin jättää eksymään.
Miksi niin monet pitää ekaluokkalaisia isompana kuin he todellisuudessa ovat? :`(
On se kumma, jos kouluikäinen ei vielä osaa paria askelta ottaa ilman, että roikkuu puhelimessa äidin rohkaisemana.
Vähän itsenäisemmiksi voisi lapset kasvattaa. Kuka edes 90-luvulla olisi ajatellutkaan tällaista käytäntöä. Tuskin geenit kovasti ovat parissa vuosikymmenessä muuntuneet ja tehneet lapsista avuttomia nössyköitä.
No harva kait eksyy. Kyllä meillä lapset tiesi missä koulu on vaikka olivat vielä eskarissa. Yleensä myös koulumatka opetellaan kunnolla. Näin siis ainakin täällä meillä päin.
Kuulostaa ihan uskomattomalta että noin huonolle harjoittelulle jätetään. Itselläni on loppuvuodesta syntyneet lapset eli joutuneet aloittamaan koulun jo 6 vuotiaan. Jo eskari vuonna eli 5 vuotiaasta alkaen on harjoiteltu koulureittiä silloin tällöin. Lapsi on kävellyt yksin koulun pihaan ja minä olen hetken päästä hakenut autolla ja lähdetty jonnekin asioille yms. siitä. Ekan kouluviikon olin kotona, mutta ei tullut mieleenikään edes silloin saattaa kouluun ja takaisin. Asia on jo siinä vaiheessa osattava itsenäisesti ja niin ovat kaikki lapseni osanneetkin!
Siperia opettaa. Lapsi olkoot vähän eksyksissä jos on niin tyhmä ettei vielä osaa. Kyllä se sitten seuraavalla kertaa osaa ja jos ei osaa niin darwin karsii kyllä moiset paskat lopulta pois. Sitä paitsi, kakara oli äärettömän typerä kun noin päästi tuntemattoman aikuisen lähelleen. Ties mikä sisäelinkauppias tai pedofiili sinäkin olisit saattanut olla.