Viimeisellä rannalla -biisi tuli just mieleen..

Sir Elwoodin Hiljaiset Värit?

Hieno biisi.

Juhahan on kertonut kyseisen biisin syntyneen jonkun elokuvan innoittamana, mutta mikä leffa se olikaan?

On tosi hyvä biisi ja on muuten aika vaikuttava elokuva myös. Se loppukohtaus laittaa todella ajattelemaan :(

Vierailija kirjoitti:

Juhahan on kertonut kyseisen biisin syntyneen jonkun elokuvan innoittamana, mutta mikä leffa se olikaan?

Saman niminen elokuva. Alkup. amerikkalainen mustavalkoinen 60-luvulta ja uudelleenfilmasointi 2000-luvulla värillisenä.

Isä seisoo rannalla, ja ase kourassa myrskyä odottaa

Äiti painaa pikkusiskon syliin, kun taivas oudosti iltaisin punertaa

Veljestä kuulin viimeksi kun tuli kirje vierailta mailta

Kertoi voivansa hyvin, mutta sanoi että tilanne näyttää täällä myös pirun pahalta

Tää on kymmenen tikkua laudalla

Me ollaan piilossa viimeisellä rannalla

Eikä kukaan meitä enää etsi, tää on tyhjä ja loputon leikki

Ja vain tuuli kuiskaa: "kaikki pois piilostaan"

Setä on jotenkin sekaisin, se istuu liiterissä ja itkee ja nauraa

Syyttä välillä saatanaa ja jumalaa ja sanoo: "nyt meitä syntisiä rangaistaan"

Naapurissa on oudon hiljaista, on verhot olleet kiinni jo viikon

Isä kielsi käymästä siellä, sanoi: "tehneet mitä tehneet, se niiden asia on, oma asia on"

Tää on kymmenen tikkua laudalla...

Minä olen vasta seitsemän mutta silti mä jotain jo ymmärrän

Kun tv on mykkä ja radiossa kuulin uutisten lukijan itkevän

Ne puhuu jostain pilvestä joka matkalla on vielä tänne päin

Pikkusisko kysyi: "montako päivää jouluun?"

Ja isän silmiään pyyhkivän näin, silmiään pyyhkivän näin

Tää on kymmenen tikkua laudalla...