Lue keskustelun säännöt.
Jotenkin pelottavaa, että eri ihmisten kanssa on ihan erilainen
09.03.2022 |
Itsellä ollut 3 parisuhdetta, ja tuskin nämä henkilöt edes tuntisivat sitä minua, jonka toiset tuntevat. Olen ollut toki eri ikäinen, mutta siirtynyt kuitenkin käytännössä suhteesta seuraavaan. Huomaan miehestänikin, kun hän on puhunut usein exänsä kanssa puhelimessa heidän yhteisistä lapsista, että hänkin on ihan erilainen kun puhuu tämän toisen naisen kanssa. Kuitenkin tämä on hänelle hyvinkin tuttu. Olen ollut viimeisimmän miehen kanssa 19 vuotta, ja olen 53v. Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (4)
Joskus joutuu taipumaan. esim. Yritän välttää vahvempia voimasanoja jonkun uskovaisen hommissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasapainoinen ja sinut itsensä kanssa oleva ihminen ei muutu seuransa kaltaiseksi, vaan pysyy itsenään.
Minun pitäisi kehittyä tässä. Olen liian joustava. Huonoja suhteita on vain ollut. Olen intohimoisesti rakastunut mutta huonoihin suhteisiin (mulle epäsopiviin ihmisiin)
Vierailija kirjoitti:
Tasapainoinen ja sinut itsensä kanssa oleva ihminen ei muutu seuransa kaltaiseksi, vaan pysyy itsenään.
En ole ap, mutta minulla ainakaan ei ikinä ollut kyse siitä, että olisin muuttunut seurani kaltaiseksi. Vaan jostain syystä eri porukassa ja eri ihmisten kanssa oli erilainen "rooli". Esimerkiksi lukioaikaisten kaverieni kanssa olin se porukan pelle, kun taas kaksin yhden kaverin kanssa olin kärsivällinen kuuntelija-terapeutti, toisen kanssa tsemppaaja ja parisuhdeneuvoja, ja niin edelleen. En minä valinnut näitä rooleja ollenkaan tietoisesti, en ajatellut että "jees, nyt on aika taas napsauttaa pellevaihde/terapeuttimoodi päälle", mutta jotenkin dynamiikka tiettyjen ihmisten kanssa johti aina tiettyyn lopputulokseen. Joistain rooleista en edes tykännyt yhtään. Ja joidenkin muiden ihmisten seurassa pidin itsestäni enemmän.
Nykyään olen jo melkein nelikymppinen, ja tällaista on paljon vähemmän. Mutta en silti koe, että olisin jotenkin enemmän autenttisesti oma itseni. Enkä kokenut, että olisin nuorena ollut vähemmän oma itseni; minulla taisi silloin olla jopa vahvempi identiteetti ja omakuva kuin nykyään. Nykyään on elämäntilanne aika kurja enkä jaksa enää ketään ja mitään muutenkaan, siksi kaikkien kanssa on nykyään sama "rooli", joka pitää muut käsivarrenmitan päässä.
Tasapainoinen ja sinut itsensä kanssa oleva ihminen ei muutu seuransa kaltaiseksi, vaan pysyy itsenään.