Miksi anopit on niin kamalia?

Kertokaa tarinoita hirviö-anopeista!
Omani on ihan ok, mutta meillä ei ole vielä lapsia, että ehkä asian laita kerkeää vielä muuttua... :D

Mun anoppikokelas on jo tuominnut vanhempani, vaikka ei ole edes nähnyt heitä vielä! Kerran vaan puhuin normaalisti perheestäni ja siitä, kuinka heillä oli alussa huoli erikoisesta ammatinvalinnastani. Tämä sai päähänsä jostain syystä, että vanhempani ovat kamalia hirviöitä: "Hyi miten törkeitä ovat! Mä en koskaan ole rajoittanut mun poikani elämää!!!! (poika on hyvin työllistävässä ammatissa)". Kehtaa puhua piilovittuillen vanhemmista minun kuullen. 

Mun mies on ihana ja on itsekin myöntänyt, että äitinsä puhuu mitä sylki suuhun tuo. Näen hänestä että äitinsä ahdistaa häntä, ja hänet on opetettu nöyrtymään äidille. Tämä kuvittelee olevansa kaikista paras äiti maailmassa, myös minulle. Tekee kaikkensa että hän menisi oman äitini edelle.

Poikien äidit on aina pahimpia!

Lisään vielä, että jos minäkin kieltäydyn jostain anopin ehdotuksista, tämä vetää heti herneen nenään. Ehdotti yks päivä ulkomaanmatkaa koko jengillä: minä, mies ja appivanhemmat. Olin vetää ruoan väärään kurkkuun. Miten kieltäydyn, en jaksa häntä! :(  - 3

Varmaan siksi, koska tuo monien nykyanoppien ikäluokka (suuret ikäluokat) on ehkä pahimmin vinoon kasvanut ihmisryhmä mitä Suomessa on. Sodasta traumatisoituneet vanhemmat kun eivät pystyneet kasvattamaan henkisesti terveitä lapsia ja olemaan emotionaalisesti läsnä. Suurin osa tuohon ikäluokkaan kuuluvista on myös hakannut lapsiaan, laiminlyönyt henkisesti ja pistänyt omat tarpeet ja alkoholin lasten edelle.

Tämä on nähty. Että pahimmassa tapauksessa anopeilla on tarve listiä ja väheksyä miniän vanhempia ja kasavtusta, kaikkea mistä miniä on tullut. Anoppi tuntuu vertaavan itseään hysteerisesti äitiini ja ilmeisestiki kadehtii äitiäni ja perhettäni. Olen ihan yllättynyt, kun olen tajunnut tämän kuvion.