Avuton ja ahdistunut olo

Varmaan syntymästäni tiennyt ettei elämästä ikinä tiedä ja paskan määrä on vakio, on ollut paljon kaikkea kuraa lapsuudesta lähtien, ihan saattohoitamista ja kuolemaa mukaan lukien.
Mutta nyt tämä sota-asia liippaa turhan läheltä, pelkään lasteni puolesta jotka sinne sotimaan sitten varmaan joutuisivat, jos tilanne siihen menisi ja kirsikkana kakun päällä oma koronaan sairastumisen josta en ole vielä täysin toipunut ja joka oli aika raju oireittensakin puolesta. Mielessä pyörii siis tuo sota-asia ja sitten tämä sairastumiseni ja mahd pitkäaikaiset, lopullisetkin, jälkioireet. Toki ovat harvinaisia, mutta ei se mitenkään levollinen ajatus ole, kun ei tiedä osuuko niitä nyt sitten omalle kohdalle, sen näyttää vain aika.

Kyllä on halju fiilis😩