Koukussa ruokavalion ja laihdutuksen kanssa nysväämiseen

Kerro lisää. Miksi sä teet tuota? Eli siis tuleeko sulle siitä touhuamisesta ja itsekieltäymyksestä tunne, että ansaitset olla olemassa, vai antaako se sulle tunteen että olet tärkeä? Tai jotain siltä väliltä? 

"Painokäyrä vaan noussut tänä aikana." Eli ei sun tuota kannata laihtuaksesi tehdä mutta se taitaa ollakin ennemminkin harrastus ja ajankulu?

Vierailija kirjoitti:

Kerro lisää. Miksi sä teet tuota? Eli siis tuleeko sulle siitä touhuamisesta ja itsekieltäymyksestä tunne, että ansaitset olla olemassa, vai antaako se sulle tunteen että olet tärkeä? Tai jotain siltä väliltä? 

Luulen että se antaa tietyn kontrollin tunteen, että minulla on suunnitelma, tiedän mitä pitää tehdä, jotta...eläisin terveellisesti?Laihtuisin? Elämä muuttuisi paremmaksi? Varmaan myös se on osittain ollut tapa vältellä vaikeampien asioiden käsittelyä, keskittyä johonkin sellaiseen jota luulin voivani hallita.

Vierailija kirjoitti:

"Painokäyrä vaan noussut tänä aikana." Eli ei sun tuota kannata laihtuaksesi tehdä mutta se taitaa ollakin ennemminkin harrastus ja ajankulu?

Ei näytä laihtumiseen auttavan, juu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro lisää. Miksi sä teet tuota? Eli siis tuleeko sulle siitä touhuamisesta ja itsekieltäymyksestä tunne, että ansaitset olla olemassa, vai antaako se sulle tunteen että olet tärkeä? Tai jotain siltä väliltä? 

Luulen että se antaa tietyn kontrollin tunteen, että minulla on suunnitelma, tiedän mitä pitää tehdä, jotta...eläisin terveellisesti?Laihtuisin? Elämä muuttuisi paremmaksi? Varmaan myös se on osittain ollut tapa vältellä vaikeampien asioiden käsittelyä, keskittyä johonkin sellaiseen jota luulin voivani hallita.

Puhutaanko hetki siitä, miksi sulla on tunne, että elämä ei ole kontrollissasi. Ei tarvi välttämättä lähteä avaamaan taustoja jos et tahdo mutta tiedätkö siis itse, miksi sulla on ajopuutunne? 

Siinähän olisi asian ydin, että tuo laihdutushomma voidaan katsoa sijaistoiminnaksi, kun et koe voivasi vaikuttaa niihin oikeasti tärkeisiin asioihin. Mutta haaskaahan se energiaa vaikka tuntuisikin auttavan. 

Mikä sinua eniten vaivaa painossasi? Häpeätkö sitä? Ajatteletko, että muut tuomitsevat vai oletko huolissasi terveydestäsi?

Uskon, että harva ihminen ajattelee mitään sen kummempaa kun näkee ylipainoisen henkilön. Tällä palstalla saattaa trollien viestien takia saada käsityksen, että koko maailma on lihavia vastaan.

Sen sijaan jos sinulla on ylipainosta johtuvia terveysongelmia, painon pois saaminen on toki järkevää. Paradoksaalista laihduttamisessa on usein se, että mitä tiukemmin yrittää dieettailla, sitä tiukemmin tuntuvat kilot pysyvän. Keho yrittää pitää kaikin keinon "vararavinnosta" kiinni kun ei tiedä milloin seuraavaksi saa ravintoa. Tulisiko intuitiivinen syöminen kyseeseen? Eli syö ihan normaalia kotiruokaa silloin kun on nälkä ja joskus vähän herkuttelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro lisää. Miksi sä teet tuota? Eli siis tuleeko sulle siitä touhuamisesta ja itsekieltäymyksestä tunne, että ansaitset olla olemassa, vai antaako se sulle tunteen että olet tärkeä? Tai jotain siltä väliltä? 

Luulen että se antaa tietyn kontrollin tunteen, että minulla on suunnitelma, tiedän mitä pitää tehdä, jotta...eläisin terveellisesti?Laihtuisin? Elämä muuttuisi paremmaksi? Varmaan myös se on osittain ollut tapa vältellä vaikeampien asioiden käsittelyä, keskittyä johonkin sellaiseen jota luulin voivani hallita.

Puhutaanko hetki siitä, miksi sulla on tunne, että elämä ei ole kontrollissasi. Ei tarvi välttämättä lähteä avaamaan taustoja jos et tahdo mutta tiedätkö siis itse, miksi sulla on ajopuutunne? 

Siinähän olisi asian ydin, että tuo laihdutushomma voidaan katsoa sijaistoiminnaksi, kun et koe voivasi vaikuttaa niihin oikeasti tärkeisiin asioihin. Mutta haaskaahan se energiaa vaikka tuntuisikin auttavan. 

Inhottavia kysymyksiä, mutta niin oikeita...

Työstressi on aika kova, hamsterina juoksupyörässä. Vähän vaikea parisuhde myös ja kumppanin vakava sairaus viimeiset pari vuotta. Monta vuotta jo mielessä ollut, että jotain varmaan tarttis muuttaa, mutta en osaa oikein päättää mitä ja miten, ja tunnen muös olevani hieman nalkissa tilanteessani. Se on tietysti vain omassa päässä, mutta nykyinen työ on niin hyväpalkkainen ja ”arvostettu”, että vaikea löytää yhtä hyvää. Haluaisin palata kotipaikkakunnalle, mutta en tiedä olisiko siellä elämä yhtään sen parempaa. Ja vaivaa myös, että jättäisin sairaan kumppanin.

Mutta joo, pitäisi kohdata ne oikeat ongelmat ja niiden aiheuttama ahdistus.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinua eniten vaivaa painossasi? Häpeätkö sitä? Ajatteletko, että muut tuomitsevat vai oletko huolissasi terveydestäsi?

Uskon, että harva ihminen ajattelee mitään sen kummempaa kun näkee ylipainoisen henkilön. Tällä palstalla saattaa trollien viestien takia saada käsityksen, että koko maailma on lihavia vastaan.

Sen sijaan jos sinulla on ylipainosta johtuvia terveysongelmia, painon pois saaminen on toki järkevää. Paradoksaalista laihduttamisessa on usein se, että mitä tiukemmin yrittää dieettailla, sitä tiukemmin tuntuvat kilot pysyvän. Keho yrittää pitää kaikin keinon "vararavinnosta" kiinni kun ei tiedä milloin seuraavaksi saa ravintoa. Tulisiko intuitiivinen syöminen kyseeseen? Eli syö ihan normaalia kotiruokaa silloin kun on nälkä ja joskus vähän herkuttelee?

Minulla ei ihan hurjasti ole ylipainoa, mutta kuitenkin. Verenpaine koholla, se voi kyllä olla ihan vaan perinnöllinen ongelma. Olen aika liikunnallinen. Hävettää etten saa tätä elämänaluetta hallintaan, näkyy ulospäin kuinka heikkoluontoinen olen. Ei sovi yhteen itsekuvani kanssa olla epäterveellinen läski... olet ihan oikeassa pitäisi joksikin aikaa ainakin jättää kovin suunnitelmalliset ruokavaliot, ns normaali syöminen nälän mukaan tuskin ainakaan lihottaisi enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinua eniten vaivaa painossasi? Häpeätkö sitä? Ajatteletko, että muut tuomitsevat vai oletko huolissasi terveydestäsi?

Uskon, että harva ihminen ajattelee mitään sen kummempaa kun näkee ylipainoisen henkilön. Tällä palstalla saattaa trollien viestien takia saada käsityksen, että koko maailma on lihavia vastaan.

Sen sijaan jos sinulla on ylipainosta johtuvia terveysongelmia, painon pois saaminen on toki järkevää. Paradoksaalista laihduttamisessa on usein se, että mitä tiukemmin yrittää dieettailla, sitä tiukemmin tuntuvat kilot pysyvän. Keho yrittää pitää kaikin keinon "vararavinnosta" kiinni kun ei tiedä milloin seuraavaksi saa ravintoa. Tulisiko intuitiivinen syöminen kyseeseen? Eli syö ihan normaalia kotiruokaa silloin kun on nälkä ja joskus vähän herkuttelee?

Minulla ei ihan hurjasti ole ylipainoa, mutta kuitenkin. Verenpaine koholla, se voi kyllä olla ihan vaan perinnöllinen ongelma. Olen aika liikunnallinen. Hävettää etten saa tätä elämänaluetta hallintaan, näkyy ulospäin kuinka heikkoluontoinen olen. Ei sovi yhteen itsekuvani kanssa olla epäterveellinen läski... olet ihan oikeassa pitäisi joksikin aikaa ainakin jättää kovin suunnitelmalliset ruokavaliot, ns normaali syöminen nälän mukaan tuskin ainakaan lihottaisi enempää.

Onko sulla perfektionismia muissa asioissa? Häpeäntunteita muilla elämänalueilla? Oletko miten sinut niiden kanssa vai käytätkö aikaa kiistääksesi ne itseltäsi? Mitä kuuluu ystävärintamalla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinua eniten vaivaa painossasi? Häpeätkö sitä? Ajatteletko, että muut tuomitsevat vai oletko huolissasi terveydestäsi?

Uskon, että harva ihminen ajattelee mitään sen kummempaa kun näkee ylipainoisen henkilön. Tällä palstalla saattaa trollien viestien takia saada käsityksen, että koko maailma on lihavia vastaan.

Sen sijaan jos sinulla on ylipainosta johtuvia terveysongelmia, painon pois saaminen on toki järkevää. Paradoksaalista laihduttamisessa on usein se, että mitä tiukemmin yrittää dieettailla, sitä tiukemmin tuntuvat kilot pysyvän. Keho yrittää pitää kaikin keinon "vararavinnosta" kiinni kun ei tiedä milloin seuraavaksi saa ravintoa. Tulisiko intuitiivinen syöminen kyseeseen? Eli syö ihan normaalia kotiruokaa silloin kun on nälkä ja joskus vähän herkuttelee?

Minulla ei ihan hurjasti ole ylipainoa, mutta kuitenkin. Verenpaine koholla, se voi kyllä olla ihan vaan perinnöllinen ongelma. Olen aika liikunnallinen. Hävettää etten saa tätä elämänaluetta hallintaan, näkyy ulospäin kuinka heikkoluontoinen olen. Ei sovi yhteen itsekuvani kanssa olla epäterveellinen läski... olet ihan oikeassa pitäisi joksikin aikaa ainakin jättää kovin suunnitelmalliset ruokavaliot, ns normaali syöminen nälän mukaan tuskin ainakaan lihottaisi enempää.

Onko sulla perfektionismia muissa asioissa? Häpeäntunteita muilla elämänalueilla? Oletko miten sinut niiden kanssa vai käytätkö aikaa kiistääksesi ne itseltäsi? Mitä kuuluu ystävärintamalla? 

Ei ehkä varsinaista perfektionismia, mutta haluan antaa itsestäni kuvan ihmisenä joka pärjää, osaa, pystyy ja jolla on homma hanskassa. Ei siis niin, että ulkokuoren tai elämän pitäisi näyttää täydelliseltä ulospäin, vaan että ne heikkoudet eivät näy kuin hyvin harvoille ja valituille. Hyviä ystäviä ovat ne harvat ja valitut, ystäväpiirini ei ole kovin laaja, mutta siis ihan uskottujakin ystäviä on. Paitsi että näistä syömisjutuista en ole puhunut, on liian noloa ja jotenkin ”avutonta”. Häpeällistä on olla avuton.

Minä jätin iltasyömisen kokonaan pois, mutta en syömisiä ole sen kummemmin rajoittanut. Olen myös seurannut sitä, että en syö tunteisiin. Olen tehnyt näin viime kesästä alkaen ja tämä tuntuu toimivalta, kun huomaan sen vaatteista. Iltasyöminen tuli kuvioihin miehen myötä, nuorempana en sellaista harrastanut.

Kyllähän tuo jo syömishäiriön määritelmät täyttää, kun ajattelet pakonomaisesti ruokia ja säätelet syömisiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinua eniten vaivaa painossasi? Häpeätkö sitä? Ajatteletko, että muut tuomitsevat vai oletko huolissasi terveydestäsi?

Uskon, että harva ihminen ajattelee mitään sen kummempaa kun näkee ylipainoisen henkilön. Tällä palstalla saattaa trollien viestien takia saada käsityksen, että koko maailma on lihavia vastaan.

Sen sijaan jos sinulla on ylipainosta johtuvia terveysongelmia, painon pois saaminen on toki järkevää. Paradoksaalista laihduttamisessa on usein se, että mitä tiukemmin yrittää dieettailla, sitä tiukemmin tuntuvat kilot pysyvän. Keho yrittää pitää kaikin keinon "vararavinnosta" kiinni kun ei tiedä milloin seuraavaksi saa ravintoa. Tulisiko intuitiivinen syöminen kyseeseen? Eli syö ihan normaalia kotiruokaa silloin kun on nälkä ja joskus vähän herkuttelee?

Minulla ei ihan hurjasti ole ylipainoa, mutta kuitenkin. Verenpaine koholla, se voi kyllä olla ihan vaan perinnöllinen ongelma. Olen aika liikunnallinen. Hävettää etten saa tätä elämänaluetta hallintaan, näkyy ulospäin kuinka heikkoluontoinen olen. Ei sovi yhteen itsekuvani kanssa olla epäterveellinen läski... olet ihan oikeassa pitäisi joksikin aikaa ainakin jättää kovin suunnitelmalliset ruokavaliot, ns normaali syöminen nälän mukaan tuskin ainakaan lihottaisi enempää.

Onko sulla perfektionismia muissa asioissa? Häpeäntunteita muilla elämänalueilla? Oletko miten sinut niiden kanssa vai käytätkö aikaa kiistääksesi ne itseltäsi? Mitä kuuluu ystävärintamalla? 

Ei ehkä varsinaista perfektionismia, mutta haluan antaa itsestäni kuvan ihmisenä joka pärjää, osaa, pystyy ja jolla on homma hanskassa. Ei siis niin, että ulkokuoren tai elämän pitäisi näyttää täydelliseltä ulospäin, vaan että ne heikkoudet eivät näy kuin hyvin harvoille ja valituille. Hyviä ystäviä ovat ne harvat ja valitut, ystäväpiirini ei ole kovin laaja, mutta siis ihan uskottujakin ystäviä on. Paitsi että näistä syömisjutuista en ole puhunut, on liian noloa ja jotenkin ”avutonta”. Häpeällistä on olla avuton.

Muistatko onko tapahtunut lapsuudessasi jotain mikä on laukaissut tuon häpeän, vai onko tarpeillesi tai osaamattomuudellesi osoitettu halveksuntaa? 

Pidätkö itsestäsi, osaatko antaa armoa muille? Pelkäätkö, ettet pärjää? Eli onko tuossa jotain huijaritunteita mukana ja itserankaisua? 

Onneksi naapurin setä auttaa,ydinsodan avulla tämäkin aihe ehkä saavuttaa mittasuhteensa lopultakin.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi naapurin setä auttaa,ydinsodan avulla tämäkin aihe ehkä saavuttaa mittasuhteensa lopultakin.

Luksusongelmaa, toki. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinua eniten vaivaa painossasi? Häpeätkö sitä? Ajatteletko, että muut tuomitsevat vai oletko huolissasi terveydestäsi?

Uskon, että harva ihminen ajattelee mitään sen kummempaa kun näkee ylipainoisen henkilön. Tällä palstalla saattaa trollien viestien takia saada käsityksen, että koko maailma on lihavia vastaan.

Sen sijaan jos sinulla on ylipainosta johtuvia terveysongelmia, painon pois saaminen on toki järkevää. Paradoksaalista laihduttamisessa on usein se, että mitä tiukemmin yrittää dieettailla, sitä tiukemmin tuntuvat kilot pysyvän. Keho yrittää pitää kaikin keinon "vararavinnosta" kiinni kun ei tiedä milloin seuraavaksi saa ravintoa. Tulisiko intuitiivinen syöminen kyseeseen? Eli syö ihan normaalia kotiruokaa silloin kun on nälkä ja joskus vähän herkuttelee?

Minulla ei ihan hurjasti ole ylipainoa, mutta kuitenkin. Verenpaine koholla, se voi kyllä olla ihan vaan perinnöllinen ongelma. Olen aika liikunnallinen. Hävettää etten saa tätä elämänaluetta hallintaan, näkyy ulospäin kuinka heikkoluontoinen olen. Ei sovi yhteen itsekuvani kanssa olla epäterveellinen läski... olet ihan oikeassa pitäisi joksikin aikaa ainakin jättää kovin suunnitelmalliset ruokavaliot, ns normaali syöminen nälän mukaan tuskin ainakaan lihottaisi enempää.

Onko sulla perfektionismia muissa asioissa? Häpeäntunteita muilla elämänalueilla? Oletko miten sinut niiden kanssa vai käytätkö aikaa kiistääksesi ne itseltäsi? Mitä kuuluu ystävärintamalla? 

Ei ehkä varsinaista perfektionismia, mutta haluan antaa itsestäni kuvan ihmisenä joka pärjää, osaa, pystyy ja jolla on homma hanskassa. Ei siis niin, että ulkokuoren tai elämän pitäisi näyttää täydelliseltä ulospäin, vaan että ne heikkoudet eivät näy kuin hyvin harvoille ja valituille. Hyviä ystäviä ovat ne harvat ja valitut, ystäväpiirini ei ole kovin laaja, mutta siis ihan uskottujakin ystäviä on. Paitsi että näistä syömisjutuista en ole puhunut, on liian noloa ja jotenkin ”avutonta”. Häpeällistä on olla avuton.

Muistatko onko tapahtunut lapsuudessasi jotain mikä on laukaissut tuon häpeän, vai onko tarpeillesi tai osaamattomuudellesi osoitettu halveksuntaa? 

Pidätkö itsestäsi, osaatko antaa armoa muille? Pelkäätkö, ettet pärjää? Eli onko tuossa jotain huijaritunteita mukana ja itserankaisua? 

Olin jo lapsena ”pärjääjä” alkoholistiperheessä. Ädillä jotain omaa häröä, osasi aina hyvin iskeä arkaan paikkaan jos yhtään heikkoutta näytti. Toisaalta minä sain meistä lapsista myös kovinta kyytiä juuri siksi että esitin niin vahvaa ja ”kovaa”, sitä äiti yritti jotenkin nujertaa, etten luulisi olevani parempi kuin hän. Jäi lapsuudesta myös se elementti, että jollain tasolla pelkään paljastuvani, etten ole yhtä hyvä kuin muut, kuten silloin ei perheeni ollut hyvä/normaali kuin ajattelin kaikkien muiden perheiden olevan.

Armollisuutta itselle ja muille olen opetellut aikuistuttuani. En usko rankaisevani itseäni dieeteillä, vaan siinä on enemmän sitä että myös se elämän osa pitäisi olla kuosissa. Nuorempana oksentelin, se oli enemmän rankaisua omasta leväperäisestä syömisestä.

Hyviä kysymyksiä. Kyllähän tätä voi analysoida loputtomiin, mutta miten eteenpäin? Dieetit pois, ja keskityn johonkin positiivisempaan, ehkä?