12-vuotiaalla lapsellani on enemmän rahaa käytössä kuin minulla
Ollaan siis eroperhe ja toisen vanhemman suku antaa avokätisesti rahaa käyttöön. Olen keskituloinen itse, mutta joudun silti suht tarkkaan katsomaan mitä hankintoja teen. Järkevää rahankäyttöä haluaisin myös lapselle opettaa, mutta yksin se on vähän vaikeaa. Toista vanhempaa ei järkikasvatus kiinnosta. Yritin antaa lapselle 30 euroa rahaa kun lähti lomalle, niin totesi vain että sain jo xxx:ltä 300 euroa. Lapsi ostelee surutta esim. koruja ja kosmetiikkaa, ja kun entiset häviää tai likaantuu niin uudet vain tilalle. Sietämätöntä ja surullista...
Kommentit (14)
Kannattaa keskustella asiasta sen toisen vanhemman kanssa.
300€ rahaa tuhlattavaksi on kenelle tahansa alaikäiselle (jos ei asu omillaan) ihan liikaa ja opettaa että rahaa vain tulee ilman että sen eteen tekee mitään
Lapsille säästötili ja rahaa sivulta vaan sinne. Saa sitten käyttöön ku on 18v.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille säästötili ja rahaa sivulta vaan sinne. Saa sitten käyttöön ku on 18v.
Tuskin ap sitä voi päättää. Jos antavat lapselle suoraan niin minkäs teet?
Lomalla voi mennä hissilippuihin, ruokiin jne aika paljon, joten vaikka ei törsäisikään, tuo on lomalle aika hyvä raha. Ulkomaanmatkoille tuollainen summa on aika pieni. Riippuu tietenkin, mitä itse maksaa noista rahoista. Loman jälkeen otat asian puheeksi ja pyydät häntä miettimään, mihin isompaan ostokseen voisi säästää rahaa.
Varmaan ihan kasvatusasia, meidän lapsilla on tuo summa rahaa käytössä aina, saavat joka kuukausi, mutta eivät ostele kuin pakolliset kun säästävät tulevaisuutta varten. Ollaan hyvin toimeentulevia mutta rahankäyttö on opetettu jo pienestä ja se, miten rahalla voi luoda lisää rahaa.
Pyydä säästämään seuraavaksi teidän yhteistä kesälomaa varten.
Ei maksa lomalla itse muuta kuin omat humputtelunsa. Ja kyse on siis jatkuvasta ilmiöstä, ei vain tähän lomaan liittyen. Toiselle vanhemmalle on turha sanoa, häntä ei kiinnosta.ap
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskustella asiasta sen toisen vanhemman kanssa.
300€ rahaa tuhlattavaksi on kenelle tahansa alaikäiselle (jos ei asu omillaan) ihan liikaa ja opettaa että rahaa vain tulee ilman että sen eteen tekee mitään
Näen näitä pilalle passattuja lapsia täällä Ruotsissa aivankin liikaa. 60 000 kruunun matka 9 vuotiaalle lahjaksi. All included.Ravintolakäynti missä nuori tilaa 600 kruunun ruoan eikä syö.
Tuttavani on kummitäti ja aivan helisemässä, kun ei uskalla antaa mitään halpaa lahjaa ja kalliita ei arvosteta.
Sanoin että antaa 50 euroa ja sillä siisti.
Kyllähän niitä isoja summiakin voi opetella käyttämään järkevästi. Toki se on varmaan haastavaa, jos rahaa tulee aina vaan lisää eikä ostamistaan tarvitse yhtään harkita. On kuitenkin vähän vaikea puuttua toisen vanhemman kasvatukseen siinä mielessä, että jos hän on varakas hän haluaa myös lapsensa hyötyvän tästä, mikä sinällään on tietysti ok.
Tietysti yrittäisin ensin puhua toisen vanhemman kanssa tästä, jos löytyisi joku kompromissiratkaisu. Jos se ei onnistu, lasta voisin opettaa säästämään johonkin isompaan hankintaan. Tuollaisilla rahoilla hän voisi ostaa suht kalliitakin juttuja. Rahaa olisi silti "liikaa", mutta hän oppisi käyttämään sitä fiksusti.
Meillä vähän sama juttu, mutta rahaa lapsille syytävät isovanhemmat.
Olen erikseen joutunut kieltämään rahan antamisen ja kun siihenkään ei tullut loppua, hommasin lapsille uudet tilit mihin isovanhemmilla ei ole tilinumeroa.
Vaikea opettaa rahankäyttöä kun nuo kaksi vesittävät kaiken.
Jännä että jos on rahaa, olisi lapset muka automaattisesti pilalle hemmoteltuja.
Meillä on rahankäyttö opetettu jo pienestä, oma nuorikin osti itselleen oman auton omilla rahoillaan ihan suht uuden kun oli siihen säästänyt sekä sijoittanut.
Kyllä meillä ainakin tiedetään mitä vaatii se raha, mutta kun sitä on, tottakai me siitä nautitaan.
Rahan käyttöä ja arvoa voi lapselle opettaa, vaikkei sitä rahaa olisi lapselle itse antanut. Rahan rajoittaminen, varsinkin kun se ei ole itseltä pois, ei ole keino terveen rahasuhteen opettamiseen lapselle. Se on niukkuuden opettamista, sen ettei lapsi ole rahan arvoinen. Älkää ihmeessä sitä niukkuutta opettako sukupolvesta toiseen eteenpäin, tai varsinkaan syyllistäkö rahan saamisesta! Rahaa on maailmassa järjettömästi, mutta se on jakautunut epätasaisesti.
Voit yhdessä iloita lapsen kanssa, että hän on saanut rahaa ja auttaa myös häntä kiitollisuuteen asemastaan. Voitte keskustella ja pohtia, mitä hän haluaa rahalla arvostaa, mitä raha voi olla lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä? Voi opettaa lasta seuraamaan rahankäyttöään, ja arvioimaan sitä, mistä itse sai rahalla eniten arvoa? Miten rahaa ei ole kaikilla samalla tavalla, ja miten omaa varallisuutta voi käyttää myös muiden hyväksi. Mitä rahalla saa, ei vain esineiden ja tavaroiden ja kulutushyödykkeiden osalta, vaan myös mitä muuta? Miten rahaa voi käyttää luomaan hyvinvointia, rauhaa, tasa-arvoa, ystävällisyyttä maailmaan? Miten ja mihin rahaa voi sijoittaa? Mitä rahalla voi mahdollistaa? Miten käyttää rahaa viisaasti? Mikä kaikki on rikkautta ja runsautta?
Niin, äläkä itse ehkä niukkuuden näkökulmasta tarjoa lapselle (niukkuuden) vastauksia, tai uskomuksia siitä, mikä on oikea tai väärä tapa saada rahaa. Vaan haasta häntä ajattelemaan itse, haasta lasta ymmärtämään rahaa, muodostamaan itse suhde rahaan ja runsauteen, olemaan tutkimusmatkalla sen saralla, missä hän jo lähtökohtaisesti näkee kaksi erilaista maailmaa: niukemman ja varakkaamman. Mitä hän voi oppia tästä yhdistelmästä? Jos et itse osaa varakkuusajattelua, onko tuttavapiirissä joku toinen, joka osaisi, ja jonka kanssa lapsi voisi keskustella myös rahasta ja varakkuudesta? Onhan tuossa lapsella potentiaalia kasvaa varakkaaksi, vanhemmasta riippumatta. Onhan meillä kaikilla, kun vain vanhoista niukkuuden ja arvottomuuden uskomuksista päästään eroon.
Hyvää elämää lapsellesi!
No ole tyytyväinen lapsesi puolesta!
Ja voit huoletta jättää sen 30e antamatta ja käyttää tavalliseen elämäänne.