Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa ihan kamalasti
04.07.2015 |
Ihan hirveä olo. Ahdistaa lasten vuoksi monikin asia. Meille on tulossa iso elämänmuutos ja pelkään että se vaikuttaa lapsiin. Pelkään, miten tulen pärjäämään. Haluaisin niin kovasti jutella jonkun kanssa, purkaa ahdistusta ja vaan jutella, mutta mulla ei ole yhtään ystävää tai ketään jolle jutella.
Myös tämä yksinäisyys on todella ahdistavaa, erityisesti kun se vaikuttaa lapsiinkin. Huomenna olisi esikoisen kauan odottamat syntymäpäit, mutta ainoat vieraat eli mun vanhemmat ja mun veli perheineen ilmoittivat tänään etteivät tulekaan. Mä vaan itken ihan hysteerisesti kun en tiedä miten tämän tuolle lapselle kertoisin aamulla. En haluaisi tartuttaa omaa yksinäisyyttä lapsiini missään nimessä mutta tilanne näyttää huonolta.
Helpottipa edes vähän tämä tänne avautuminen...
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu juttu. Meillä on kanssa pieni suku, ja sekin ympäri Suomea. Kauhealta tuntui tuo synttäriperuutus, miksi he niin tekivät, oliko siihen kunnon syy? Olen myös muuttanut Helsingistä (jossa minulla oli sentään joitain hiekkalaatikkotuttuja) pienemmälle paikkakunnalle. Olimme varsin iloinen kolmen lapsen perhe, mutta meitä ei jostain syystä juuri koskaan kutsuttu minnekään. Ehkä olimme ne "hesalaiset".
Keksi nyt ihmeessä heti jotain synttärien tilalle, menkää jonnekin kivaan paikkaan viettämään yhdessä aikaa! Yksinäisyys on jotenkin periytyvää, tiedän sen. Olen hyvin seurallinen, mutta jostain syystä jään helposti ulkopuolelle. Lapseni ovat jo osittain aikuisia, ja heilläkin on hyvin vähän ystäviä. Se on surullista, enkä tiedä syytä. Ymmärrän, että on kaksi verroin katkeraa, että sukulaisetkin "pettävät". Hae jostain se energia, jolla selvität huomisen iloisella naamalla. Mikä on muuten iso elämänmuutoksesi, jota pelkäät?