Te keillä on aspergerin oireryhtymä?

Olen 19-vuotias nainen, ja epäilen, että minulla on se. Haluan tietää, miksi olen niin outo. Tiedän, että neurologille pitäisi varata aika ja aionkin. Mutta miltä kuulostaa? Mm tämänlaisia oireita.

- Vaikea välillä päättää missä asennossa olisin tai miten pitäisin kädet, olen kömpelömäinen.

- Säikähdän helposti, esim. tiputtaessani jonkun tavaran, jos siitä aiheutuu kova ääni. Sen jälkeen minusta tulee todella turhautunut ja ärtynyt pitkäksi aikaa.

- Kaikki kovat äänet saavat minut sekaisin (sisäisesti). Joskus pelkkä ihmisten puhe. Kun vielä asuin kämppiksen kanssa, en kestänyt puhetta tai musiikinsoittoa. Pakenin aina urheilemaan tai tekemään jotain muuta.

- Katson ns. ihmisen kasvojen läpi, muuten en pysty keskittymään henkilön puheeseen. Jos taas katson ihmisen kasvoja tarkemmin, puhe menee ohi korvien.

- Epämiellyttävät hajut saavat minut ahdistuneeksi. Jos joku on käynyt luonani, minun on yleensä pakko avata ikkunat ja suihkutella ilmanraikastinta. Kun ikkuna on auki, kuulokkeet korville, koska ulkoatulevat äänet häiritsevät. Kuuntelen usein myös ulkona musiikkia/pidän korvatulppia.

- En pysty syödä katsoessani ohjelmia/kuunnellessani musiikkia, koska muuten en pystyisi keskittymään ohjelmaan tai musiikkiin vaan pelkästään pureskelun ääniin.

- Olen erittäin moraalinen. Vihaan kaikkea epäoikeudenmukaisuutta niin, että se fyysisesti koskee minua (esim. vatsaan) ja saa minut ahdistuneeksi, joskus ärtyneeksikin.

- Saatan alkaa itkeä ärtymyksestä, jos joku ei ymmärrä mitä tarkoitan. (En itke silloin ihmisten edessä, ainakaan yleensä.)

- Otan aina vitsit sanatarkasti. Tosin uskon ymmärtäväni sarkasmia ja olen itsekin välillä sarkastinen.

- Jos joku vahingossa osuu minuun, ikään kuin tuntisin sen häiritsevästi itsessäni vielä pitkään sen jälkeen.

- Nauran usein eri asioille kuin muut.

- Olen aika periaatteellinen tietyissä asioissa (esim. ruoan pois heittäminen, valojen jättäminen päälle vessaan), ja saatan huomaamattani (tutuille) saarnata niistä, vaikka en tarkoita mitään pahaa.

- Pääsääntöiset rutiinit ovat erittäin tärkeitä. En nyt tarkoita, että teen kaiken aamuisin tismalleen samassa järjestyksessä, vaan jos suunnitelmiin tulee joku muutos, enkä tiedä tarkalleen mitä tulee tapahtumaan, olen erittäin ahdistunut. Jos joku sanoo, että nähdään ostoskeskuksessa, minun täytyy tarkalleen tietää missä kohtaa, tarkka kellonaika, jne. En yleensä aina myöskään tunnista tuttuja kaupungilla, osaksi koska välttelen katsekontaktia ja muihin ihmisiin katsomista. Jos joku ei soita sillon kuin sanoo, rupean panikoimaan, enkä ole aivan varma miksi. En nimittäin ole huolestunut siitä, että jotain olisi käynyt. Rupeaa vaan ahdistamaan.

- Todella vaikea keskittyä asioihin, mistä en ole kiinnostunut.

- Small talk tuntuu turhalta ja vaikealta.

- Tykkään olla yksin, mutta tunnen itseni usein ulkopuoliseksi ja oudoksi. Haluaisin jonkun, kenen kanssa jutella kiinnostavista asioista sillon tällöin. (Liika sosiaalinen kanssakäyminen kuormittaa fyysisesti.)

- Olin lapsena todella rauhallinen, myöskin moraalinen ja rutiineista poikkeaminen sai minut ahdistumaan (ja itkemään).

- Tuntuu, etteivät ihmiset ymmärrä minua.

- Olen ehkä liiankin suorapuheinen ja sanon vääriä asiota, joissain tilanteissa taas liian hiljainen.

Haluan vain selvyyden siihen, miksi olen tämänlainen. Tunnen itseni kummajaiseksi.