Miehen puhe teille äideille

On aika sairasta tehdä lapsia tietäen silti koko ajan, että nämäkin kuolevat ennemmin taikka myöhemmin joko kivuliaasti taikka jopa erittin kivuliaasti.
Siksi minua kuvottaa aina kun näen raskaana olevia naisia taikka niitä jotka lykkäävät lastenerattaita. Kuinka itsekästä onkaan tehdä lapsia vain sillä asenteella "että minä haluan lapsia" Voi niitäkin lapsia, jotka joutuvat tämän maailman kirot ja sairaudet läpi käymään - toivovat varmaan laillani, kumpa eivät olisi edes syntyneet.
Itse jos olisin voinut päättää, niin olisin jättänyt elämisen elämättä, mutta eihän sitä kysytty.
Jos asiaa ajattelee järkevästi, niin ei ihmisellä ole mitään tietoisuutta vaan epätietoisuus tulevasta, joka on joka päivä mielessä pelottavana ja vääjäämättömänä, hetki hetki lähestyvänä kuoleman odotuksena - taikka ei niinkään kuoleman vaan sen millä tavalla kuolema tulee.
Minä en tiedä miksi minua rangaistaan ja miksi minun pitää käydä tämä koko "elämisen prosessi" läpi? Olenko tehnyt jotain pahaa jolekin minkä vuoksi minun on nyt elettävä ja odotettava poispääsyä taikka sitä, että jonain päivänä lääkäri sanoaa "sulla on syöpä" ja kuolet erittäin kivuliaasti?
Siinäpä sitä. Elämä on epätietoista, suorastaan piinallisen epätietoista tarkoittaen sitä, että elämässä ei ole mitään järkeä yrittää tehdä mitään, kuten esimerkiksi opiskella, haalia suuria omaisuuksia, tuntea empatiaa, tehdä töitä taikka ylipäätään mitään muutakaan. Kaikki on niin turhaa koska kaiken menettää kuitenkin. Yhtä toivotonta kuin juoksisi maapalloa ympäri päämääränä kuu taikka jupiteri, ei niitä voi tavoittaa juokemalla palloa ympäri. Ainut asia mitä maassa voi ihmisenä ja elävänä lihakasana tehdä, on pelkkä oleminen ja odottaminen ja hengissä pysyminen - kaikki muu on merkityksetöntä ja äärettömän tyhmää kuten elämä on jo itsessään.
Täytyy vain toivoa, että elämä ei kuoleman jälkeen jatku missään muodossaan. Minua ei nämä farssit kiinnosta. Yhdessä elämässä on riittävästi PlayStation -peliä ja uutta kierrosta en halua ottaa kun tähänkin peliin jouduin nappulaksi tahtomattani - aion kyllä vakavasti keskustella kuolemani jälkeen asiasta Jumalan kanssa, mikäli niin käy ja kaikkivaltiaalla Jumalalla varmaan on sitten mahdollisuus pyyhkiä koko elämäni historian kirjoista pois tehden minut sellaiseksi kuin olin ennen syntymääni.