Lue keskustelun säännöt.
2-vuotias on hylännyt äitinsä - vain isi kelpaa! Kauhea tilanne!
21.09.2006 |
Mä en enää ymmärrä, mistä on kysymys, kun en enää kelpaa mihinkään. Isin on vaihdettava vaippa, pestävä hampaat, kylvetettävä, nukutettava... Roikkuu isin jalassa ja jos isi lähtee roskia viemään, huutaa kuin hyeena, enkä minä kelpaa lohduttamaan.
Lapsi on aloittanut elokuussa päiväkodissa. Minä vien ja haen. Aamuisin minä ja lapsi siis hoidamme aamutoimet, kun isi on jo lähtenyt töihin. Tuolloin kelpaan hoitamaan hommia ja syli kelpaa. Iltapäivällä tulee iloisena ja onnellisen näköisenä syliini, kun haen hänet päiväkodista. Mutta kun pääsemme kotiin ja isi tulee, tulee minusta ilmaa ja olen todella epäsuosittu ihminen lapseni mielestä.
Auttakaa, onko tässä nyt jotain pahasti pielessä vai voiko kuulua johonkin vaiheeseen?
Kommentit (8)
Tai sitten lapsi viihtyy enemmän isänsä seurassa,koska näkee isiä harvemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi protestoi tuolla sitä, että olet lähtenyt töihin.
Melkein kaikilla lapsilla on tuollaisia suosimiskausia ja se suosikkivanhempi voi vaihtua koska tahansa. Lisäksi kannattaa muistaa, että sille suosikille tuo voi olla aika raskasta, kun ei saa sen siunaaman rauhaa...
Älkää liikaa menkö tuohon mukaan. Se, joka aloitti jonkun homman, tekee sen loppuun, sopii se lapselle tai ei.
Noita kausia tulee ja kuuluu ikäkauteen. Lapsesi on rakentamassa isäänsä lähempää suhdetta vauvaiän jälkeen jolloin on ollut luonnollisesti äidissä enemmän kiinni. :)
tuossa tilanteessa minä oli sitten se, joka vain kelpasi. Oli oikeasti ilo huomata, että olin sittenkin ehkä se tärkeämpi vakavassa tilanteessa ja iskä vaan se " pompotettava" palvelija. Hih!
Kyllä tuo hyvinkin voi liittyä tarhaan. Kun primääriaikuinen lähtee töihin, lapsi voi protestoida juuri tuolla tavalla.
Olen törmännyt noihin kertomuksiin todella monta kertaa ja juuri niin, että tuo ilmenee päivähoidon aloituksen yhteydessä. Toki tuota voi tapahtua muutenkin, mutta usein päivähoidon aloitus laukaisee tuota.
Omakohtainen kokemus: kun mies jäi kotiin esikoisemme kanssa ja minä lähdin töihin, lapsi takertui minuun ja isä ei tahtonut kelvata mihinkään. Tuo laantui muutamassa kuukaudessa.
usein se suosikki on se, jota lapsi vähemmän näkee, koska se enemmän kotona ja läsnä oleva vanhempi on " arkea" ja se enemmän poissa oleva on " eksoottinen" .
(lto)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin poika ei aloittanut silloin tarhassa, mutta sai pikkusiskon ja reagoi ilmeisesti siihen " hylkäämällä" minut ja suosimalla isäänsä. Kesti kauan, lähemmäs vuoden, välillä hylkiminen/suosiminen oli laimeampaa ja välillä voimakkaampaa. Koville otti (minulle ainakin ;-) mutta selvittiin :-)
Tuntuu vaan jotenkin tosi raskaalta, kun muutenkin minua ahdisti tuo hoitoon vieminen ja nyt olen sitten pahis. Toivotaan, että menee ohi.
ap
Älä nyt siihen hajoo! Pian on taas asia toisinpäin!